Miehiä riesaksi asti

Kuva: Gummerus

Jono - Heidi Jaatinen

Kirjastonhoitaja Aina Kuluntalahti tulee eräänä iltana miehensä kanssa rakastellessaan lausahtaneeksi lupauksen. Hän lupaa tänä kesänä antaa kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi. Ei kestä kauaakaan, kun Ainan portinpieleen alkaa kerääntyä miehiä. Jono on syntynyt.

Miehiä tulee joka päivä lisää. On pankinjohtajia, sirkuslaisia, gynekologeja, sotilaita, ahtaajia, mekaanikkoja... Lista tuntuu loputtomalta. Pääluvun kasvaessa alkaa jonokin elää omaa elämäänsä ja kehittää alkeellista infrastruktuuria, johon kuuluu niin uusien jonottajien infopiste, magneettikuvausauto kuin temppelikin. Ainan mies, taidemaalari Aarni Härkäsimppu kestää tämän kaiken varsin kärsivällisesti, mutta hän onkin uskossa, että jonottajat ovat kerääntyneet paikalle hänen taiteensa takia. Totuus, kun hän sen lopulta kuulee, on aika karvas.

Siitä huolimatta, että kirjan takakansiteksti ja lähtökohdat yleensäkin saattavat antaa teoksesta sellaisen kuvan, että kyseessä olisi jotain suomalaista erotikaa, on varsinainen seksi tässä lopulta aika pienessä sivuosassa. Toki siitä puhutaan ja varsinkin Aina sitä muistelee, mutta jos jonkinlaisia kiksejä itselleen hakee, ne kannattaa hakea muista teoksista. Seksin sijaan kirja käsittelee hyvin pitkälle parisuhdetta, miesten (ajatus)maailmaa sekä miesten ja naisten välistä suhdetta yleisemmällä tasolla. Kirja on tekstinsä puolesta helppolukuinen ja Jaatinen kirjoittaa vetävästi lyhyin lausein, joissa ei ole mitään ylimääräistä.

Kirja itsessään on tarkoitettu farssiksi, josta pienen vihjeen saa jo henkilöiden hullunhauskoista nimistä. Ainan ja Aarnin lisäksi kirjasta löytyy mm. pankinjohtaja Arvo Kohokas sekä autokoulunopettaja Jukka Kolari. Kirja onkin ainakin alkuun hauska ja juonenkäänteille saa hörötellä ihan ääneenkin. Vitsi käy kuitenkin vähän turhan nopeasti vanhaksi. Jono elää omaa elämäänsä, mutta muuten kirjassa ei tunnu tapahtuvan oikein mitään. Asiaa ei helpota se, että kirjan päähenkilö Aina ei itsekeskeisyydellään kerää keneltäkään sympatiapisteitä. Lukija ei oikein jaksa samaistua henkilöön, joka on omasta mielestään vallan erinomainen maailman napa. Aina onnistuukin lähinnä ärsyttämään ja kaikki hänelle sattuvat takaiskut lukija ottaa ilolla vastaan.

Kirja on aika hämmentävä. En oikein päässyt perille siitä, mitä Jaatinen teoksellaan oikein haluaa sanoa. Miehilläkin on tunteet? Miehiäkin on erilaisia? Joidenkin haastatteluiden mukaan Jaatinen on halunnut kommentoida kirjassaan nykyajan vähän turhankin rentoa suhtautumista seksiin ja parisuhteelle asetettuja tiukkoja vaatimuksia, jossa seksuaaliterapeutin apua tarvitaan jo toisena avioliittovuonna. Voihan näin toki ollakin, mutta mielestäni ne eivät kirjasta kovin hyvin välity.

Mielenkiintoisinta on lopulta seurata, miten jonosta tulee pikkuhiljaa paremminkin kylä. Ihan kokopitkään kirjaan asti tässä ei mielestäni jutunjuurta oikein olisi ollut, novellina tarina olisi saattanut toimia paremminkin.

3/5

Lue tämä, jos

• haluat tietää enemmän miesten sielunelämästä
• jonottamisen sisäinen dynamiikka kiehtoo