Vihastuksesta ihastukseen

Ole hyvä - Riikka Takala

Ystävykset Elli, Viola ja Aava ovat elämässään hyvin samanlaisessa tilanteessa. Kaikki ovat työttömiä, joskin Aavan aika menee miehen ja kodin huoltamiseen. Ellillä on myös lapsi, jonka isä on vankilassa. Viola kuluttaa päiviään erinäisten projektien toteuttamiseen, vaikka hänellä ei ole koskaan tarpeeksi rahaa tehdäkseen kaikkea, mitä haluaisi. Naisia yhdistää afrikkalainen tanssi ja opettaja Florence, jota jokainen naisista jollain tavalla ihailee.

Viola on kuitenkin sitä mieltä, että naiset ovat erittäin hyväosaisia. Vaikka heillä ei olekaan työtä, asuvathan he silti Suomessa ja toimeentulo on jotain kautta aina taattu. Viola ehdottaa naisille uutta projektia. Florence kun näyttää aina niin vakavalta, että hänelle olisi syytä hankkia ympärileikkauksen purku, jotta Florencekin voisi taas nauttia elämästä. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan ja hyvää tekemälläkin voi saada aikaiseksi paljon pahaa. Ystävyksillä on heidän omasta mielestään kaikki, mutta olisiko kuitenkin niin, että Florencella on vieläkin enemmän?

Kun suljin kirjan, oli ensimmäinen ajatus se, että oikeasti inhosin tätä tarinaa. Varsinkin Viola vaikutti itsekeskeiseltä ja hyvin vastenmieliseltä henkilöltä, eivätkä muutkaan naiset hänestä kovin kauaksi jääneet. Kun sitten aloin pohtia kirjan tapahtumia tarkemmin, alkoi sen juoni aueta ihan uudella tavalla ja pääsin jyvälle myös kirjan ilmeisestä nerokkuudesta. Tarina kertoo paljon niin monesta asiasta, joka nyky-yhteiskunnassa on pielessä. Tämä on sekä kirjan vanhin puoli, että sen heikkous.

Tarinassa on nimittäin niin paljon teemoja, että niitä on jo liiaksi asti: hyväntekeväisyys ja sen kohteet, työttömyys ja sen aiheuttama yhteiskunnasta syrjäytyminen, työn antama identiteetti, lapsettomuus ja ylemmyydentunto ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kohtaan. Teemojen suuren määrän vuoksi juoni tahtoo hukkua omaan monimutkaisuuteensa ja suureen haluunsa käsitellä kaikki mahdolliset ystäväporukan kohtaamat yhteiskunnan ongelmat.

Yksi ehkä vaikuttavimmista tarinan huomioista oli se, miten paljon nimenomaan työ ja työpaikka ihmisen identiteettiä määrittävät. Kun sitä ei ole, puuttuu identiteetistä suuri palanen. Monessa blogikirjoituksessa on siteerattu kirjan lausetta "Moni luulee ahkeralle olevan töitä, ei ole". Sinänsä hyvin totuudenmukainen lause nyky-Suomessa. Mielestäni tämä lause ei kuitenkaan kuvastanut kirjan naisten työhaluja mitenkään kovin hyvin. Minulle tuli paremminkin tunne, että kirjan päähenkilöt käyttävät enemmän aikaa työn välttelemiseen kuin sen hakemiseen. Jälleen yksi asia, joka sai minut turhautumaan kirjan naisiin.

Lukukokemuksena Ole hyvä oli siis erittäin ristiriitainen. Kirja itsessään ei ole pitkä, mutta sitä ei ole mitenkään helppo lukea, koska kirjan päähenkilöissä ei ole oikein mitään pitämisen arvoista. Tämä on kuitenkin kirja, joka hyötyisi uudelleenlukemisesta paljon. Varmasti tarinan lukuisat teemat aukeaisivat näin paremmin.

4/5