maanantai 6. tammikuuta 2014

Kymmenen tärkeintä kirjaa

Jonnan Keyword: Love-blogissa oli eilen mielenkiintoinen kirjahaaste, joka kannustaa kirjoittamaan kymmenestä kirjasta, jotka ovat itselle jollain tavalla tärkeitä. Kirjojen ei tarvitse olla suuria ja hienoja ja niiden valitsemiseenkaan ei ole tarkoitus käyttää puolta päivää, vaan vain muutama minuutti. En ole aiemmin haasteisiin osallistunut, mutta tämä vaikutti niin mukavalta, että päätin kerätä oman listani.


Kuvittelin tehtävän olevan haastavampikin, mutta kyllähän ne kymmenen kirjaa suhteellisen helposti lopulta löytyivät. Aikamoisia tiiliskiviä tähän näköjään kertyi.



1. Jane Austen: Pride and Prejudice

Austenin kirjalla tulee varmasti aina olemaan paikka sydämessäni. Innostuin lukemaan kirjan ensimmäistä kertaa katsottuani aikanaan Colin Firthin tähdittämän BBC-sarjan ja ihastuin kirjaan yhtä paljon kuin sarjaankin. Muistan sen, että saatuani kirjan loppuun minulla oli tunne, että sen lukemisen voisi aloittaa alusta uudestaan vaikka saman tien. Pride and Prejudice on myös ensimmäisiä kirjoja, joita olen lukenut englanniksi.

2. Victor Hugo: Kurjat

Kurjat luin lukiossa kirjaesitelmää varten. En näköjään ole koskaan halunnut mennä siitä mistä aita on matalin, joten rohkeasti päätin kahlata tämän tiiliskiven läpi. Ihastuin tarinaan! Se vei välittömästi mennessään ja on yksi nuoruusvuosieni merkittävimmistä lukukokemuksista.


3. J. R. R. Tolkien: Lord of the Rings/Taru Sormusten Herrasta

Kerran nörtti, aina nörtti, ainakin minun kohdallani. TSH:n sain luettua kokonaan vasta aika "myöhäisessä" vaiheessa, oltuani jo reilusti yli parinkymmenen. Lopullista onnistumista oli jo edeltänyt monta epäonnistunutta yritystä. Tuon ensimmäisen kerran jälkeen olen kuitenkin lukenut kirjan yhteisniteenä ja erikseen, suomeksi ja englanniksi jo useampaan kertaan. Joku kolmesta osasta lähtee minulla yleensä aina mukaan juhlapyhien viettoon mummulaan. Hurahtaminen näkyy tosiaan siinäkin, että omistan kirjasta useamman eri version. Tämä tosin ei vedä vielä vertoja Hobitille, joka minulla on ... köh ... neljänä eri laitoksena.


4. Terry Pratchett & Neil Gaiman: Good Omens

Jos jatketaan samoilla linjoilla. Terry Pratchett on yksi syy, miksi aikanaan aloin lukea kirjoja englanniksi. Silloin lukioaikoina Pratchettin kirjoja kun ei oltu suomennettu vasta kuin kourallinen. Halusin ainakin yhden Pratchettin sisällyttää listaani ja päädyin lopulta tähän Gaimanin kanssa yhteistyönä kirjoitettuun kirjaan. Kun kaksi maestroa lyö viisaat päänsä yhteen, ei lopputulos voi olla muuta kuin loistava. Good Omens on hullunhauska! Jos huumorista ja lopun ajan tunnelmista pidätte, niin suosittelen tätä oikein lämpimästi.

5. Lois McMaster Bujold: Cordelia's Honor

Miles Vorkosigan-sarjan aloittava yhteisnide Milesin vanhempien kohtaamisesta ja ensimmäisistä yhteisistä vuosista on avaruusopperoiden eliittiä. Milesin tarina on sittemmin jatkunut jo monen kirjan verran, joista jokainen tuntuu olevan aina toistaan jännittävämpi ja viihdyttävämpi.

6. Deanna Raybourn: Silent in the Grave

Olen aiempina vuosina lukenut myös paljon romantiikkakirjallisuutta. Halusin yhden edustajan siitäkin genrestä listaan valita ja päädyin tähän Raybournin kirjaan. Sinänsä Silent in the Grave ei ole mikään tyypillinen lajinsa edustaja. Paremminkin tämä on murhamysteeri. Päähenkilöiden välinen kemia ja jännite on kuitenkin suorastaan mehukasta luettavaa, vaikka koko kirjassa ei suudelmaa fyysisemmälle tasolle edes mennä. Silent in the Grave aloittaa Julia Grey-sarjan, jonka kolmas osa on toistaiseksi ainoa kirja, jonka olen ostanut sähköisenä heti ilmestymispäivänä ja lukenut siltä istumalta.


7. Jane Sowerby: Victorian Lace Today

Sukuni naiset ovat aina tehneet paljon käsitöitä. Ei siis liene ihme, että itse innostuin neulomisesta parikymppisenä. Victorian Lace Today oli ensimmäisiä omistamiani ulkomaisia käsityökirjoja ja sen myötä ensimmäistä kertaa ymmärsin, kuinka kauniita voivat olla käsintehdyt pitsihuivit ja myös niistä kertovat kirjat.


 Paluuta ei ole ollut. Mitä ohuempi lanka ja puikot niin sen parempi.


8. Pasi I. Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Väliin jotain vähän uudempaa. Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät luin tänä syksynä ja vaikutuin. Suorastaan sekosin kirjasta hetkellisesti ja lähdin siltä istumalta jahtaamaan M-hiukkasia myös omilta nurkiltani. Lopputuloksen voi lukea blogipostauksesta.

9. Siddhartha Mukherjee: The Emperor of All Maladies

Mukherjeen kirja edustaa tässä listassa sitä vähän vakavampaa tyyliä. Emperor of All Maladies kertoo nimittäin syövän historiasta aina antiikin ajoista nykypäivään. Kirja on vetävästi kirjoitettu, eikä lukija voi kuin hämmästellä Mukherjeen perehtyneisyyttä asiaan. Vaikka näkökulma on aika Amerikka-keskeinen, on kirja silti mielenkiintoista luettavaa kaikille lääketieteen historiasta kiinnostuneille. Kirja voitti aikanaan myös Pulitzerin ja on suomennettu nimellä Sairauksien keisari.


10. Ensimmäinen lukupäiväkirja

Viimeisen kirjan kohdalla ajattelin ottaa vähän erivapauksia. Koska tehtävänanto ei varsinaisesti ollut, että listaa kymmenen kirjaa, jotka olet lukenut, päätin ujuttaa mukaan kirjan, joka on minulle ehkä se kaikkein tärkein ja iso syy myös siihen, miksi tämä blogikin ylipäätään on olemassa. Olen pitänyt lukupäiväkirjaa jo vuosia. Se ensimmäinen on tuo kukkakantinen. Kirjoitukseni kirjoista ovat vuosien aikana muuttuneet ja muovautuneet, mutta näin jälkikäteen myös niitä kaikkein lyhyimpiäkin tekstejä on aina yhtä hauska lukea. Tämä on myös ollut todella hyvä motivaattori päiväkirjojen jatkamiseen. Vaikka kirjasta ei olisi sanottavaa kuin muutaman lauseen verran, on se parin vuoden päästä ihan yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin ne sivujen pituiset syväanalyysitkin.

Siirsin ensimmäiseen lukupäiväkirjaani lukemieni kirjojen luettelon muualta. Sen vuoksi ensimmäiset "kirja-arviot" ovatkin usein tekstejä, jotka olen kirjoittanut vuosia kirjan lukemisen jälkeen. Taso on sen vuoksi väliin tälläistä:


Olen sittemmin onneksi petrannut ja kirjoitan nykyään kirja-arvioni ylös vähän joutuisammin.

Sellainen top-kymppi. Täytyy sanoa, että itsekin olin vähän yllättynyt tuosta fantasia- ja scifikirjallisuuden suurehkosta määrästä. Kirjahyllythän kertovat omistajastaan yleensä paljon ja sen tekevät varmasti tälläiset suosikkilistatkin. Tästä voinee varmaan päätellä, että olen mielikuvitusmaailmoissa elävä, listoista ja kauniista asioista pitävä romantikko, jonka on joskus hairahduttava myös tosielämään. Aika hyvin ne kirjat lukijansa luonnetta heijastelevat.

Jos innostuit oman listasi tekemisestä, käyhän linkittämässä oma postauksesi kommentteihin!

4 kommenttia:

  1. Ylpeys ja ennakkoluulo on luettu, tykkäsin kovasti. Leffana ja tv-sarjana tullut katsottua useaan otteeseen. Taru Sormusten Herrasta olen aloittanut varmaan kolme kertaa, mutta loppuun en ole päässyt, en edes puoleen väliin. Tosin olen kokenut fantasiakirjojen lukemisen itselleni aina todella vaikeaksi, joten liekö syy siinä, sillä leffoista tykkään kovasti.

    Syövän historiasta kertovan kirjan pistän korvan taakse, ehdottomasti itseäni kiinnostava opus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän niitä tosiaan lopulta paljon jännittävämpiäkin fantasiakirjoja löytyy kuin tuo TSH. Itsekin taisin tosiaan onnistua sen lukemisessa varmaan kolmannella tai neljännellä yrittämällä. Osina lukeminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse kaikkea 1000 + sivua yrittää kerralla.

      Mukherjeen kirja on kyllä Pulitzerinsa ansainnut, suosittelen sitä lämpimästi, jos aihe yhtään kiinnostaa.

      Poista
  2. Nuo muistikirjat ovat ihanat. tuollainen kirjakaanon hyvä tehdä aikajoin, siinä näkee, mitkä kirjat pysyvät mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Muistikirjoja on mukavaa lukea jälkeenpäinkin, vaikka kirjoitusvaiheessa vähän miettiikin, että mitähän diibadaabaa tähän nyt kirjoittaakaan. Yllättävän järkeviä juttuja ne ovat sitten parin vuoden jälkeen :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...