Tiivis tietopaketti islamista

Islamin käsikirja - Jaakko Hämeen-Anttila

Minuahan tunnetusti kiinnostaa lähes kaikki, joten luin oikein mielelläni tämän 2004 ilmestyneen Hämeen-Anttilan johdatuksen islamin keskeisiin piirteisiin. Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa käydään pääpiirteittäin läpi islamin ja sen maiden historiaa aina uskonnon syntyvuosista nykypäiviin asti. Toisessa osassa keskitytään tarkemmin itse uskontoon ja sen oppeihin. Kolmanteen osaan Hämeen-Anttila on nostanut esiin asioita, joista mm. media on viime vuosina aktiivisesti kirjoittanut. Kirjailija tuo lisävaloa mm. Iranin vallankumoukseen, naisten asemaan ja jihadiin.

Tiesin ennalta, että Hämeen-Anttila on yksi Suomen johtavia islamintutkijoita, mutta hänen tuotteliaisuutensa tuli silti yllätyksenä. Pelkästään tämän kirjan kirjallisuusluettelosta löytyy useita Hämeen-Anttilan kirjoittamia kirjoja ja niitä on sittemmin tullut paljon lisää. Ei siis liene ihme, että tällä kokemuksella tämäkin kirja on hyvin kirjoitettu ja erittäin mielenkiintoinen.

Teksti on enimmäkseen helppolukuista ja Hämeen-Anttila on pyrkinyt siihen, ettei mene liialti pieniin yksityiskohtiin vaan selittää asiat ja ilmiöt lukijalleen vain siinä laajuudessa kuin niiden ymmärtäminen edellyttää. Tästä huolimatta uusia termejä on paljon. Ainakin minulta alkoi toisen osan aikana mennä sunnat, hadithit ja suufit iloisesti sekaisin. Islamin opista kertovaa osaa ei voikaan oikein lukaista noin vain, vaan eri termejä on pakko painaa mieleensä, että jatkossa pysyy edes jotenkin kartalla, mistä tässä nyt puhutaan.

Islamiin perehtyneenä tutkijana Hämeen-Anttilalla on vahva käsitys muslimimaiden nykytilasta. Hän myös tuntuu tietävän tarkalleen, millaisen kuvan tälläinen rivikansalainen on viime vuosina saanut islamista lähinnä median välityksellä. Hämeen-Anttila ei säästele lukijaansa, kun hän kirjassaan kyseenalaistaa tämän maailmankuvan, osuen samalla niihin kaikkein syvimmälle juurtuneisiin ennakkoluuloihin niin tarkasti, että ihan itseäkin alkaa jo hävettää. Siis hävettää omasta puolesta, kun sitä on mennytkin uskomaan kaikenlaista yksipuolista propagandaa ja ottanut median esiin nostamat yksittäiset tapahtumat koko muslimimaailmaa koskevana yleisenä totuutena. Kirjan lukemisen jälkeen on aika piinallisen selvää, että en oikeasti tiedä mitään mistään, ainakaan jos islamista puhutaan.

Islamin käsikirja oli kaikessa lyhyydessään ja tiiviydessään varsin silmiä avaava lukukokemus. Suosittelenkin tätä lämpimästi kaikille, joita eri kulttuurit ja nykymaailma yleensäkin yhtään kiinnostaa. Kirja laajentaa yleissivistystä ja ehkä niitä iltauutisiakin osaa nyt katsoa hieman eri linssien läpi kuin aikaisemmin. Ainoa asia, joka minua kirjaa lukiessa harmitti oli se, että tämä on jo kymmenen vuotta vanha. Hämeen-Anttilan mielipide muslimimaiden viime vuosien tapahtumista olisi myös ollut mielenkiintoista tietää.

5/5

Kymmenen tärkeintä kirjaa

Jonnan Keyword: Love-blogissa oli eilen mielenkiintoinen kirjahaaste, joka kannustaa kirjoittamaan kymmenestä kirjasta, jotka ovat itselle jollain tavalla tärkeitä. Kirjojen ei tarvitse olla suuria ja hienoja ja niiden valitsemiseenkaan ei ole tarkoitus käyttää puolta päivää, vaan vain muutama minuutti. En ole aiemmin haasteisiin osallistunut, mutta tämä vaikutti niin mukavalta, että päätin kerätä oman listani.

Kuvittelin tehtävän olevan haastavampikin, mutta kyllähän ne kymmenen kirjaa suhteellisen helposti lopulta löytyivät. Aikamoisia tiiliskiviä tähän näköjään kertyi.

1. Jane Austen: Pride and Prejudice

Austenin kirjalla tulee varmasti aina olemaan paikka sydämessäni. Innostuin lukemaan kirjan ensimmäistä kertaa katsottuani aikanaan Colin Firthin tähdittämän BBC-sarjan ja ihastuin kirjaan yhtä paljon kuin sarjaankin. Muistan sen, että saatuani kirjan loppuun minulla oli tunne, että sen lukemisen voisi aloittaa alusta uudestaan vaikka saman tien. Pride and Prejudice on myös ensimmäisiä kirjoja, joita olen lukenut englanniksi.

2. Victor Hugo: Kurjat

Kurjat luin lukiossa kirjaesitelmää varten. En näköjään ole koskaan halunnut mennä siitä mistä aita on matalin, joten rohkeasti päätin kahlata tämän tiiliskiven läpi. Ihastuin tarinaan! Se vei välittömästi mennessään ja on yksi nuoruusvuosieni merkittävimmistä lukukokemuksista.

3. J. R. R. Tolkien: Lord of the Rings/Taru Sormusten Herrasta

Kerran nörtti, aina nörtti, ainakin minun kohdallani. TSH:n sain luettua kokonaan vasta aika "myöhäisessä" vaiheessa, oltuani jo reilusti yli parinkymmenen. Lopullista onnistumista oli jo edeltänyt monta epäonnistunutta yritystä. Tuon ensimmäisen kerran jälkeen olen kuitenkin lukenut kirjan yhteisniteenä ja erikseen, suomeksi ja englanniksi jo useampaan kertaan. Joku kolmesta osasta lähtee minulla yleensä aina mukaan juhlapyhien viettoon mummulaan. Hurahtaminen näkyy tosiaan siinäkin, että omistan kirjasta useamman eri version. Tämä tosin ei vedä vielä vertoja Hobitille, joka minulla on ... köh ... neljänä eri laitoksena.

4. Terry Pratchett & Neil Gaiman: Good Omens

Jos jatketaan samoilla linjoilla. Terry Pratchett on yksi syy, miksi aikanaan aloin lukea kirjoja englanniksi. Silloin lukioaikoina Pratchettin kirjoja kun ei oltu suomennettu vasta kuin kourallinen. Halusin ainakin yhden Pratchettin sisällyttää listaani ja päädyin lopulta tähän Gaimanin kanssa yhteistyönä kirjoitettuun kirjaan. Kun kaksi maestroa lyö viisaat päänsä yhteen, ei lopputulos voi olla muuta kuin loistava. Good Omens on hullunhauska! Jos huumorista ja lopun ajan tunnelmista pidätte, niin suosittelen tätä oikein lämpimästi.

5. Lois McMaster Bujold: Cordelia's Honor

Miles Vorkosigan-sarjan aloittava yhteisnide Milesin vanhempien kohtaamisesta ja ensimmäisistä yhteisistä vuosista on avaruusopperoiden eliittiä. Milesin tarina on sittemmin jatkunut jo monen kirjan verran, joista jokainen tuntuu olevan aina toistaan jännittävämpi ja viihdyttävämpi.

6. Deanna Raybourn: Silent in the Grave

Olen aiempina vuosina lukenut myös paljon romantiikkakirjallisuutta. Halusin yhden edustajan siitäkin genrestä listaan valita ja päädyin tähän Raybournin kirjaan. Sinänsä Silent in the Grave ei ole mikään tyypillinen lajinsa edustaja. Paremminkin tämä on murhamysteeri. Päähenkilöiden välinen kemia ja jännite on kuitenkin suorastaan mehukasta luettavaa, vaikka koko kirjassa ei suudelmaa fyysisemmälle tasolle edes mennä. Silent in the Grave aloittaa Julia Grey-sarjan, jonka kolmas osa on toistaiseksi ainoa kirja, jonka olen ostanut sähköisenä heti ilmestymispäivänä ja lukenut siltä istumalta.

7. Jane Sowerby: Victorian Lace Today

Sukuni naiset ovat aina tehneet paljon käsitöitä. Ei siis liene ihme, että itse innostuin neulomisesta parikymppisenä. Victorian Lace Today oli ensimmäisiä omistamiani ulkomaisia käsityökirjoja ja sen myötä ensimmäistä kertaa ymmärsin, kuinka kauniita voivat olla käsintehdyt pitsihuivit ja myös niistä kertovat kirjat.

 Paluuta ei ole ollut. Mitä ohuempi lanka ja puikot niin sen parempi.

8. Pasi I. Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Väliin jotain vähän uudempaa. Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät luin tänä syksynä ja vaikutuin. Suorastaan sekosin kirjasta hetkellisesti ja lähdin siltä istumalta jahtaamaan M-hiukkasia myös omilta nurkiltani. Lopputuloksen voi lukea blogipostauksesta.

9. Siddhartha Mukherjee: The Emperor of All Maladies

Mukherjeen kirja edustaa tässä listassa sitä vähän vakavampaa tyyliä. Emperor of All Maladies kertoo nimittäin syövän historiasta aina antiikin ajoista nykypäivään. Kirja on vetävästi kirjoitettu, eikä lukija voi kuin hämmästellä Mukherjeen perehtyneisyyttä asiaan. Vaikka näkökulma on aika Amerikka-keskeinen, on kirja silti mielenkiintoista luettavaa kaikille lääketieteen historiasta kiinnostuneille. Kirja voitti aikanaan myös Pulitzerin ja on suomennettu nimellä Sairauksien keisari.

10. Ensimmäinen lukupäiväkirja

Viimeisen kirjan kohdalla ajattelin ottaa vähän erivapauksia. Koska tehtävänanto ei varsinaisesti ollut, että listaa kymmenen kirjaa, jotka olet lukenut, päätin ujuttaa mukaan kirjan, joka on minulle ehkä se kaikkein tärkein ja iso syy myös siihen, miksi tämä blogikin ylipäätään on olemassa. Olen pitänyt lukupäiväkirjaa jo vuosia. Se ensimmäinen on tuo kukkakantinen. Kirjoitukseni kirjoista ovat vuosien aikana muuttuneet ja muovautuneet, mutta näin jälkikäteen myös niitä kaikkein lyhyimpiäkin tekstejä on aina yhtä hauska lukea. Tämä on myös ollut todella hyvä motivaattori päiväkirjojen jatkamiseen. Vaikka kirjasta ei olisi sanottavaa kuin muutaman lauseen verran, on se parin vuoden päästä ihan yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin ne sivujen pituiset syväanalyysitkin.

Siirsin ensimmäiseen lukupäiväkirjaani lukemieni kirjojen luettelon muualta. Sen vuoksi ensimmäiset "kirja-arviot" ovatkin usein tekstejä, jotka olen kirjoittanut vuosia kirjan lukemisen jälkeen. Taso on sen vuoksi väliin tälläistä:

Olen sittemmin onneksi petrannut ja kirjoitan nykyään kirja-arvioni ylös vähän joutuisammin.

Sellainen top-kymppi. Täytyy sanoa, että itsekin olin vähän yllättynyt tuosta fantasia- ja scifikirjallisuuden suurehkosta määrästä. Kirjahyllythän kertovat omistajastaan yleensä paljon ja sen tekevät varmasti tälläiset suosikkilistatkin. Tästä voinee varmaan päätellä, että olen mielikuvitusmaailmoissa elävä, listoista ja kauniista asioista pitävä romantikko, jonka on joskus hairahduttava myös tosielämään. Aika hyvin ne kirjat lukijansa luonnetta heijastelevat.

Jos innostuit oman listasi tekemisestä, käyhän linkittämässä oma postauksesi kommentteihin!

Kadoksissa tuolla jossain

Huopaaminen - Antti Leikas

Hauskaa uutta vuotta! Blogit täyttyvät vuoden 2013 koostepostauksista, mutta koska en suurimmasta osasta lukemiani kirjoja ole blogannut, jätän tämän väliin. Palataan viime vuoteen kuitenkin viime viikolla lukemani kirjan muodossa.

Leikaksen esikoiskirjassakin vilahtaneet patentti-insinöörit Tikkari ja Hyvönen on lähetetty jonnekin Eurooppaan liikematkalle. He havahtuvat todellisuuteen keskellä keskinäistä tappelua pienen Hrabeslavin kaupungin rautatieasemalla. Kännykät ja tietokoneet ovat jatkaneet matkaa junan kyydissä. Ihan varmaa ei ole enää sekään, mihin firmaan ja kaupunkiin miehet ylipäätään olivat matkalla.

Pienen alkuhämmennyksen jälkeen asiat kuitenkin alkavat sujua. Paikallinen baari löytyy, olut virtaa ja Hyvönen oppii vähän kieltä. Miehet tutustuvat paikallisiin, Tikkari löytää Jeesuksen (kirkon tornista piirtämässä harpilla ympyröitä), eikä kotiinpaluun kanssa ole lopulta yhtään kiire. Joskus on kuitenkin arkeenkin palattava, mutta loppuraportin kirjoittaminen miesten matkasta ei tule olemaan helppoa.

Leikaksen esikoisteos Melominen oli yksi hauskimpia kirjoja, joita viime vuonna luin. Leikakselle näköjään tyypillinen ajatuksenlento ja vapaa filosofointi toimi siinä hyvin, koska juonta vietiin eteenpäin muilla tavoin haaveilun ohessa. Leikas yrittää nyt samaa ideaa Huopaamisessakin ja lopputulos ei valitettavasti ole yhtään niin tasapainoinen kuin Melomisessa.

Kirjaa vaivaakin epätasaisuus. Tarinan lähtökohdissa olisi ollut ainesta vaikka millaiseen koomiseen hurvitteluun, mutta valitettavasti ne hauskat kohdat ovat lopulta aika harvassa. Sen sijaan sitä filosofista pohdintaa riittää ja välillä tuntuu, että loputtomiin. Valitettavasti pohdinnat vaan eivät kanna juonta eteenpäin ja olinkin jo tylsistymisen vuoksi valmis heittämään kirjan kesken useaan kertaan. Voin myöntää, että loppuosan kirjasta vain selailin.

Hyviä hetkiäkin toki on. Parasta kirjassa on Tikkarin ja Hyvösen touhuja vierestä seuraavan vanhan miehen välikommentit tapahtumiin. Hyvösen sananlaskuvarasto tuntuu loppumattomalta ja loppuraportin kirjoitus pomon kanssa on hetkittäin hulvatonta luettavaa.

En kuitenkaan lopulta päässyt tähän tarinaan mukaan ollenkaan. Mitä tässä kirjassa oikein tapahtui ja mikä olikaan kaiken pointti? Ei mitään käsitystä. Leikas kirjoittaa kyllä teknisesti hyvin, mutta se ei oikein riitä kantamaan kirjaa miellyttävään lukukokemukseen saakka. Melomisen jälkeen tämä oli pettymys.

2/5