Olen jo jonkin aikaa (taitaa olla jo useamman vuoden) kamppaillut jonkin sortin lukemisähkyn kanssa. Tilanne on suorastaan katastrofaalinen ihmiselle, joka on tottunut lukemaan kirjan ja yleensä useamman viikossa. Nyt jos saan kokoon edes muutaman kuukaudessa, olen asiasta onnellinen.
Olen yrittänyt analysoida tilaani mahdollisimman tarkkaan, jos sen lukemisinnon taas jostain löytäisi. Tokihan on, että vielä kymmenisen vuotta sitten lukeminen oli rakkain ja lähes ainoa harrastukseni. Sittemmin tilaa kirjoilta on alkanut viedä neulominen, koira, juokseminen, työt. Vapaa-aikaa ja niitä hiljaisia hetkiä ei vaan päivästä löydy enää samalla lailla kuin joskus kouluaikoina. Eniten tietenkin ärsyttää se, että tiedän tämän kaiken olevan vain kasa huonoja tekosyitä ja jos aikaa haluaa löytää, sitä myös on.
Yllättävin havainto jonka olen tehnyt on kuitenkin se, etten enää tunne saavani kirjojen lukemisesta sitä samaa tunne-elämystä kun joskus nuorempana. Asia on huolestuttava. Onko tunne-elämäni, leikinhaluni ja uskoni myös uskomattomaan todella kuihtunut näin paljon? Onko minusta tullut liian aikuinen?! Tosiasia kuitenkin on, etten pysty enää heittäytymään kirjojen maailmaan niin kokonaisvaltaisesti kuin nuorena. Tarinat eivät vain imaise minua sisäänsä samalla tavalla. Elämää suurempia kertomuksia on yhä hankalampaa löytää. Keskittyminen kirjan maailmaan on yhä vaikeampaa ja ajatukset tuntuvat väliin poukkoilevan milloin minnekin.
Toivon edelleen hartaasti, että tämä on elämässäni vain vaihe, josta on mahdollista päästä yli. Haluan takaisin entiseen aikaan, mutta on kai se pakko hyväksyä, että ihminen ja suhtautuminen asioihin vain muuttuu ajan saatossa.
Olenko asian kanssa yksin? Onko teillä ollut hetkiä kun lukeminen ja kirjat eivät yksinkertaisesti vain huvita? Oletteko päässeet asiasta yli ja miten? Lisäksi toivon, että jos näette karkuteillä olevaa mojoani, niin palauttaisitte sen pikimmiten tämän blogin pitäjälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti