Marisha Pessl - Night Filmsuom. nimellä Yönäytös (Otava)
Stanislas Cordova on kaikkien ihailema elokuvaohjaaja. Hänen elokuvansa pureutuvat syvälle ihmisen psyykeen pimeimpiin sopukoihin asti ja Cordovan elokuvan nähtyään kukaan ei ole enää entisensä. Cordovaa itseään ympäröi salaisuuksien ja vaikenemisen ilmapiiri. Kukaan ei tiedä ohjaajasta itsestään juuri mitään, eikä kukaan suostu puhumaan hänestä sanaakaan.
Toimittaja Scott McGrath on aina ollut sitä mieltä, että Cordova salailee jotain. Kun hän sitten muutama vuosi sitten yritti vihdoin näitä salaisuuksia selvittää, oli tuloksena vain julkinen nöyryytys ja uran hiipuminen. Cordovan tyttären Ashleyn yllättäen kuollessa näkee Scott viimein tilaisuutensa tulleen. Miksi kaunis nuori nainen tappaisi itsensä, ellei hänen isällään olisi jotain tekemistä asian kanssa?
Night Film on Pesslin toinen kirja ja se on taitavasti ja mielikuvituksella kirjoitettu. Painostavaa ilmapiiriä yritetään luoda vaihtelevalla menestyksellä kirjan alusta saakka ja lukijasta tuntuu, että kirjan ja Cordovan totuus vaihtelevat jatkuvasti. Jännitettävää ja uskomattomia juonipaljastuksia riittää. Tekstin sekaan on lisätty myös erilaista "tutkimusmateriaalia", lehtileikkeitä, valokuvia ja internetsivustojen poimintoja, jotka saavat kirjan erottumaan hyvin edukseen muista saman tyylilajin teoksista. Kirjan tyylissä yritetään selkeästi päästä samaan, mitä Cordova elokuvissaan tarjoilee. Kirjan kantavina teemoina ovat ihmismielen synkimmät salaisuudet ja halut.
Vaikka kirja on erityisen taitavasti rakennettu, minulla oli jotenkin vaikea päästä sen tunnelmasta kiinni. Jännitys on selkeästi hiuksia nostattavaksi tarkoitettu, mutta minua ei suoraan sanottuna huolestuttanut päähenkilöiden puolesta kertaakaan. Luin kirjaa yli puolen välin, ennen kuin se alkoi todella viemään mukanaan. Kirjailija ei vaan oikein osannut perustella minulle, miksi minun olisi pitänyt jaksaa välittää Scottin ja hänen ystäviensä kohtalosta.
Juoni itsessään on sopivan monimutkainen, mutta juonenkuljetus tuntuu perustuvan erinäisille yhteensattumille vähän liiankin paljon. Juuri kun Scott luulee joutuneensa tutkimuksissaan umpikujaan, soittaakin joku kätevä silminnäkijä, joka auttaa kuljettamaan tarinaa taas eteenpäin. Tyylillisesti minua häiritsi kirjassa suunnattomasti myös se, että kursiivia oli käytetty kirjassa aivan järjetön määrä. Kursivoituja sanoja tuntui yhdellä aukeamalla olevan kymmeniä ja sen lisäksi niillä välillä painotettiin lukemisen sujuvuuden kannalta mielestäni aivan vääriä sanoja. Todella raivostuttavaa lukea tälläistä tekstiä koko 600 sivua.
Kirja oli siis ihan ok, mutta ei minusta mikään maata mullistava. Kirja kannattaa lukea, jos kaipaa vähän erilaista jännäriä.
3/5
