Kynttilä tuulessa

Blonde - Joyce Carol Oates
suomennettu nimellä Blondi, Otava 2001

Loppuvuosi oli minulle varsin huono lukemisen suhteen. Jumittauduin useankin tiiliskiven pariin, joita en vain saanut luetuksi loppuun ja jo heinäkuusta jatkunut lukumasis ei sittenkään hellittänyt minusta otettaan. Vauhtiin pääsin vasta joulukuussa, jolloin en sitten juuri muuta tehnytkään kuin luin. Onnistuin lukemaan loppuun jopa muutaman noista edellä mainituista ja useamman muun.

Vuodenvaihteen kiehtovampia lukuelämyksiä oli ehdottomasti Joyce Carol Oatesin Blonde, joka kertoo eräästä Norma Jeane Bakerista, josta tuli aikanaan varsin kuuluisa näyttelijä ja yksi aikakautensa ikoneista. Kirja on lojunut hyllyssäni varmaan siitä lähtien kun se n. kymmenen vuotta sitten julkaistiin. Pääsin aikanaan sen lukemisessa jo aika pitkällekin, mutta syystä tai toisesta lukuyritys jäi silloin tosiaan vain yritykseksi. Huomasin kuitenkin, että tästä edellisestä kerrasta oli jo sen verran pitkä aika, että minkäänlaista mielikuvaa kirjan tapahtumista ei ole päähän jäänyt. Pääsin siis kirjan pariin ns. puhtaalta pöydältä.

Blonde teki minuun varsin syvän vaikutuksen. Esipuheessaan Oates varoittaa siitä, että kirjan ei ole missään nimessä tarkoitus olla Marilyn Monroen elämänkerta ja Oates onkin ottanut paljon taiteellisia vapauksia kirjaa kirjoittaessaan. Mm. monien Monroen elämän keskeisten henkilöiden nimet on muutettu aivan muuksi ja Oates on selkeästi korostanut vain tiettyjä tapahtumia Norma Jeanin/Marilynin elämässä. Silti kirjaa pakostakin lukee hieman kuin elämänkertaa, varsinkin kun Oates kuvaa niin todentuntuisesti ja koskettavasti rikkonaisesta perheestä kotoisin olevan yksinäisen pikkutytön kasvun epävarmaksi naiseksi ja vihdoin maailmanluokan tähdeksi, joka haluaisi vain olla rakastettu ja haluttu ja joka kaipaa tietoa tuntemattomasta isästään kirjan viime sivuille saakka. Monta kertaa tulee mieleen, että juuri näin olisi Monroe saattanut todella ajatella ja tuntea.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia teemoja, joiden ansiosta teos kertoo lopulta aivan jostain muusta kuin Norma Jeane Bakerista tai Marilyn Monroesta. Oates tutkiskelee naisena olemista, lapsen suhdetta vanhempiin, julkisuutta ja kulutusyhteiskuntaa, jossa myös ihmiset ovat hyödykkeitä ja joiden tärkein olemassaolon syy on massojen viihdytys. Monet kirjan teemoista ovat varsin kipeää luettavaa. Myös seksi on läsnä lähes tarinan alusta loppuun. Lähes joka sivulla seksiä ajatellaan, siitä keskustellaan tai sitä harrastetaan, jopa siihen pisteeseen asti, että kirjan puoliväliin mennessä lukijakin alkaa koko teemaan puutua. Oates keikkuu koko ajan sillä hiuksenhienolla rajalla, jolloin asiaan alkaa jo todella kyllästyä.

Kirja on vaikuttava, mutta vaatii myös lukijaltaan paljon. Kirjan tyyli jäljittelee usein Norma Jeanin sielunelämää ja peräkkäiset kappaleet saattavat olla varsin erilailla kirjoitettuja. Väliin tyyli on jopa lähes puuduttavan rauhallista ja seuraavassa hetkessa kerronta poukkoilee sivun laidasta laitaan kolibrin tavoin, johon Marilynia kirjassa usein verrataan. Mitä lähemmäs loppua tullaan, sitä kaoottisemmaksi myös teksti muuttuu.

Blonde on mielestäni melkeinpä niin täydellinen kirja, kuin tälläisesta aiheesta ylipäätään voidaan kirjoittaa. Se ei takuuvarmasti miellytä kaikkia, mutta minut se onnistui vakuuttamaan. Kirja oli temaattisesti rikas, ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen. Tämä inspiroi minua lukemaan Monroesta enemmänkin ja jatkossa aion tutustua myös Oatesin muuhun tuotantoon lähemmin.

5/5

Kirjan on lukenut myös Ina.

Tämä kirja on sinulle, jos

• Monroen elämä myös fiktiiviseltä kantilta kiinnostaa
• haluat lukea älykkään kirjan siitä, minkälaista on olla nainen ja seksisymboli miesten maailmassa
• lähes 1000 sivun pituus ei hirvitä