Laakso - Marie Hermanson Daniel on aina jäänyt identtisen kaksoisveljensä Maxin varjoon. Siinä missä Max on sosiaalinen ja kaiken keskipiste, on Daniel syrjäänvetäytyvä ja jopa arka. Daniel on aina toivonut omaavansa edes hieman samoja piirteitä Maxin kanssa, vaikkakin Maxin suuret suunnitelmat eivät useinkaan toteudu niinkuin pitää ja Daniel on joutunut koko elämänsä pelastamaan Maxin aina milloin mistäkin sopasta.
Veljekset ovat vuosien aikana ajautuneet erilleen. Kun Max sitten kutsuu Danielin vieraaksi yksityisklinikalle, jossa on omien sanojensa mukaan lataamassa akkujaan, ei Daniel voi kieltäytyä ilmaisesta lomasta. Sveitsiläinen Himmelstalin klinikka vaikuttaakin ensinäkemältä varsinaiselta rauhan tyyssijalta, loistavalta pakopaikalta, jonne rikkaat ja kiireiset businessihmiset voivat hakeutua toipumaan arjen stressistä. Daniel ei siis oikein tiedä mihin ryhtyy, kun Max suostuttelee hänet vaihtamaan paikkaa kanssaan, jotta voi käydä hoitamassa raha-asioitaan klinikan ulkopuolella. Totuus alkaa paljastua vasta, kun Max ei tulekaan takaisin ja Daniel kyllästyy esittämään veljeään. Hän saa karvaasti kokea, että klinikalta ei niin vaan kotiin lähdetäkään.
Kirjan alkuasetelmat vaikuttivat mielenkiintoisilta ja muutenkin tämä tuntui vähän erilaiselta jännäriltä varsinkin ruotsalaisen kirjoittamaksi. Onhan näitä Beckejä sun muita jo ihan tarpeeksi nähtykin. Jostain syystä minulla oli ennen kirjan aloitusta koko ajan fiilis, että tämän tarinan olen kuullut ennenkin. Minulle tuli jotenkin 60-luvun tunnelmat ja naiset dirndleissä mieleen koko ajan. En tiedä tekikö sen miljöönä oleva Sveitsi vai assosioinko tämän jatkuvasti johonkin Sound of Musiciin? Ehkä vähän vastaavan tyyppisen tv-ohjelman (The Prisoner?) olen joskus nähnyt, mene ja tiedä. Asia kuitenkin vähän häiritsi, mutta pääsi siitä ylikin, kun tarina alkoi kuljettaa.
Tiivistyvä tunnelma kirjassa oli hyvin kehitelty ja varsinkin Danielin kasvava epätoivo tilanteensa kanssa sai lukijankin väliin miettimään, että onko tästä nyt oikeasti poispääsyä. Jotain jäi silti puuttumaan. Aika iso osa asioista selviää mielestäni jo puoleen kirjaan mennessä ja en oikein onnistunut saamaan jännitystä päälle enää sen jälkeen. Myös loppuratkaisua leimaa aikamoinen epäuskottavuus, joka ei tosin varmaan kaikkia haittaa.
Ihan ok perusjännäri siis, mutta en ole kyllä hyppykengässä ostamassa muita kirjailijan teoksia.
3/5
Lue tämä, jos
- haluat lukea vähän erilaisen ruotsalaisen jännärin
