torstai 3. heinäkuuta 2014

Kävin sitten kirjastossa

Merkittäväksi asian tekee se, että tämä oli ensimmäinen kerta varmaan kymmeneen vuoteen. Nuorempana olin ehdottomasti kirjaston suurkuluttaja, mutta sitten alkoi työt, rahaa oli ostaa kirjoja omaksi ja kirjaston olemassaolo suoraan sanottuna unohtui. Muita lukutoukkia tämmöinen paljastus varmasti kauhistuttaa, mutta kun kotona näyttää tältä,

Kirjahylly on yksi kolmesta

niin ei tässä tosiaan kirjojen puutteesta ole tarvinnut kärsiä.

Nyt minuun iski kuitenkin jokin hetken hairahdus ja oli pakko päästä katsomaan, onko lähikirjastossa asiat yhä samalla mallilla kuin ennenkin. Mieltä lämmitti kummasti kun se sama kirjastonsetä, johon jo ala-asteikäisenä noin 25 vuotta sitten tutustuin, oli edelleen tiskin takana. Kirjaston valikoimat olivat lapsuudesta tosin laajentuneet ja hyllyt vaihtaneet paikkaa. Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Ai, täällä on tuokin. Ja tuo! Oli suoraan sanottuna pakko lähteä kesken pois, kun kädet loppuivat lainakirjojen kanssa.

Aikamoisen kasan sain kerättyä, mm. Mia Vänskän uusimman, joka on minua kiinnostanut kovasti. Toivottavasti kirjat herättelevät taas sen kevätunilla olleen lukuinnostukseni ja saisin luettua jotain järkevää, josta voisi jopa tänne blogiinkin kirjoittaa. Steampunk!-kokoelma onkin jo hyvässä vauhdissa.


Onko muille käynyt näin? Ovatko omat, ostetut kirjat vieneet mennessään, vai käykö kirjaston ovi edelleen tiuhaan?

(Pirkanmaan aluekirjastosta saa nykyään muuten netin kautta lainattavaksi myös e-kirjoja! Jes, miten helppoa ja hauskaa! Ei tarvitse kotikoneelta liikahtaa mihinkään ja voi silti olla kirjaston asiakas.)

6 kommenttia:

  1. Vaikka tykkään ostaa kirjoja omakseni, raha on rajoittava tekijä. Uskon kuitenkin, että sittenkin kun opiskelut on opiskeltu ja olen toivottavasti töissä, käyn edelleen ahkerasti kirjastossa. Tykkään tehdä kirjalöytöjä ja olo on kuin lapsella karkkikaupassa, niin kuin kuvailit. Epäilen myös, että tilanpuute rajoittaa jatkossakin kirjaostostelua enkä myöskään halua kaikkia lukemiani kirjoja omakseni. Jotkin kirjat (esim. useimmat dekkarit) luen vain kerran, ja siksi koen mielekkäämmäksi lainata ne kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä mukavaa onkin, kun voi ihan "kokeilumielessä" valita hyllystä kirjoja, jos niiden aihe edes etäisesti kiinnostaa. Valikoimakaan ei ihan heti lopu :) Tokihan se niin on, että kaikki yhden lukukerran kirjat kannattaisi mieluummin lainata kuin ostaa.

      Poista
  2. Itse olin myös nuorempana kirjaston suurkuluttaja. Viimeisestä kirjastovisiitistä on useita vuosia, ei kuitenkaan ihan kymmentä. :D Ongelmaksi on lähinnä tullut se, että nykyään en tykkää lukea kirjoja paineen alla ja se palautuspäivähän sitä on, vaikka nykyisinhän lainaa voi näppärästi jatkaa netin kautta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taitaa kaikenlaiset deadlinet vaan olla ihan hyväksi. Kun on rajattomasti aikaa, niin sitten haahuilen vain omiani, enkä saa mitään aikaiseksi.

      Poista
  3. Olen ollut kirjastossa töissä niin tieteellisessä kuin tavallisessa eli silloin on tullut lainattua. Omat kirjat ovat olleet aina tärkeä juttu, jo kotona. Muut ei osaa lukea yhtä siististi kuin minä. Minusta on ihanaa, kun kirja on oma. Saa merkitä, ovat aina lähellä. Blogi on muuttanut uusien kirjojen määrää. Inhoa yli kaiken tupakalta haisevia kirjoja, joita saa antikvariaateista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Jotenkin se tupakanhaju on todella luotaantyöntävä. Kyllähän ne omat kirjat on aina parhaita, kun tietää tarkkaan, kenen käsissä ne ovat kulkeneet.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...