Terroristeja ja vieriviä sappikiviä

Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus - Mauri Kunnas

Mac Moose on entinen poliisi, nykyinen menestyskirjailija, joka on juuri saanut uusimman teoksensa valmiiksi. Mac kaipaisi hieman vaihtelua elämäänsä ja saakin sitä oikein olan takaa, kun keskellä yötä Macin kalsonkilaatikkoon sukeltaa avonaisesta ikkkunasta ei sen enempää eikä vähempää kuin kuuluisa Kiith Nielurisat, maailman kovimman rockyhtyeen, Rollin Gallstonesien basisti.

Kiithillä on hurja tarina kerrottavanaan bingoillasta yhtyeen solistin, Jagge Migreenin kanssa, joka ei mennytkään ihan putkeen. Jagge on siepattu ja Kiith on paennut henkensä kaupalla murhanhimoisia tekohampaita, jotka ovat seuranneet Kiithiä Macin ikkunalle saakka. Mac sekaantuu lähes tahtomattaan tapahtumavyyhteen, johon liittyy bingon ja tekohampaiden lisäksi terroristeja, Live Aid-konsertti, rastapupuja, aivopesua, pikku-Heidi, haisevaa juustoa ja huimia takaa-ajokohtauksia. Noin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Huomasin taannoin, että Mac Moosen seikkailuista kertova sarjakuva-albumi on juuri julkaistu uudestaan, tällä kertaa värillisenä. Tämä inspiroi minut kaivamaan hyllystäni jälleen esiin tämän alunperin vuonna 1995 julkaistun Kunnaksen albumin. Vaikka olin vuonna 1995 vielä varsin nuori, oli Kunnaksen sarjakuva jo silloin mielestäni yksi hauskimmista, joita olin lukenut. Pidin tästä niin paljon, että vaivihkaa albumi siirtyikin vanhempieni kirjahyllystä omaani, jossa se siis edelleen oleilee.

Muistikuvat tarinan hyvyydestä eivät onneksi pettäneet. Jos mahdollista tämä oli vieläkin parempi kuin muistinkaan. Nyt "vanhemmalla iällä" tarinan huumori varmasti uppoaa vielä paremmin kuin silloin nuorempana. Kunnas on päästänyt albumissa mielikuvituksensa oikein kunnolla valloilleen. Tarina on herkullisen absurdi ja ottaa kaiken viihdearvon irti kertomuksen tapahtumista ja sen henkilöistä. Kunnas on kuvittanut tarinan tutulla, yksityiskohtaisella tyylillään, jossa joka ruudusta löytää uusilla lukukerroilla aina jotain uutta. Hauskoja sivuheittoja on siellä täällä ja itse tarinallekin saa hihitellä koko albumin ajan.

Vaikka sarjakuva on jo lähes 20 vuotta vanha, ei se silti ole menettänyt yhtään ajankohtaisuuttaan. Valitettavasti terroristeista ja Live Aid-konserteista riittää jutun juurta ihan yhtä paljon nykypäivänä kuin 90-luvullakin. On myös hauskaa huomata, että Rollin Gallstonesien esikuvana ollut yhtye keikkailee edelleen. Vitsit ovat siis jo parikymmentä vuotta sitten olleet yhtyeen herrojen kohdalla aika geriatrisia, mitä ne tänä päivänä olisivatkaan?

Jos olette yhtään sarjakuvan, musiikin tai huumorin ystäviä, lukekaa ihmeessä tämä sarjakuva, nyt kun sitä kaupoistakin taas saa. Tämä on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikkejani, joka kestää aikaa ja uudelleenlukemista vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Ainoa asia, jota tämän sarjakuvan kohdalla harmittelen on se, että selkeästi tästä piti alunperin kehittyä sarja, mutta niin ei sitten kuitenkaan käynyt. Mac Moosesta olisin halunnut kuulla lisääkin.

5/5