maanantai 24. marraskuuta 2014

Kattavasti Canthista

Herkkä, hellä, hehkuvainen. Minna Canth - Minna Maijala

Minna Canthin teokset kuuluvat suomalaisen klassikkokirjallisuuden kaanoniin, mutta en itse ainakaan Canthin elämästä ole tietänyt ennen tätä Tieto-Finlandia-ehdokkaanakin ollutta kirjaa kuin pintasilauksen. Tiesin ennestään, että Canthin elämään liittyi kiinteästi Kuopio, näytelmäkirjallisuus ja naisasia, mutta missä suhteissa, niin siitä lähdin ottamaan selvää.

Maijalan kirjaa lukiessa ei tarvinnut pettyä. Maijala käy läpi hyvinkin tarkasti ja perusteellisesti Canthin elämän kaikki vaiheet, kirjailijanuran ja osallistumisen aatetoimintaan. Kirjassa käsitellään myös Canthin teosten saamaa aikalaiskritiikkiä ja Maijala pyrkii sijoittamaan Canthin teokset ja toiminnan 1800-luvun lopun Suomessa vallinneeseen kulttuuri-ilmapiiriin.

Maijalan kirjan Canthista välittyy henkilö, joka on halunnut olla monessa mukana. Canth otti aktiivisesti osaa aikakauden arvokeskusteluun. Vaikka Canth ei halunnut nostaa itseään jalustalle aatteen sijasta, tuntui hän silti nauttivan siitä, että oli keskustelun keskiössä. 1800-luvun lopulla Canthin salonki olikin tunnettu vilkkaista ja älyllisistä keskusteluistaan, jossa puitiin aatteiden lisäksi myös kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden uusia suuntia.

Kirjassa tarkastellaan Canthin elämää useasta eri näkökulmasta, yksi näkökulma kerrallaan. Kirjan alku on perinteistä elämäkertaa. Tämän jälkeen palataan ajassa taaksepäin Canthin kirjailujanuran alkuvuosille ja käydään läpi ensin Canthin näytelmät ja sitten muut teokset. Lopuksi tutustutaan Canthin toimintaan naisasianaisena, pohditaan hänen suhtautumistaan uskonasioihin ja sairauteen. Vaikka eri kappaleissa kuljetaan ajassa koko ajan eteen ja taakse, pysyy paletti kohtuullisen hyvin kasassa ja Maijala pystyy nivomaan mm. edellisten kappaleiden elämäkertatiedot Canthin teoksien syntyhistoriaan.

Canthista kirjoitetut aiemmat elämäkerrat saavat Maijalalta tiukkaa kritiikkiä, mutta kritiikki oli mielestäni hyvin perustellun oloista, vaikka en Canth-tutkimuksesta mitään tiedäkään. Maijalan kirja oli minusta mielenkiintoista luettavaa ja sen näkökulmat käytiin läpi perinpohjaisesti ja monipuolisesti. Suosittelen lämpimästi kirjaa niille, jotka haluavat tutustua Canthin elämään lähemmin.

Kirjan lopussa törmäsin vielä yhteen aika järkyttävään yksityiskohtaan, josta en näin tamperelaisena tiennyt mitään. Kuulemma Canthin rakas Kanttila pikkuhiljaa rappeutuu Kuopiossa eikä sitä ole kunnostettu edes museotilaksi?! Kun kyseessä on näinkin merkittävä paikka suomalaisessa kulttuurihistoriassa, niin automaattisesti oletin, että nykyaikana tämmöisistä tiloista pidettäisiin ehdottomasti hyvä huoli.

4/5

perjantai 21. marraskuuta 2014

Vihastuksesta ihastukseen

Ole hyvä - Riikka Takala

Ystävykset Elli, Viola ja Aava ovat elämässään hyvin samanlaisessa tilanteessa. Kaikki ovat työttömiä, joskin Aavan aika menee miehen ja kodin huoltamiseen. Ellillä on myös lapsi, jonka isä on vankilassa. Viola kuluttaa päiviään erinäisten projektien toteuttamiseen, vaikka hänellä ei ole koskaan tarpeeksi rahaa tehdäkseen kaikkea, mitä haluaisi. Naisia yhdistää afrikkalainen tanssi ja opettaja Florence, jota jokainen naisista jollain tavalla ihailee.

Viola on kuitenkin sitä mieltä, että naiset ovat erittäin hyväosaisia. Vaikka heillä ei olekaan työtä, asuvathan he silti Suomessa ja toimeentulo on jotain kautta aina taattu. Viola ehdottaa naisille uutta projektia. Florence kun näyttää aina niin vakavalta, että hänelle olisi syytä hankkia ympärileikkauksen purku, jotta Florencekin voisi taas nauttia elämästä. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan ja hyvää tekemälläkin voi saada aikaiseksi paljon pahaa. Ystävyksillä on heidän omasta mielestään kaikki, mutta olisiko kuitenkin niin, että Florencella on vieläkin enemmän?

Kun suljin kirjan, oli ensimmäinen ajatus se, että oikeasti inhosin tätä tarinaa. Varsinkin Viola vaikutti itsekeskeiseltä ja hyvin vastenmieliseltä henkilöltä, eivätkä muutkaan naiset hänestä kovin kauaksi jääneet. Kun sitten aloin pohtia kirjan tapahtumia tarkemmin, alkoi sen juoni aueta ihan uudella tavalla ja pääsin jyvälle myös kirjan ilmeisestä nerokkuudesta. Tarina kertoo paljon niin monesta asiasta, joka nyky-yhteiskunnassa on pielessä. Tämä on sekä kirjan vanhin puoli, että sen heikkous.

Tarinassa on nimittäin niin paljon teemoja, että niitä on jo liiaksi asti: hyväntekeväisyys ja sen kohteet, työttömyys ja sen aiheuttama yhteiskunnasta syrjäytyminen, työn antama identiteetti, lapsettomuus ja ylemmyydentunto ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kohtaan. Teemojen suuren määrän vuoksi juoni tahtoo hukkua omaan monimutkaisuuteensa ja suureen haluunsa käsitellä kaikki mahdolliset ystäväporukan kohtaamat yhteiskunnan ongelmat.

Yksi ehkä vaikuttavimmista tarinan huomioista oli se, miten paljon nimenomaan työ ja työpaikka ihmisen identiteettiä määrittävät. Kun sitä ei ole, puuttuu identiteetistä suuri palanen. Monessa blogikirjoituksessa on siteerattu kirjan lausetta "Moni luulee ahkeralle olevan töitä, ei ole". Sinänsä hyvin totuudenmukainen lause nyky-Suomessa. Mielestäni tämä lause ei kuitenkaan kuvastanut kirjan naisten työhaluja mitenkään kovin hyvin. Minulle tuli paremminkin tunne, että kirjan päähenkilöt käyttävät enemmän aikaa työn välttelemiseen kuin sen hakemiseen. Jälleen yksi asia, joka sai minut turhautumaan kirjan naisiin.

Lukukokemuksena Ole hyvä oli siis erittäin ristiriitainen. Kirja itsessään ei ole pitkä, mutta sitä ei ole mitenkään helppo lukea, koska kirjan päähenkilöissä ei ole oikein mitään pitämisen arvoista. Tämä on kuitenkin kirja, joka hyötyisi uudelleenlukemisesta paljon. Varmasti tarinan lukuisat teemat aukeaisivat näin paremmin.

4/5

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Atsteekkeja lenkkipolulla

Kolibri - Kati Hiekkapelto

Anna Fekete on muuttanut takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa ja aloittanut uuden työn väkivaltaosaston etsivänä. Hän ei oikein itsekään tiedä, miksi on hankkinut asunnon entisen kotinsa läheltä, mutta uusi työ on juuri sitä, mitä Anna haluaa tehdä.

Anna pääsee heti tositoimiin. Ensin maahanmuuttajaperheen tytär soittaa hätänumeroon hengenhädässä ja sitten lenkkipolulta löytyy ammuttu nuoren naisen ruumis. Anna joutuu todelliseen tulikokeeseen, jonka aikana hän ehtii epäillä omia taitojaan monta kertaa. Uuden työparin nuiva suhtautuminen maahanmuuttajataustaiseen Annaan ei myöskään auta asiaa ja atsteekkien jumaliin liittyvä murha saa koko yksikön yhä enemmän ymmälleen.

Oikeastaan jo ensimmäiset sivut luettuani tiesin, että pitäisin tästä kirjasta. Anna on mielenkiintoinen ja raikas hahmo. Annan työpari Esko on ehkä rasistisine ajatuksineen stereotyyppinen, mutta enimmäkseen pidin kirjan muistakin hahmoista. Tarinan mysteeri on sopivan monimutkainen, joten Annan tavoin lukija joutuu arvuuttelemaan tekojen motiiveja lähes kirjan loppuun asti. Kirjan tekstiä on mukava lukea ja puhekieli oli minusta uskottavaa.

Hiekkapelto tietää selkeästi mistä kirjoittaa ja on tutustunut sekä Annan unkarilaisiin taustoihin, että muuhun maahanmuuttajakulttuuriin. Molemmat pääsevät kirjassa hyvin esiin. Seuraava kirjasarjan osa on kirjastosta jo lainassa ja Annan tarinan jatkoa lukee ihan mielellään.

4/5

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Lupaavahko alku fantasiatrilogialle

Kerjäläisprinsessa - Magdalena Hai

Gigin perhe on joutunut pakenemaan Umbrovian vallankumouksen tieltä. He asuvat nyt köyhinä siirtolaisina Keloburgissa. Gigi seikkailee Keloburgin Alhaiston-kaupunginosassa ystävänsä Henryn kanssa ja elää rahavaikeuksia lukuunottamatta aika huoletonta elämää.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun huhut ihmissusista leviävät kaupungissa. Gigin kotiin heitetään pommi ja käy ilmi, että Gigin perheen pettänyt mies on palannut jälleen etsimään heitä. Gigi päättää ryhtyä yhdessä Henryn kanssa tiukkaan vastarintaan ja pistää petturin suunnitelmien rattaisiin kapuloita.

Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita-kokoelmassa oli yksi Keloburgiin sijoittuva novelli, jonka miljöö oli varsin vaikuttava. Esittelytekstissä puhuttiin Gigistä ja Henrystä ja kävi pian ilmi, että kyseinen kirjasarja on puhututtanut blogimaailmassa monia, joten täytyihän kirjoihin tutustua siis tarkemmin. Ajoitukseni oli aika hyvä, koska trilogian kolmas kirja julkaistiin juuri.

Kirjasarja on tarkoitettu nuortenkirjaksi ja monta kertaa kirjaa lukiessani jouduin muistuttamaan itseäni tästä asiasta. Näin aikuisena olisin kaivannut paljon enemmän yksityiskohtia Gigin ja Henryn Keloburgista ja juonestakin ylipäätään. Tapahtumat seuraavat toisiaan aika huimalla vauhdilla, eikä kiehtovaan miljööseen tai Gigin ja Henryn taustoihin päästä oikein kunnolla paneutumaan. Olen aika varma, että 10-vuotias Riikka olisi kuitenkin ollut haltioissaan kirjan ihmissusista, prinsessoista, pommeista ja eläköityneistä merirosvoista.

Yksi kirjan parhaita puolia on kuitenkin se, että tarinaa ei yritetä siloitella, vaikka kyseessä nuortenkirja onkin. Pahikset ovat oikeasti pahoja ja ihmisiin voi taistelun tuoksinnassa tosissaan sattua, kuten Gigi perheineen joutuu kokemaan.

Tarina paranee loppua kohti ja lupailee hyvää tulevia kirjoja silmälläpitäen. Olen kuullut, että toinen osa olisi tätä kirjaa parempi. Toivottavasti siinä päästään tutustumaan Keloburgiin vielä perinpohjaisemmin.

3/5

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Lokakuun luetut 2014

Lokakuun koostepostaus tulee nyt hämmentävän nopeasti edellisen jälkeen, mutta yritän olla jatkossa tekemättä koosteita ihan puolivälissä kuuta. Lokakuussa luin viisi kirjaa, koska en vain jotenkin saanut itsestäni enempää irti. Tämä on tosin minulle ihan hyvä keskitason tulos.

Syvällisempää arvioita lähes kaikista kirjoista seurannee jälleen myöhemmin, mutta tässä pikaiset kommentit:

Tuliterä - Timo Parvela: ikiteini minussa tykkää lukea nuortenkirjoja ja olen tästä Kalevala-aiheisesta sarjasta ollut jo pitkään kiinnostunut. Hauska trilogian aloitus.
Ikuisuusvuonon profeetat - Kim Leine: Grönlanti oli kylmä ja ankara, eikä Leine paljon siloitellut todellisuutta kirjassaan. Tykkäsin.
Kaikki oikein - Anna-Leena Härkönen: lottovoitto mullistaa Eevin ja Karin elämän, mutta helpottaako raha kuitenkaan mitään? Hyvin härkösmäinen kirja, ei nyt mitään suuria ihastuksentunteita aiheuttanut, mutta kohtuullinen teos kuitenkin.
Third Degree - Mindy Klasky: ns. serial romance-tyylisen kirjasarjan n:s osa. Olen näitä pyytänyt LibraryThingin Early Reviewers-ohjelman kautta arvioon. Kai näissä joku viihdyttää, kun lisääkin on tuolla luettavana.
Elämä elämältä - Kate Atkinson: huikea teos vuosisadan alun Euroopasta, uudelleensyntymästä ja perheestä.

Seuraavan kuun lukupino näyttää taas tältä:


Mukana on lokakuulta ylijääneitä vanhoja tuttuja ja muutama uusi. Teräs ja Hiljaiset minun pitäisi lukea huomiseen mennessä, koska kirjaston laina-aika kuluu umpeen. Lukemista olisi vielä kolmisensataa sivua. Saa nähdä tuleeko tästä mitään vai täytyykö minun periaatteideni vastaisesti ottaa kirjastosta parin päivän edestä myöhästymismaksuja...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...