Huopaaminen - Antti Leikas
Hauskaa uutta vuotta! Blogit täyttyvät vuoden 2013 koostepostauksista, mutta koska en suurimmasta osasta lukemiani kirjoja ole blogannut, jätän tämän väliin. Palataan viime vuoteen kuitenkin viime viikolla lukemani kirjan muodossa.
Leikaksen esikoiskirjassakin vilahtaneet patentti-insinöörit Tikkari ja Hyvönen on lähetetty jonnekin Eurooppaan liikematkalle. He havahtuvat todellisuuteen keskellä keskinäistä tappelua pienen Hrabeslavin kaupungin rautatieasemalla. Kännykät ja tietokoneet ovat jatkaneet matkaa junan kyydissä. Ihan varmaa ei ole enää sekään, mihin firmaan ja kaupunkiin miehet ylipäätään olivat matkalla.
Pienen alkuhämmennyksen jälkeen asiat kuitenkin alkavat sujua. Paikallinen baari löytyy, olut virtaa ja Hyvönen oppii vähän kieltä. Miehet tutustuvat paikallisiin, Tikkari löytää Jeesuksen (kirkon tornista piirtämässä harpilla ympyröitä), eikä kotiinpaluun kanssa ole lopulta yhtään kiire. Joskus on kuitenkin arkeenkin palattava, mutta loppuraportin kirjoittaminen miesten matkasta ei tule olemaan helppoa.
Leikaksen esikoisteos Melominen oli yksi hauskimpia kirjoja, joita viime vuonna luin. Leikakselle näköjään tyypillinen ajatuksenlento ja vapaa filosofointi toimi siinä hyvin, koska juonta vietiin eteenpäin muilla tavoin haaveilun ohessa. Leikas yrittää nyt samaa ideaa Huopaamisessakin ja lopputulos ei valitettavasti ole yhtään niin tasapainoinen kuin Melomisessa.
Kirjaa vaivaakin epätasaisuus. Tarinan lähtökohdissa olisi ollut ainesta vaikka millaiseen koomiseen hurvitteluun, mutta valitettavasti ne hauskat kohdat ovat lopulta aika harvassa. Sen sijaan sitä filosofista pohdintaa riittää ja välillä tuntuu, että loputtomiin. Valitettavasti pohdinnat vaan eivät kanna juonta eteenpäin ja olinkin jo tylsistymisen vuoksi valmis heittämään kirjan kesken useaan kertaan. Voin myöntää, että loppuosan kirjasta vain selailin.
Hyviä hetkiäkin toki on. Parasta kirjassa on Tikkarin ja Hyvösen touhuja vierestä seuraavan vanhan miehen välikommentit tapahtumiin. Hyvösen sananlaskuvarasto tuntuu loppumattomalta ja loppuraportin kirjoitus pomon kanssa on hetkittäin hulvatonta luettavaa.
En kuitenkaan lopulta päässyt tähän tarinaan mukaan ollenkaan. Mitä tässä kirjassa oikein tapahtui ja mikä olikaan kaiken pointti? Ei mitään käsitystä. Leikas kirjoittaa kyllä teknisesti hyvin, mutta se ei oikein riitä kantamaan kirjaa miellyttävään lukukokemukseen saakka. Melomisen jälkeen tämä oli pettymys.
2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti