Lisää novelleja steampunkinnälkäiselle

Steampunk! Koneita ja korsetteja

toim. J. S. Meresmaa ja Markus Harju

Julkaistu: Osuuskumma 2012
Sivumäärä: 314 s.

Kirjastosta

Steampunk! Koneita ja korsetteja on Osuuskumman ensimmäinen steampunkiin eli höyrypunkiin keskittynyt novellikokoelma. Sarjan toisen osan luin viime vuonna ja omat fiilikseni siitä löytyvät täältä.

Pidin Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita-kirjan luettuani höyrykoneita vilisevistä novelleista niin paljon, että tämä ensimmäinenkin novellikokoelma pääsi automaattisesti lukulistalleni. Onneksi novelliantologia ilahdutti jälleen tasaisella laadullaan ja huimalla maailmanrakentelullaan. Kokonaisuus novellikokoelmassa oli tasapainoinen, huteja ei ollut ja voin sanoa pitäneeni lähes kaikista kokoelman teksteistä. Kirjoittajissa vilahteli jälleen paljon tuttuja nimiä ja tämän kaartin tekstejä lukisi mielellään lisääkin.

Magdalena Hain Vaskimorsiamessa insinööri menee sekaisin kihlattunsa kuolemasta. Kihlattu on saatava takaisin hinnalla millä hyvänsä, mutta lopputulos saattaa olla hyvinkin ennalta arvaamaton. Tarina oli paikoitellen suorastaan hyytävä. Loppuratkaisun koittaessa jäin pohtimaan, että (lähes) kaikki taisivat lopulta saada ansionsa mukaan.

Saara Henrikssonin Arkistonhoitajan salaisuudessa yritetään selvittää tähtien avulla menneisyyttä, vaihtelevalla menestyksellä. Tarina oli jälleen jännittävä, mutta minulle jäi sellainen tunne, että en ehkä ymmärtänyt sitä aivan kokonaan.

Hevostuhatjalkaisen (Heikki Nevala) maailmassa Pohjanmaalle on saapunut uudenaikainen niittokone. Häjyt ovat kehitystä vastaan ja puukkoja jo vedellään tupesta. Tämä novelli on jäänyt kokoelmasta mieleen yhtenä parhaimmista. Tarina oli hauska ja kekseliäs.

J. S. Meresmaan Augustinessa nuori tyttö yrittää löytää omaa suuntaansa, vaikka elämä tuntuu jatkuvan samalla rutiinilla päivästä toiseen ilmalaivakorjaamon konttorissa. Novelli pohtii mm. naisten asemaa miesten maailmassa.

Markus Harjun Prahan teurastaja liikkuu murhamysteerin ja kauhukertomuksen rajamailla. Novellissa Prahan kaduilla liikkuva sarjamurhaaja luo kaupunkiin pelon ilmapiiriä.

Kruunun vihollinen (Shimo Suntila) sisältää huiman ilmataistelukohtauksen. Ammukset viuhuvat ja rohkeita päätöksiä tarvitaan, jos vastustajalta haluaa päästä karkuun. Novellin maailma on taidokkaasti rakennettu ja sinne sijoittuvia tarinoita olisi hauska lukea lisää.

Kapina tunturilla-novellin (Jani Kangas) päähenkilöt seikkailivat myös Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita-kirjassa. Jalostamo palaa tunturilla ja kaksi ihmistä taistelee hengestään kapinallisia vastaan. Tarina oli jännittävä, eikä sen lopputulos ollut mitenkään itsestäänselvä. Miljöö vaikutti kylmältä ja hyytävältä, osin myös asenteiltaan.

Christine Thorelin Viuhka käy kartanossa-novellissa nuoria tyttöjä ollaan naittamassa vanhalle kenraalille. Kenraalilla on kuitenkin luurankoja kaapissaan, mutta neuvokkaat tytöt eivät epäröi hetkeäkään niiden paljastamista. Novellista jäi jotenkin likainen olo. Otsikon kartano oli nimittäin noen peitossa, eikä kenraalin persoonallisuudessakaan ollut kehumista.

Anni Nupposen Joka ratasta pyörittää-novellin maailmassa ihmisten elämää on saatu pidennettyä rataksella. Kaikkien ratas ei kuitenkaan toimi oikein. Tarinassa pohditaan yllättävän syvällisesti identiteetin ja kuolemattomuuden merkitystä.

Novellikokoelma oli nopeaa ja viihdyttävää luettavaa. Osuuskumman antologioita lukee lisää ihan mielellään.

4/5

Aaveita joka lähtöön

Ruumiittomat - Suomalaisia aavenovelleja

toim. Heikki Nevala, Anni Nupponen ja Shimo Suntila

Innostuin taannoin kustantamo Osuuskumman Steampunk!-novellikokoelmasta niin, että pakkohan sitä oli
kustantamon muihinkin kirjoihin tutustua. Lähikirjastosta onneksi löytyy kustantamon kirjoja useampia, joista sain seuraavaksi käsiini aavenovelleja sisältävän Ruumiittomat-kokoelman.

Kirjoittajissa oli monia tuttuja nimiä, mutta myös uusia tuttavuuksia ja yhteisestä aihealueesta oltiin saatu aikaan hyvin monipuolisia novelleja. Odotin novelleilta jostain syystä ehkä hieman perinteisempää lähestymistapaa aaveaiheeseen, mutta useimmat tarinoista oli kirjoitettu paremminkin hyvin modernilla otteella.

Novellikokoelman tarinat tuntuvat olevan laadultaan jonkin verran vaihtelevampia kuin Steampunk!-kokoelmassa. Mikään novelleista ei ollut silti missään nimessä huono. Suosikkeja oli vain tällä kertaa hieman helpompi löytää ja jotkut novelleista puhuttelivat minua enemmän kuin toiset.

Kari Välimäen Uudet perunat-tarinassa murhatun miehen tietoisuus alkaa luonnon kiertokulun myötä ulottaa juuriaan mitä yllättävämmille tahoille. Anne Leinosen Tyttö niityllä-novelli on taiten rakennettu ja sen loppuratkaisua joutuu jännityksellä odottamaan viimeisiin lauseisiin asti. Jussi Katajalan Odottaja muistutti minua Jim Butcherin Dresden Files-sarjasta ja tarinan yksityisetsivä Mikaelista ja hänen apuristaan Aurorasta olisi hauska kuulla myös lisää.

Kirjan kanteen on kirjastossa lätkäisty kauhu-tarra, mutta kovin pelottaviin kertomuksiin ei kokoelmassa kuitenkaan päästy. Verta ja suolenpätkiä ei siis kannata novellikokoelmalta juurikaan odottaa. Luin kokoelman kuitenkin ihan mielelläni ja sain listalleni jälleen muutaman seurattavan kirjailijan lisää.

3/5

Koneöljynkatkuisia novelleja

Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita

toim. Markus Harju ja J. S. Meresmaa

Olen omassa päässäni suuri fantasian ja scifin ystävä, mutta se luettujen kirjojen määrä? No se jää aika pieneksi, mikä on hieman jo häpeällistä. Tietämykseni suomalaisista, spekulatiivista fiktiota kirjoittavista kirjailijoista on sekin aika rajallinen.

Kirjastoreissulta haalin siis ihan mielelläni mukaan tämän Osuuskumman steampunk-aiheisen novellikokoelman. Osuuskumma on jo pitkään tanssahdellut tietoisuuteni rajoilla ja tarkoituksenani on ollut tutustua sen tarjontaan tarkemminkin. Novellikokoelma vaikutti oikein hyvältä tilaisuudelta tämä tutustuminen aloittaa.

Steampunkin määritelmä on minulla aina ollut vähän hämärän peitossa. Siinä on jotain viktoriaanista, koneiden kanssa puuhastellaan, mutta kai sen täytyy muutakin sisältää? Esipuheessa sopivasti pohditaan steampunkia käsitteenä, mutta valitettavasti teksti laventaa käsitettä edelleen vain lisää. Olen siis ihan yhtä pihalla steampunkin määrittelystä kuin aikaisemminkin, mutta ehkä steampunkia ei ole tarkoituskaan mahduttaa mihinkään tiukkaan kategoriaan vaan genre ulottaa anarkistihengessä lonkeroitaan joka suuntaan.

Kirjan novellit olivat minulle erittäin iloinen yllätys. Olen alkanut suhtautua novellikokoelmiin joissa on useampi kirjoittaja aika varauksellisesti. Varsinkin ulkomaisissa antologioissa kun tuppaa olemaan se muutama hyvä ja itseä kiinnostava novelli ja muut ovat helposti kirjailijoiden pöytälaatikosta kaivettua sekundaa. Steampunk-kokoelmasta kuitenkin huokuu se, että jokaisen tarinan kirjoittamiseen on todella omistauduttu ja paneuduttu. Ei mitään pöytälaatikoiden rippeitä näissä!.

Miljööt ja henkilöt ovat yhtä moninaiset kuin novellitkin, mutta myös koneilla ja tekniikalla on joka tarinassa oma roolinsa. Kokoelman novelleissa on vuoroin jännitystä ja sydäntäsärkeviä ihmiskohtaloita. Tunnelma on usein aika synkkä, mutta toivo paremmasta maailmasta ei tunnu silti koskaan kuolevan.

Novellien kautta pääsee tutustumaan useammankin kirjailijan tyyliin ja muutaman nimen olen jo omalle lukulistalleni kirjasta poiminut. Steampunk-kirjojen ensimmäinen osa Koneita ja korsetteja on myös ehdottomasti haalittava jostain. Suosittelen novellikokoelmaa oikein lämpimästi kaikille, joita spekulatiivinen fiktio yhtään kiinnostaa. Tällaisia kirjoja lisää!

4/5

Nuoruus on parasta aikaa?

Keltaiset tyypit - Eeva Rohas

Rohaksen esikoisteoksen takakansiteksti ei lupaile mitään mieltäylentävää lukukokemusta. Sen mukaan novellikokoelman henkilöt ovat kaikki polvillaan, joko vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Mustelmia tulee helposti, niin fyysisiä kuin henkisiäkin.

Novellikokoelma koostuu kahdeksasta tarinasta, joiden päähenkilöillä ei todellakaan mene päällisin puolin kovin hyvin. Virheitä tehdään sekä hyvästä tahdosta, että puoliksi tahallaan, muita ihmisiä ei aina nähdä ihmisinä ja elämä potkii päähän ihan muuten vaan. Monelle tarinan henkilölle elämässä eteneminen tuntuu olevan kuin suossa rämpimistä. Eteenpäin pitäisi päästä, mutta aina jokin imee pinnan alle.

Novellien päähenkilöt ovat pääsääntöisesti aika nuoria. Monen henkilön ikä vaikuttaa keikkuvan siinä parinkympin molemmin puolin. Nuoruus ja kokemattomuus lisää virheiden ja väärien arvioiden määrää, mutta sattuu niitä vahinkoja hieman iäkkäämmillekin. Tarinat ovat mieleenpainuvia ja käsittelevät aika pitkälle aikuistumisen tuskaa, toisiin luottamista ja sitä, kuinka paljon toisia ihmisiä tarvitaan, jotta elämässä pääsisi eteenpäin niin hyvässä kuin pahassakin.

Parhaiten mieleen on jäänyt kirjan nimikkonovelli, jossa nuori Pekka tapaa ryhmäterapiaistunnossa kauniin ja salaperäisen Maaretin, johon ihastuu. Maaret taitaa nähdä täysikäisessä Pekassa valitettavasti lähinnä kaljanostajan, mutta Pekka pitää silti yllä toivoa siitä, että Maaret ihastuisi häneen samalla tavalla. Kun Pekka sitten tapaa Maaretin poikaystävän ja lähtee heidän kanssaan ryyppyreissulle, on Pekan tehtävä vaikea valinta itsensä ja ihastuksensa välillä.

Kirja oli jälleen oikein hyvin kirjoitettu ja herätti ajatuksia. Vaikka novellien tunnemaailma olikin pääosin aika synkkä, löytyi sitä toivoakin monesta tarinasta, jopa aika yllättäviltä tahoilta. En siis sanoisi, että tämä kirja olisi minua mitenkään masennuksen partaalle vetänyt. Suurin syy tähän lienee se, että en kokenut kirjan päähenkilöiden ongelmia oikein omakseni. Pahimmat nuoruusiän toilailut kun ovat jo takanapäin, jos niitä nyt kovin paljon ikinä olikaan. Tämä ei siis ihan henkilökohtaisella tasolla päässyt koskettamaan juuri siitä syystä. Voisin ajatella, että joku itseäni nuorempi henkilö saisi tästä kirjasta paljon enemmän irti.

3/5

Lue tämä, jos

• haluat lukea novelleja, joissa nuoruuden angsti jyllää toden teolla
• olet itse vielä nuori

Vähän psykedeelistä

Gorilla - Juhani Karila

Sain Gorillan käsiini, mitenkäs muutenkaan kuin PEKKin kautta. Jos tästä esikoiskirjakerhosta jotain voi sanoa, niin ainakin sen, että se ihan tosissaan haastaa lukemaan ihan erilaisia kirjoja kuin normaalisti. Gorilla on tästä jälleen suorastaan loistava esimerkki.

Karila on muutaman vuoden takainen J. H. Erkon novellikilpailun voittaja ja Gorillakin on kokoelma lyhyitä tarinoita ja novelleja. Sen aiheet vaihtelevat Toisen maailmansodan tarkka-ampujista nykypäivän lahkoihin.

Karilalla on lyhyt ja ytimekäs kirjoitustyyli, jossa ei korulauseita juurikaan vilahtele. Lauseet ovat lyhyitä, mikä tekee lukemisesta nopeaa. Tämän seurauksena lukija tuntee väliin olevansa kuin vuoristoradalla, kun Karila vie tarinaa eteenpäin hengästyttävällä nopeudella ja usein myös aivan ennalta-arvaamattomasti. Yksi lempitarinoistanikin, Kana tappaa, saa lukijan hörähtelemään epäuskoisesti tarinan suorastaan herkulliselle absurdiudelle.

Tuntuu, että Karila ei ole asettanut tarinoilleen mitään rajoja. Ne saattavat mennä minne tahansa, mikä puolestaan luo oman haasteensa lukijalle. Aika moneen kertaan jännitin, pääsenköhän tarinan aiheesta perille, ennen kuin se loppuu. Voin myös ihan rehellisesti myöntää, että 60 prosenttia ajasta olin aivan pihalla siitä, mitä Karila oikeasti haluaa tarinoillaan kertoa. Osa novelleista meni enimmäkseen vain kulmia kohotellessa ja loppukommentti oli useampaan kertaan, että jaa-ha, tämmöistä.

Gorilla oli ehkä hieman liian sekava minun makuuni. Tämä varmasti sopii paremmin niille, jotka nauttivat salattujen merkitysten pohtimisesta ja löytämisestä lukemistaan kirjoista. Tälläinen vähän laiskempi yksilö kuten minä jäi kaipaamaan selkeämpiä juonia.

3/5

Muiden arvioita: Kirsi on aika lailla samoilla linjoilla kanssani, Aamulehdessä ja Kirjasfäärissä tykättiin enemmän

Lue tämä kirja, jos

• juonen epämääräisyys ei sinua haittaa
• tykkäät pohtia tarinoiden merkityksiä
• haluat lukea jotain vähän erilaista