Postauksen otsikko kertoo sen, kuinka kauan tätä kirjaa kesti lukea. Nyt se on kuitenkin tehty, bileet pystyyn!
1Q84 on kirjatrilogia, jolla on minun versiossani mittaa huimat 1156 sivua. Ei siis liene ihme, etten tätä ihan yhdeltä istumalta lukaissut. 1Q84:n kolmas osa ilmestyi Keltaisessa kirjastossa suomennettuna tänä syksynä.
1Q84:n tarina alkaa, kun toinen päähenkilöistä, Aomame, kapuaa pakon sanelemana moottoritien hätätikkaita, jottei ruuhkan takia myöhästyisi tärkeästä tapaamisesta. Taksikuski on häntä hetkeä aikaisemmin varoittanut, että poikkeukselliset teot johtavat poikkeuksellisiin asioihin. Aomame silti yllättyy, kun nykyhetki alkaa muuttaa muotoaan totutusta. Maailmassa on yhtäkkiä asioita, joita sinne ei ole aikaisemmin kuulunut, kuten kaksi kuuta. Aomame tajuaa joutuneensa rinnakkaistodellisuuteen, jota hän alkaa nimittää 1Q84:ksi. 1Q84:n maailmassa kaikki ei ole aina ihan loogista.
Samaan aikaan toisaalla Tengo, Aomamen vanha luokkatoveri ja elämän rakkaus, ottaa vastaan uskaliaan työtarjouksen. Hän suostuu uudelleenkirjoittamaan nuoren lukiotytön, Fuka-Erin teoksen Air Chrysalis. Air Chrysaliksen maailmaa hallitsevat Pienet ihmiset, joiden tarkoitusperiä ei oikein kukaan tiedä. Taivaalla loistaa kaksi kuuta. Air Chrysaliksesta tulee suuri hitti ja Tengo tajuaa joutuneensa varsinaiseen liemeen. Peliä pelataan säännöillä, joita hänelle ei ole kerrottu ja Air Chrysaliksen maailma alkaa muistuttaa yhä enemmän Tengon todellisuutta.
Kirja on erikoinen yhdistelmä rakkaustarinaa, maagista realismia, jopa murhamysteeriäkin. Murakami yhdistelee eri genrejä ennakkoluulottomasti toisiinsa, eikä lukijalle ole aina täysin selvää, missä kirjallisuuden alalajissa milloinkin mennään. Kirjan tarinaa kertovat vuorotellen Aomame ja Tengo. Kolmas kertoja tulee mukaan kuvioihin vasta kolmannessa osassa. Koska kirjan päähenkilöt eivät ole nähneet toisiaan kahteenkymmeneen vuoteen, tuntuu lukija hyvin pitkään seuraavansa kahta toisiiinsa täysin liittymätöntä tarinaa. Tengon ja Aomamen kohtalot alkavat kuitenkin kietoutua kuin huomaamattaan toisiinsa ja molemmilla on tärkeä rooli kirjan tapahtumissa.
1Q84:n tempo on varsin seesteinen. Vaikka tunnelma tuntuukin aika ajoin tiivistyvän, ei lukijan tarvitse silti kovin paljoa jännittää päähenkilöiden puolesta. Aika paljon kirjan tapahtumien kulusta kertoo se, että Tengo toteaa ensimmäisen osan loppupuolella jokseenkin niin, että "Jotain alkaa kohta tapahtua". Ollaan sivun 400 paikkeilla. Olisihan se tosiaan ihan hyvä, koska lähestulkoon koko ensimmäinen osa on pelkkää pohjustusta ja päähenkilöiden elämänkäänteiden analysointia.
Tarina ei silti ole tylsä. Päähenkilöiden elämänhistoria on mielenkiintoista luettavaa ja Murakami houkuttelee lukijaansa jatkuvasti pienillä lupauksilla tulevísta tapahtumista, jotta kirjaa jaksaa rämpiä eteenpäin. Sanoisin kuitenkin, että tämän lukeakseen täytyy lukijankin olla sopivassa mielentilassa. Mikään pageturner tämä tosiaankaan ei ole, vaan parhaimmillaan juuri pieninä paloina luettuna.
Luin hiljattain Murakamin omaelämänkerrallisen teoksen "Mistä puhun kun puhun juoksemisesta". Siinä Murakami vertaa kirjan kirjoittamista maratoniin. Sanoisin, että tämän kirjan lukeminenkin oli kyllä eräänlainen maraton, jollei sitten jo jonkin sortin ultrajuoksu. Kirja oli kuitenkin enimmäkseen varsin hyvä ja Murakamia luen vielä jatkossakin.
4/5
Lue tämä, jos
- haluat lukea kirjan fiilistellen, kiirettä pitämättä
- pidät Murakamin kirjoitustyylistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti