sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Raa raa Rasputin

Ystäväni Rasputin - J. P. Koskinen

Viime vuoden Finlandia-ehdokkaista juuri J. P. Koskisen kirja jäi mieleeni houkuttelemaan ja kun tämä kirjastoinnostukseni oikein toden teolla alkoi, oli Ystäväni Rasputin ensimmäisten lainojen joukossa.

Kirjassa eletään Venäjän keisarikunnan viimeisiä vuosia. Nuori Vasili jää orvoksi, kun hänen äitinsä kuolee Jerusalemin pyhiinvaelluksen ensimetreillä. Mukana ollut munkki näkee tässä itselleen merkin ja ottaa Vasilin kasvatettavakseen. Munkki on Grigori Jefimovitš Rasputin, jolla on oma osansa näyteltävänä Venäjän historiassa ennen bolševikkien vallankumousta.

Grigorin oppipoikana Vasili pääsee tutustumaan piireihin, joihin ei tavallisella kansalaisella ole mitään asiaa. Tsaariperhe on Grigorista täysin riippuvainen, koska Grigori on ainoa, joka pystyy rukouksen voimalla parantamaan perintöruhtinas Aleksein verenvuotokohtaukset. Kansassa salaperäinen mies aiheuttaa kuitenkin närää ja sodanvastaisuudellaan Grigori saa paljon vihollisia. Vasili ei voi tehdä muuta kuin seurata sivusta, kun Venäjän seurapiirien kerma kiertää kehää Grigorin ympärillä.

Historiaa ei voi kuitenkaan kirjoittaa uudelleen ja kaikki päättyy tragediaan. Pystyykö Vasili lopulta pelastamaan edes itsensä?

Kirja oli todella taitavasti kirjoitettu ja todelliset historian tapahtumat, Venäjän keisariperhettä ja Rasputinia ympäröivät myytit ja totuudet oli sujuvasti ujutettu mukaan juoneen. Koskinen tarjoaa kirjassaan monille Rasputinia koskeville huhuille ja tarinoille erittäin vakuuttavan selityksen.

Luin kirjaa kauhealla kiireellä, koska laina-aika oli tulossa umpeen. En tiedä vaikuttiko se käsitykseeni kirjasta, mutta en jostain syystä päässyt tarinaan oikein tunteella mukaan. Kirjan teksti oli hetkittäin jopa kaunista, mutta silti sen tapahtumat ja henkilöt jäivät minulle jotenkin etäisiksi. Nekään kirjan hahmot, jotka olisivat sympatiani selkeästi ansainneet, eivät sitä kuitenkaan saaneet.

Kirja herätteli kuitenkin mielenkiintoa Venäjän viimeisen tsaarin vaiheisiin. Pohdiskelin paljon myös sitä, miksi Anastasia on kirjallisuudessa niin romantisoitu hahmo. Haluaisin joskus lukea kirjan, jossa vaikka joku hänen siskoistaan nostettaisiin samanlaiselle jalustalle. (Onko sellaisia kirjoja?) Kai heilläkin nyt jonkinlainen elämä oli.

3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...