How to Read Literature Like a Professor - Thomas C. FosterKuka nyt ei muistaisi lukion äidinkielentuntien kirja-aineita, jolloin pää sauhuten täytyi tulkita milloin mitäkin Tsehovin novellia. Tästä kirjasta olisi silloin ollut varmasti huomattavaa etua. Foster käsittelee kirjassaan kirjallisuuden tulkitsemista, sen symboliikkaa, alluusioita ja muita salattuja merkityksiä.
Kirja on jaettu 27:ään lyhyeen kappaleeseen, joissa jokaisessa käsitellään aina yhtä aihealuetta ja sen merkitystä, kuten syömistä ja ruokaa, kuolemista, myyttejä, säätä ja tietenkin Shakespearea. Eri aihealueittain jaetut kappaleet ovat mielenkiintoisia, mutta jotenkin tulee kuitenkin tunne, että Foster unohtaa aina välillä sen, millainen lukijakunta hänen kirjaansa todennäköisesti tarttuu. Foster yrittää nimittäin aika ajoin hieman turhankin laajasti vakuutella yleisöään jonkin teorian todenperäisyydestä yhä uudestaan ja uudestaan. Todennäköisesti kuitenkin kirjan lukija kuuluu porukkaan, joka on tottunut jo jollain tasolla kirjojen symboliikkaa tulkitsemaan ja siten uskoisi Fosterin vakuutteluita vähän vähemmälläkin. Toisaalta sitten joissain aiheissa Foster sortuu aivan päinvastaiseen. Hän sanoo, että X tarkoittaa Y:tä, mutta käyttää lopun kappaletta kertoakseen asiasta vain ylimalkaisella tasolla eikä lukijalle lopulta selviä, miksi nimenomaan Fosterin logiikkaa tässä asiassa pitäisi uskoa.
Eri aihealueitten rinnalla Foster puhuu myös kirjallisuusteoriasta, jonka mukaan koko kirjallisuus on osa yhtä suurta tarinaa, jossa ideat ja teemat ammennetaan aina aikaisemmista teoksista. Täysin omaperäistä tarinaa ei siis ole olemassakaan. Kirjailijan tuotokseen pakkostakin vaikuttaa joko tietoisesti tai tiedostamatta kaikki ne tarinat, joita hän on aikaisemmin lukenut ja kuullut. Fosterin mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia. Kirjojen tematiikka on loppujen lopuksi kieli, joka on yhteistä kaikille kirjojen tai tarinoiden kanssa joskus tekemisissä olleille ja täysin uniikki teos olisi todennäköisesti lukijalleen niin totaalisen vieras, että hän ei pystyisi ymmärtämään tarinaa millään tasolla.
Kirjoitustyyli on hauskaa ja aika kepeää ja tulin kirjasta varmasti viisaammaksi. Pidän siitä, että tarinoissa joita luen on monta tasoa. Liika on kuitenkin liikaa ja ajatuskin siitä ahdistaa, että saisin eteeni kirjan, joka on niin täynnä symboleita ja salattuja merkityksiä, että sen tajutakseen olisi osattava ulkoa kaikki kirjallisuuden myyteistä Shakespeareen saakka ja enemmänkin. Kun sitä kuitenkin lukee enimmäkseen ilokseen, luen loppujen lopuksi mieluummin kirjoja, joissa tarina toimii myös ilman päiväkausien pohtimista ja analysointia. Ehkä olen laiska. Onneksi lukemista ei tarvitse harrastaa kenellekään muulle kuin itselleen.
3/5
Tämä kirja on sinulle, jos
- haluat pikakurssin kirjojen symboliikkaan
- äidinkielentunnin opeista ei ole enää minkäänlaista muistijälkeä
