sunnuntai 10. elokuuta 2014

Voiko yhdeksänkymppisenäkin vielä muuttaa kimppakämppään?

Ehtoolehdon pakolaiset - Minna Lindgren

Palvelutalo Ehtoolehdossa on maailmankirjat sekaisin. Seiniä kaatuu, katon rappaukset tippuvat niskaan ja
vesivahinkoja syntyy siellä täällä. Sotaveteraani Tauno on jo sitä mieltä, että Neuvostoliitto on taas hyökännyt, mutta ei. Kyseessä on vain tuikitavallinen putkiremontti. Väitetystä meluttomuudesta ja pölyttömyydestä huolimatta palvelutalon asukkaat Siiri, Irma, Margit, Anna-Liisa ja tämän mies Onni saavat metelistä tarpeekseen ja päättävät muuttaa Helsingin Hakaniemeen kimppakämppään.

Yhteiselo sujuu enemmän ja vähemmän sujuvasti ja sitä hämmentää mm. Siirin uudet nigerialaiset ystävät, kiireiset ja stressaantuneet kotihoitajat sekä muut hämärähemmot, jotka etsivät alituiseen asunnon aiempaa vuokralaista Hasania. Voiko vanhanakin vielä tottua kommuunielämään? Mitä kaikkea Ehtoolehdon remontin takana oikein on? Valmistuuko se ylipäätään ikinä? Näihin kysymyksiin Ehtoolehdon vireät vanhukset yrittävät löytää vastauksia.

Minun tuli jotenkin niin hyvä mieli tämän kirjan luettuani. Tokihan kirja käsittelee monia raskaitakin aiheita, kuten vanhustenhuollon riittämättömyyttä, kuolemaa ja eutanasiaa, mutta kirjan päähenkilöiden ote näihin kaikkiin on jotenkin niin kepeä ja täynnä elämänviisautta, että kirjan lukemisesta ei voi muuta kuin nauttia. Tarina etenee kuin omalla painollaan. Ystävysten yhteiseloa seurataan päivästä toiseen ja vaikka mitään kovin suurta ei tapahdu, tuntuu kirjan ääressä silti viihtyvän loistavasti. Remonttimysteeri kulkee juonen ohella omalla painollaan.

Kirjan vahvuus on sen henkilöhahmoissa ja heidän käyttämässään kielessä. Mainioiden ehtoolehtolaisten lisäksi hauskoja hahmoja ilmaantuu tämän tästä. Remontin projektipäällikkö Jerry Siilinpää on kuin minkä tahansa konsultin karikatyyri action termeineen ja tavoitemaisemineen. Palvelutalon toiminnanjohtaja Sinikka Sundström kehoittaa asukkaita vain kaivamaan hyvän hengen pussukasta iloista mieltä monta kourallista, kun betonipora jytyyttää seinän takana. Lisäksi kirjasta löytyy ystävällisesti kiroilevaa nuorisoa, sisäelimistä pitäviä nigerialaisia, kaupan myyjiä, joiden jokainen lause alkaa sanalla elikkäs sekä kotihoidon määräaikainen, osa-aikainen vuorotteluvapaasijainen, vastaava kotihoito-ohjaaja Jemina Koutamo-Navaglotu, joka vastaa kaikkeen tyylillä ei, ei ja kyllä.

Lisätään tähän vielä, että Helsingin keskustaa on kirjassa kuvattu niin rakastavan upeasti, että ihan näin tamperelaisenakin tekisi mieli muuttaa sinne vaikka samantien.

En voi kuin suositella kirjaa! Lainasin kirjan kirjastosta, mutta melkein tämä on pakko hankkia myös itselle, koska ehtoolehtolaisten pariin olisi myöhemminkin hauska palata.

4/5

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, vaikuttaa niin ihanan hullunkuriselta. Tästä tuli mieleen Fredrik Backmanin kirja Mies, joka rakasti järjestystä, vaikka en tokikaan vielä tiedä onko niissä mitään muuta samaa kuin huumori ja iäkkäämmät henkilöhahmot. Suosittelen, jos et ole vielä lukenut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Ehtoolehdon pakolaisia kyllä oikein lämpimästi. Vaikka sanottava on väliin oikeinkin painavaa, oli tämä silti hyvän mielen kirja. Backmanin kirja vaikuttaa oikein lupaavalta, täytyy laittaa nimi ylös listoihin.

      Tervetuloa myös lukijaksi!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...