tiistai 14. kesäkuuta 2011

Luekirja-päivitystä

Kysäisin Otavalta lisätietoja, koska se lukuoikeuksien mahdollinen siirtyminen toiselle kuukaudelle jäi mietityttämään. Vastaus oli sellainen kuin aavistelinkin. Jos lukuoikeuksia on käyttämättä jakson loppuessa, ne menettää. Tätä voi tosin hieman kiertää sillä, että luettavana olevien kirjojen lukuoikeus ei poistu. Näitä voi sitten seuraavan kuukauden aikana vaihtaa uusiin.

Otava kertoo myös, että lisälukuoikeuksia ei ole mahdollista hankkia niin rahalla kuin rakkaudellakaan vaikka kuinka haluaisi, mutta ovat kehittämässä palvelua tähän suuntaan.

Jossain esittelyteksteissä oli mainintaa, että kirjojen lukeminen vaatii aina internet-yhteyden. Luekirja-palvelun sivuilla tosin kerrotaan, että offline-lukeminenkin olisi mahdollista.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kun Harry Potter kohtaa Jamie Fraserin

A Discovery of Witches - Deborah Harkness

Diana on alkemiaan erikoistunut historiantutkija, jonka rauhallisen tutkimusurakan Oxfordin Bodleian-kirjastossa rikkoo hänen yllättäen löytämänsä lumottu kirja. Diana ei kuitenkaan ole tilanteessa niin hämillään kuin voisi luulla. Diana on nimittäin kuuluisaan Bishopin sukuun kuuluva noita, joka tosin ei halua tietää taikuudesta tai omista kyvyistään mitään. Koska Diana ei halua olla magian kanssa tekemisissä edes noiduttujen käsikirjoitusten muodossa, lähettää hän teoksen takaisin arkistoitavaksi.

Käsikirjoituksen löytyminen laittaa kuitenkin liikkeelle erinäisten tapahtumien sarjan, jonka seurauksena Diana joutuu vaikeiden valintojen eteen ja saa todeta, että taikuuden poissulkeminen elämästä ei onnistukaan aivan niin helposti.

Oxfordiin alkaa pikkuhiljaa kerääntyä varsinainen joukkio yliluonnollisia olioita. Kaikki haluavat tietää, miten Diana on saanut teoksen käsiinsä ja mitä se sisältää. Dianan olo alkaa käydä yhä tukalammaksi, kun panokset ja uhkaukset alkavat koventua. Apua hän saa kuitenkin yllättävältä taholta. Vampyyri Matthew on aivan yhtä kiinnostunut Dianan löytämän kirjan sisällöstä kuin muutkin, mutta tuntee vetoa myös Dianaan, eikä pysty tukahduttamaan tähän kohdistuvaa suojelunhaluaan. Pian onkin Matthew'n varassa saada Diana turvaan, ennenkuin jotain pahempaa ehtii tapahtua. Pakomatkan aikana Diana ja Matthew rakastuvat, rikkoen samalla ikivanhaa sopimusta, joka kieltää noitien ja vampyyrien väliset suhteet jyrkästi. Tilanne on omiaan saamaan pariskunnan yhä pahempiin vaikeuksiin. Diana ja Matthew päättävät taistella oman vapautensa puolesta, käynnistämällä samalla kauan pelätyn sodan noitien, vampyyrien ja demonien kesken.

Tartuin kirjaan, koska se vaikutti kiinnostavan LibraryThingissä monia muitakin ja oli saanut suhteellisen positiivisia arvioita siellä. Fantasiaa hipova kirjallisuus on muutenkin aika mieleistä luettavaa ja tässä oli vielä plussana luvassa kahden päähenkilön välinen rakkaustarina, joka ainakin minulle romantikkona kelpaa.

Harkness on rakentanut demonien, noitien, vampyyrien ja ihmisten asuttamaa maailmaansa suhteellisen taidokkaasti. Mikään yliluonnollisista olennoista ei ole täysin stereotyyppinen vaan Harkness on yrittänyt edes hieman uudistaa näistä olennoista olevia mielikuvia. Positiivisena yllätyksenä on myös se, että hän on kyennyt tämän tekemään luomatta esim. päivänvalossa kimaltelevia vampyyreita...

Höm, no niin. Kirjan päähenkilöihin Dianaan ja Matthew'n pystyy mielestäni aika hyvin samaistumaan. Heidän vastoinkäymisiään alkaa kirjan edetessä todella jännittämään ja alkaa toivoa kaiken kääntyvän vähitellen parhain päin. Kirjassa on noidutun käsikirjoituksen lisäksi myös monta muuta mysteeriä, joiden merkitys kirjan juonelle mietityttää tosissaan. Muutaman tietokirjan aikaisemmin kirjoittanut Harkness on lisäksi selkeästi perehtynyt aihealueeseensa perusteellisesti. Kuvaukset alkemiasta vaikuttavat asiantuntevilta ja Harkness on myös onnistunut sekoittamaan kirjan juoneen mm. solubiologiaa.

Kirjaa lukiessani en voinut kuitenkaan välttyä vertaamasta A Discovery of Witchesia kahteenkin eri kirjasarjaan. Ensimmäisenä se toi mieleen Harry Potterin. Sen lisäksi, että molemmissa kirjoissa ollaan tekemisissä taikavoimien kanssa, tuntuu Dianalla ja Harrylla olevan ikäerostaan huolimatta myös paljon muuta yhteistä. Kumpikaan ei ymmärrä omia voimiaan ja molemmat ovat jääneet orvoiksi nuorella iällä, kun vanhemmat ovat uhranneet henkensä jälkikasvuaan suojellakseen. Molempien elämää varjostaa myös voimakas uhka, joka heidän on jollain konstilla ratkaistava jatkaakseen elämäänsä taas rauhallisemmissa merkeissä.

Kirjan edetessä yhtymäkohtia alkoi tulla yhä enemmän myös Diana Gabaldonin Outlander-sarjaan. Lieneekö syynä sitten Dianan ja Matthew'n keskinäinen rakkaustarina, joka intensiteetiltään jotenkin muistutti minua (ja muitakin) Outlanderista. Mielleyhtymä vain voimistui kirjan loppua kohden, jolloin tietyt kirjan tapahtumat toivat väkisinkin mieleen Jamien ja Clairen koitokset. Voisinkin ajatella, että Outlanderista pitävät voisivat tykästyä myös tähän kirjaan.

Pidin kirjasta, mutta näkisin silti että tämä taitaa olla teos, joka tulee jakamaan lukijoidensa mielipiteet kahteen leiriin. Ensinnäkin kirjassa puhutaan rakkaudesta, tunteista ja kauheuksien kauheus! muutamassa kohdassa jopa seksistä. Olen huomannut, että tämä on selkeä merkki joillekin lukijoille pudottaa teos välittömästi sinne roskakirjallisuuden joukkoon, aivan sama kuinka hyvin kirja on muuten kirjoitettu tai kuinka nerokas juoni sattuu olemaan. Tämä tullee tapahtumaan siitäkin huolimatta, että Dianan ja Matthew'n keskinäiset tunteet ovat oleellinen osa kirjan juonta ja jopa luovat välttämättömän konfliktitilanteen, jotta kirjan todelliset tapahtumat saadaan rullaamaan eteenpäin. Vaikka jotkut lukijat todennäköisesti kirjan puolivälin paikkeilla ovat vakuuttuneita siitä, että lukevat pahimman sortin kioskikirjallisuutta, voin vakuuttaa että Dianan ja Matthew'n rakkaustarina, ne muutamat hassut seksikohtaukset mukaan lukien, ovat vielä varsin kesyä tavaraa. Uskokaa huviksenne.

Kirja on myös varsin selkeästi kirjasarjan ensimmäinen teos. Tietojeni mukaan suunnitteilla on trilogia. Tämän vuoksi oikein mitään ei kirjan kuudestasadasta sivusta huolimatta ratkea. Spekulaatioita vain kertyy toisensa perään ja kirja päättyy mukavaan cliffhangeriin, joka saa kirjan maailmaan uppoutuneen kiroamaan seikkaa, että seuraavan osan julkaisu menee jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Ei siis kannata lukea tätä kirjaa, jos ei ole valmistautunut lukemaan seuraavia osia tai ei kestä kirjan äkkinäisen lopun aiheuttamaa jännitystä. Tässä tapauksessa kannattanee mieluummin odottaa ainakin kirjasarjan seuraavaa osaa.

A Discovery of Witches on kirjoittajansa esikoisteos fiktion saralla ja se myös näkyy. Luin kirjan sähköisenä, tajuten onneksi vasta joskus puolenvälin maissa, että kovakantisessa versiossa on ihan todella lähemmäs kuusisataa sivua ja sekin varmaan pienellä präntillä. Tarinaa olisi voinut nimittäin reilusti tiivistää juonen tästä juurikaan kärsimättä. Onko ihan oikeasti pakollista kuvata esimerkiksi Dianan ja Matthew'n koko joogaharjoituksen sisältö tai käyttää koko kappaletta Matthew'n metsästysretkeen? (Käyttäisin tässä yhteydessä myös tilaisuuden hyväksi tiedustellakseni, onko muitakin joiden mielestä ajatus joogaavasta vampyyrista on jotenkin korni?)

Muut lukijat ovat arvostelleet myös Matthew'n edwardcullenmaista suojelunhalua ja Dianan Mary Sue-taipumuksia.

Kaikesta huolimatta A Discovery of Witches vaikuttaisi olevan kiinnostava trilogian aloitus ja jatko-osaa jään mielenkiinnolla odottamaan. Se on selkeästi aikuisyleisölle suunnattu ja kirjailijan tutkijantausta tulee esiin taustatyön laajuudessa ja tarkkuudessa. Mielestäni tieteeseen perustuvat kirjan osuudet eivät myöskään aliarvioi lukijaansa, vaan haastavat tämän ymmärtämään mm. mitokondriogenetiikan syvimpiä saloja.

4/5

Lue tämä kirja, jos
  • vampyyrit, noidat ja yliluonnollinen kiinnostaa
  • Potterit ja Twilightit tuntuvat olevan liian nuorelle yleisölle suunnattu ja haluat jotain aikuismaisempaa
  • puhuminen rakkaudesta ja tunteista ei välittömästi ällötä
Pysy kaukana kirjasta, jos
  • puhuminen rakkaudesta ja tunteista ällöttää
  • et halua lukea kirjaa, joka on keskeneräisen kirjasarjan ensimmäinen osa ja päättyy kaiken lisäksi selkeästi kesken
  • tarinan ajoittainen hidas tempo ärsyttää
  • Bonuksena: et ymmärrä mitään viineistä ja niiden kuvailu kirjassa useampaan otteeseen käy hermoon pahimman kerran

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Luekirja - uusi e-kirjapalvelu!

Avasin tänään Suuren suomalaisen kirjakerhon lehden ja heti tarvitsi ruveta bloggaamaan. Kakkossivulla oli näet mainos Luekirja-palvelusta, joka on uusi tapa lukea sähköisiä kirjoja Suomessa.

Suomalaisia e-kirjoja on mielestäni pitkään vaivannut se, että ne vain yksinkertaisesti ovat aivan liian kalliita. Kustantamoissa selkeästi ei ole oikein tajuttu jutun ideaa, jos e-kirjasta saa maksaa yhtä paljon, jos ei enemmänkin, kuin kovakantisesta kirjasta! Tämä oli ainakin se syy, miksi en ole edes harkinnut kirjojen ostoa Elisan e-kirjapalvelusta. Hintojen täytyy suurinpiirtein puolittua ennenkuin asiakkaaksi ryhtymistä voi edes miettiä.

Tämän vuoksi olenkin varsin kiinnostunut aina, kun joku esittelee uusia sähkökirjapalveluita. Luekirja mainostaa itseään edullisena tapana lukea sähkökirjoja, joten kiinnostus heräsi heti. Kävin vakoilemassa asiaa.

Luekirja lupaa, että kirjoja pystyy lukemaan monilla eri laitteilla, mm. iPadilla ja iPhonella. Sony Readerille ja Kindlelle he eivät palvelua tarjoa, mutta nähtävästi muuten tarjonta on laajahkoa. Palvelua voi myös käyttää useammalla eri laitteella samanaikaisesti. Palvelu muistaa luetun kirjan ja kirjanmerkin, joten lukemista voi jatkaa siitä, mihin toisella laitteella jäi.

Hintapolitiikka on ainakin aiempaan verrattuna suhteellisen kohtuullista. Kolmen kirjan lukuoikeus kuussa maksaa 19.95 ja kahden kuukauden tilaus 24.90, sisältäen samat kolme kirjaa. Miksi samasta määrästä kirjoja täytyy maksaa toisessa tilaustavassa enemmän kuin toisessa, ei ole minulle aivan selvää. Ymmärtääkseni kirjan lukuoikeudet eivät myöskään kumuloidu. Jos et kuukaudessa lue kolmea, menetät käyttämättömät lukuoikeudet, kun uusi jakso alkaa.

Kirjatarjonta juuri toimintansa aloittaneelle palvelulle on mielestäni aika houkutteleva. Kirjoista löytyy sopivassa suhteessa niin uutuuksia kuin aikaisemmin ilmestyneitä kirjojakin. Esimerkkinä tarjonnasta voisin mainita Siri Hustvedtin Vapisevan naisen, Riikka Pulkkisen Totta, C. J. Samsonin Luostarin varjot (joka on muuten tosi hyvä) ja Olli Jalosen Poikakirjan. Tarjonta koostuu toistaiseksi Otavan ja Liken kirjoista, mutta kuulemma muita kustantamoita ollaan houkuttelemassa mukaan.

IPad sovellus näyttää ensi näkemältä suhteellisen pätevän oloiselta, en sitten osaa sanoa, miltä sen käyttö oikeasti tuntuisi.

Sitten niihin miinuspuoliin. Luekirja toimii lainausperiaatteella. Luettavia kirjoja ei saa omaksi, vaan kun kirja on luettu, sen joutuu palauttamaan palveluun. Luetun kirjan saa tietenkin myöhemminkin pyytää uudestaan, mutta se vie sitten yhden kolmesta lukuoikeudesta. Toisaalta, kuinka monta kirjaa sitä loppujen lopuksi koskaan lukee toistamiseen...

Tällä hetkellä myös kirjojen tilausvaihtoehtoja on mielestäni vähänlaisesti. Mitä jos haluaisikin lukea enemmän kuin kolme kirjaa kuussa? Missään ei ainakaan mainittu, että lukuoikeuksia olisi mahdollista ostaa yhtään sen enempää kuin ne kolme tarjottua.

Palvelu vaikuttaa varsin kiinnostavalta. Hinta/kirja tulee sinne pokkarin tasolle. Lienee jokaisen omassa harkinnassa, kannattaako tämänkään verran maksaa kirjasta, jota ei loppujen lopuksi saa pitää. Kirjastossahan kun edelleen saa käydä ilmaiseksi... Toisaalta jos palvelusta jatkossakin saa luettavakseen vasta kovakantisena ilmestyneitä uutuuksia, ei hinta ole yhtään paha.

Palveluun liittyminen tuntuu varsin houkuttelevalta, mutta täytyy jäädä vielä mietintälinjalle.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...