Diana on alkemiaan erikoistunut historiantutkija, jonka rauhallisen tutkimusurakan Oxfordin Bodleian-kirjastossa rikkoo hänen yllättäen löytämänsä lumottu kirja. Diana ei kuitenkaan ole tilanteessa niin hämillään kuin voisi luulla. Diana on nimittäin kuuluisaan Bishopin sukuun kuuluva noita, joka tosin ei halua tietää taikuudesta tai omista kyvyistään mitään. Koska Diana ei halua olla magian kanssa tekemisissä edes noiduttujen käsikirjoitusten muodossa, lähettää hän teoksen takaisin arkistoitavaksi.Käsikirjoituksen löytyminen laittaa kuitenkin liikkeelle erinäisten tapahtumien sarjan, jonka seurauksena Diana joutuu vaikeiden valintojen eteen ja saa todeta, että taikuuden poissulkeminen elämästä ei onnistukaan aivan niin helposti.
Oxfordiin alkaa pikkuhiljaa kerääntyä varsinainen joukkio yliluonnollisia olioita. Kaikki haluavat tietää, miten Diana on saanut teoksen käsiinsä ja mitä se sisältää. Dianan olo alkaa käydä yhä tukalammaksi, kun panokset ja uhkaukset alkavat koventua. Apua hän saa kuitenkin yllättävältä taholta. Vampyyri Matthew on aivan yhtä kiinnostunut Dianan löytämän kirjan sisällöstä kuin muutkin, mutta tuntee vetoa myös Dianaan, eikä pysty tukahduttamaan tähän kohdistuvaa suojelunhaluaan. Pian onkin Matthew'n varassa saada Diana turvaan, ennenkuin jotain pahempaa ehtii tapahtua. Pakomatkan aikana Diana ja Matthew rakastuvat, rikkoen samalla ikivanhaa sopimusta, joka kieltää noitien ja vampyyrien väliset suhteet jyrkästi. Tilanne on omiaan saamaan pariskunnan yhä pahempiin vaikeuksiin. Diana ja Matthew päättävät taistella oman vapautensa puolesta, käynnistämällä samalla kauan pelätyn sodan noitien, vampyyrien ja demonien kesken.
Tartuin kirjaan, koska se vaikutti kiinnostavan LibraryThingissä monia muitakin ja oli saanut suhteellisen positiivisia arvioita siellä. Fantasiaa hipova kirjallisuus on muutenkin aika mieleistä luettavaa ja tässä oli vielä plussana luvassa kahden päähenkilön välinen rakkaustarina, joka ainakin minulle romantikkona kelpaa.
Harkness on rakentanut demonien, noitien, vampyyrien ja ihmisten asuttamaa maailmaansa suhteellisen taidokkaasti. Mikään yliluonnollisista olennoista ei ole täysin stereotyyppinen vaan Harkness on yrittänyt edes hieman uudistaa näistä olennoista olevia mielikuvia. Positiivisena yllätyksenä on myös se, että hän on kyennyt tämän tekemään luomatta esim. päivänvalossa kimaltelevia vampyyreita...
Höm, no niin. Kirjan päähenkilöihin Dianaan ja Matthew'n pystyy mielestäni aika hyvin samaistumaan. Heidän vastoinkäymisiään alkaa kirjan edetessä todella jännittämään ja alkaa toivoa kaiken kääntyvän vähitellen parhain päin. Kirjassa on noidutun käsikirjoituksen lisäksi myös monta muuta mysteeriä, joiden merkitys kirjan juonelle mietityttää tosissaan. Muutaman tietokirjan aikaisemmin kirjoittanut Harkness on lisäksi selkeästi perehtynyt aihealueeseensa perusteellisesti. Kuvaukset alkemiasta vaikuttavat asiantuntevilta ja Harkness on myös onnistunut sekoittamaan kirjan juoneen mm. solubiologiaa.
Kirjaa lukiessani en voinut kuitenkaan välttyä vertaamasta A Discovery of Witchesia kahteenkin eri kirjasarjaan. Ensimmäisenä se toi mieleen Harry Potterin. Sen lisäksi, että molemmissa kirjoissa ollaan tekemisissä taikavoimien kanssa, tuntuu Dianalla ja Harrylla olevan ikäerostaan huolimatta myös paljon muuta yhteistä. Kumpikaan ei ymmärrä omia voimiaan ja molemmat ovat jääneet orvoiksi nuorella iällä, kun vanhemmat ovat uhranneet henkensä jälkikasvuaan suojellakseen. Molempien elämää varjostaa myös voimakas uhka, joka heidän on jollain konstilla ratkaistava jatkaakseen elämäänsä taas rauhallisemmissa merkeissä.
Kirjan edetessä yhtymäkohtia alkoi tulla yhä enemmän myös Diana Gabaldonin Outlander-sarjaan. Lieneekö syynä sitten Dianan ja Matthew'n keskinäinen rakkaustarina, joka intensiteetiltään jotenkin muistutti minua (ja muitakin) Outlanderista. Mielleyhtymä vain voimistui kirjan loppua kohden, jolloin tietyt kirjan tapahtumat toivat väkisinkin mieleen Jamien ja Clairen koitokset. Voisinkin ajatella, että Outlanderista pitävät voisivat tykästyä myös tähän kirjaan.
Pidin kirjasta, mutta näkisin silti että tämä taitaa olla teos, joka tulee jakamaan lukijoidensa mielipiteet kahteen leiriin. Ensinnäkin kirjassa puhutaan rakkaudesta, tunteista ja kauheuksien kauheus! muutamassa kohdassa jopa seksistä. Olen huomannut, että tämä on selkeä merkki joillekin lukijoille pudottaa teos välittömästi sinne roskakirjallisuuden joukkoon, aivan sama kuinka hyvin kirja on muuten kirjoitettu tai kuinka nerokas juoni sattuu olemaan. Tämä tullee tapahtumaan siitäkin huolimatta, että Dianan ja Matthew'n keskinäiset tunteet ovat oleellinen osa kirjan juonta ja jopa luovat välttämättömän konfliktitilanteen, jotta kirjan todelliset tapahtumat saadaan rullaamaan eteenpäin. Vaikka jotkut lukijat todennäköisesti kirjan puolivälin paikkeilla ovat vakuuttuneita siitä, että lukevat pahimman sortin kioskikirjallisuutta, voin vakuuttaa että Dianan ja Matthew'n rakkaustarina, ne muutamat hassut seksikohtaukset mukaan lukien, ovat vielä varsin kesyä tavaraa. Uskokaa huviksenne.
Kirja on myös varsin selkeästi kirjasarjan ensimmäinen teos. Tietojeni mukaan suunnitteilla on trilogia. Tämän vuoksi oikein mitään ei kirjan kuudestasadasta sivusta huolimatta ratkea. Spekulaatioita vain kertyy toisensa perään ja kirja päättyy mukavaan cliffhangeriin, joka saa kirjan maailmaan uppoutuneen kiroamaan seikkaa, että seuraavan osan julkaisu menee jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Ei siis kannata lukea tätä kirjaa, jos ei ole valmistautunut lukemaan seuraavia osia tai ei kestä kirjan äkkinäisen lopun aiheuttamaa jännitystä. Tässä tapauksessa kannattanee mieluummin odottaa ainakin kirjasarjan seuraavaa osaa.
A Discovery of Witches on kirjoittajansa esikoisteos fiktion saralla ja se myös näkyy. Luin kirjan sähköisenä, tajuten onneksi vasta joskus puolenvälin maissa, että kovakantisessa versiossa on ihan todella lähemmäs kuusisataa sivua ja sekin varmaan pienellä präntillä. Tarinaa olisi voinut nimittäin reilusti tiivistää juonen tästä juurikaan kärsimättä. Onko ihan oikeasti pakollista kuvata esimerkiksi Dianan ja Matthew'n koko joogaharjoituksen sisältö tai käyttää koko kappaletta Matthew'n metsästysretkeen? (Käyttäisin tässä yhteydessä myös tilaisuuden hyväksi tiedustellakseni, onko muitakin joiden mielestä ajatus joogaavasta vampyyrista on jotenkin korni?)
Muut lukijat ovat arvostelleet myös Matthew'n edwardcullenmaista suojelunhalua ja Dianan Mary Sue-taipumuksia.
Kaikesta huolimatta A Discovery of Witches vaikuttaisi olevan kiinnostava trilogian aloitus ja jatko-osaa jään mielenkiinnolla odottamaan. Se on selkeästi aikuisyleisölle suunnattu ja kirjailijan tutkijantausta tulee esiin taustatyön laajuudessa ja tarkkuudessa. Mielestäni tieteeseen perustuvat kirjan osuudet eivät myöskään aliarvioi lukijaansa, vaan haastavat tämän ymmärtämään mm. mitokondriogenetiikan syvimpiä saloja.
4/5
Lue tämä kirja, jos
- vampyyrit, noidat ja yliluonnollinen kiinnostaa
- Potterit ja Twilightit tuntuvat olevan liian nuorelle yleisölle suunnattu ja haluat jotain aikuismaisempaa
- puhuminen rakkaudesta ja tunteista ei välittömästi ällötä
- puhuminen rakkaudesta ja tunteista ällöttää
- et halua lukea kirjaa, joka on keskeneräisen kirjasarjan ensimmäinen osa ja päättyy kaiken lisäksi selkeästi kesken
- tarinan ajoittainen hidas tempo ärsyttää
- Bonuksena: et ymmärrä mitään viineistä ja niiden kuvailu kirjassa useampaan otteeseen käy hermoon pahimman kerran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti