Vieläkö saa syyskuusta puhua, vaikka lokakuukin on jo puolivälissä? Puhun kumminkin.
Kerroin heinäkuussa löytäneeni tieni kirjastoon uudestaan vuosien jälkeen. Noh, alkuinnostus paisui sitten tuttuun tapaan oikein kunnon hulluudeksi ja olen ahkerasti kuluttanut lähikirjastoni oven saranoita sen jälkeen. Lukemista riittää nyt vähäksi aikaa. Uutuuksiakin tuntuu löytyvän tasaiseen tahtiin, eikä niitä nyt sinne kirjastoonkaan voi jättää... Syyskuun luetuissa on siis hyvin paljon kirjaston aarteita.
Tulen suurimmasta osasta kirjoja kirjoittamaan vielä kunnon arvostelun tänne blogiin, mutta tässä ensitunnelmia:
Kati Hiekkapelto - Kolibri: oikein mielenkiintoinen uusi dekkarituttavuus, päähenkilö oli kiinnostava
Riikka Takala - Ole hyvä: luettuani suorastaan vihasin tätä ensin ja sitten kuitenkin ihastuin. Kirja, joka varmasti herättää paljon keskustelua
Minna Maijala - Herkkä, hellä, hehkuvainen, Minna Canth: todella hyvä elämänkerta yhdestä tärkeimmistä suomalaisista kirjailijoista
Christine Merrill - The Inconvenient Duchess: historiallista romantiikkaa á la Harlekiini. Oli kohtuullisen hyvä.
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia: luin, ihastuin ja ehdin kirjoittaa tästä jo blogiinkin.
Fredrik Backman - Mies, joka rakasti järjestystä: luin kirjan Lukuisan Lauran suosituksesta. Itkin ja nauroin, nauroin ja itkin. Aivan ihana kirja!
Sari Peltoniemi - Miehestä syntynyt: lyhyt aikuisille tarkoitettu satukirja oli tosi mukavaa luettavaa. Huom., vaikka sisältää aikuisten satuja, ei sisällä "aikuisten satuja".
Aliette de Bodard - Perhonen ja jaguaari: de Bodardin luoma maailma oli novellikokoelman parasta antia ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin
Kokonaisuudessaan kirjakuukausi oli hyvä ja monipuolinen. Yhtään floppia lukemieni kirjojen joukkoon ei kuulunut, kun Takalan kirjastakin päätin sitten lopulta pitää.
Seuraavaksi kuukaudeksi voisi ajatella vaikka tällaista kasaa:
Osan olen jo lukenutkin, mutta osa vielä odottaa vuoroaan. Lokakuusta tulee varmasti yhtä hyvä kuukausi kuin syyskuustakin! (ja juu, kyllä siellä kuvassa vielä isompi kasa kirjaston kirjoja pilkottaa taka-alalla)
Mahtavia kirjoja. Minullakin Leine odottaa vuoroaan, että uskallan tarttua siihen.
VastaaPoistaEhdin Leinen kirjan jo lukea. Se oli oikein hyvä. Kannattaa tarttua!
PoistaIhana kuulla, että suositukseni meni niin nappiin! Muistelen Ovea vieläkin lämmöllä ja palaan varmasti vielä uudelleen tuohon kirjaan :)
VastaaPoistaOnpa mielenkiintoinen pino sinulla tulossa lukuun. Kuokkamummo oli varsin positiivinen yllättäjä, koska se oikeasti jopa karmi selkäpiitä (luen aika vähän kauhua, mutta yritän aina löytää jonkun sellaisen kirjan, joka voisi oikeasti pelottaa ja Kuokkis onnistui siinä jo aika hyvin) ja Atkinsonin Elämä elämältä oli sekin todella, todella hyvä kirja. Minäkin aion lukea pian tuon Ikuisuusvuonon profeetat. Aika pelottava tiiliskivi, mutta toivottavasti tarina vie mennessään eikä sivumäärää edes huomaisi.
Olen muutaman kauhukirjan nyt lukenut syksyn aikana, mutta mikään ei ole oikein aiheuttanut kunnon väristyksiä vielä. Toivottavasti Kuokkamummo olisi oikeasti pelottava. Ikuisuusvuonon profeetat luin kirjaston pikalainan takia noin kolmessa päivässä ilman suurempia ongelmia, joten kyllä tarina aika hyvin vei mukanaan.
Poista