sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Raa raa Rasputin

Ystäväni Rasputin - J. P. Koskinen

Viime vuoden Finlandia-ehdokkaista juuri J. P. Koskisen kirja jäi mieleeni houkuttelemaan ja kun tämä kirjastoinnostukseni oikein toden teolla alkoi, oli Ystäväni Rasputin ensimmäisten lainojen joukossa.

Kirjassa eletään Venäjän keisarikunnan viimeisiä vuosia. Nuori Vasili jää orvoksi, kun hänen äitinsä kuolee Jerusalemin pyhiinvaelluksen ensimetreillä. Mukana ollut munkki näkee tässä itselleen merkin ja ottaa Vasilin kasvatettavakseen. Munkki on Grigori Jefimovitš Rasputin, jolla on oma osansa näyteltävänä Venäjän historiassa ennen bolševikkien vallankumousta.

Grigorin oppipoikana Vasili pääsee tutustumaan piireihin, joihin ei tavallisella kansalaisella ole mitään asiaa. Tsaariperhe on Grigorista täysin riippuvainen, koska Grigori on ainoa, joka pystyy rukouksen voimalla parantamaan perintöruhtinas Aleksein verenvuotokohtaukset. Kansassa salaperäinen mies aiheuttaa kuitenkin närää ja sodanvastaisuudellaan Grigori saa paljon vihollisia. Vasili ei voi tehdä muuta kuin seurata sivusta, kun Venäjän seurapiirien kerma kiertää kehää Grigorin ympärillä.

Historiaa ei voi kuitenkaan kirjoittaa uudelleen ja kaikki päättyy tragediaan. Pystyykö Vasili lopulta pelastamaan edes itsensä?

Kirja oli todella taitavasti kirjoitettu ja todelliset historian tapahtumat, Venäjän keisariperhettä ja Rasputinia ympäröivät myytit ja totuudet oli sujuvasti ujutettu mukaan juoneen. Koskinen tarjoaa kirjassaan monille Rasputinia koskeville huhuille ja tarinoille erittäin vakuuttavan selityksen.

Luin kirjaa kauhealla kiireellä, koska laina-aika oli tulossa umpeen. En tiedä vaikuttiko se käsitykseeni kirjasta, mutta en jostain syystä päässyt tarinaan oikein tunteella mukaan. Kirjan teksti oli hetkittäin jopa kaunista, mutta silti sen tapahtumat ja henkilöt jäivät minulle jotenkin etäisiksi. Nekään kirjan hahmot, jotka olisivat sympatiani selkeästi ansainneet, eivät sitä kuitenkaan saaneet.

Kirja herätteli kuitenkin mielenkiintoa Venäjän viimeisen tsaarin vaiheisiin. Pohdiskelin paljon myös sitä, miksi Anastasia on kirjallisuudessa niin romantisoitu hahmo. Haluaisin joskus lukea kirjan, jossa vaikka joku hänen siskoistaan nostettaisiin samanlaiselle jalustalle. (Onko sellaisia kirjoja?) Kai heilläkin nyt jonkinlainen elämä oli.

3/5

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Niin se valtaistuinpeli alkaa

A Game of Thrones - George R. R. Martin

Game of Thrones-telkkarisarjahan menee jo jossain neljännessä tuotantokaudessa. En ole sitä vielä katsonut, koska itsepäisenä ihmisenä päätin sarjan alettua ehdottomasti lukea kirjat ensin. Noh, niinhän siinä on sitten käynyt, että sarja porskuttaa menemään ja minä luen sarjan kirjoja melkein yhtä hitaasti kuin Martin niitä kirjoittaa. Olen siis edelleen jämähtänyt tähän ensimmäiseen osaan.

Juoni lienee kaikille asiaan vihkiytyneille jo aika tuttu. Tarina sijoittuu pääosin Westerosiin, joka ei ole mitenkään erityisen mukava paikka elää, noh, kenellekään. Mahtisuvut taistelevat ja juonittelevat toisiaan vastaan, päitä putoaa niin aatelisilta kuin muultakin väeltä. Ilman valtaa et ole mitään.

Kunnian mies Ned Stark on yrittänyt pysyä parhaansa mukaan erossa pääkaupungin juonitteluista. Kun kuningas kuitenkin pyytää häntä mukaansa auttamaan maan hallitsemisessa, ei Nedillä ole oikein varaa kieltäytyäkään. Perillä King's Landingissä Ned löytää juuri sitä, mitä on odottanutkin, mutkikkaita salajuonia, vaarallisia salaisuuksia ja petosta. Tapahtumat vyöryvät lumipallon lailla eteenpäin, eikä valtaistuinpelistä voi kaikki selvitä hengissä.

Olen tosiaan lukenut tätä kirjaa varmaan toista vuotta. Tarinasta se ei ollut kiinni, koska se oli todella hyvä. Jotenkin vain kirjan henkilöiden umpikierous hermostutti ja ahdisti sen verran, että lukeminen oli vain pakko tehdä pala kerrallaan. Vaikka tiesin kirjaa aloittaessani, että tämä on tosiaan sarja, jossa koska tahansa kenelle tahansa saattaa tapahtua mitä tahansa, jännitin kirjan ratkaisuja silti turhankin paljon.

Juoni on monisyinen ja monimutkainen. Henkilöitä kirjassa riittää ja niitä tulee muissa sarjan osissa vielä lisää. Kirjan loppuosan sukutaulut tulevat todennäköisesti jatkossa erittäin tarpeeseen. A Game of Thronesissa raapaistaan sarjan tapahtumista oikeastaan vain pintaa ja juonikuviot tuntuvat levittäytyvän tulevaisuuteen aivan hengästyttävän laajana.

Kirjasarja taitaa olla tässä vaiheessa jo aika pakollista luettavaa kaikille fantasiafaneille. Yritän itse räpistellä sarjaa jatkossa taas eteenpäin. Tällaisten tiiliskivien lukeminen on vaan ollut minulta viime aikoina niin toivottaman hidasta, että on parasta pitää pientä taukoa, ennen kuin otan jälleen uuden ikuisuusprojektin työn alle.

5/5

tiistai 14. lokakuuta 2014

Syyskuun luetut 2014


Vieläkö saa syyskuusta puhua, vaikka lokakuukin on jo puolivälissä? Puhun kumminkin.

Kerroin heinäkuussa löytäneeni tieni kirjastoon uudestaan vuosien jälkeen. Noh, alkuinnostus paisui sitten tuttuun tapaan oikein kunnon hulluudeksi ja olen ahkerasti kuluttanut lähikirjastoni oven saranoita sen jälkeen. Lukemista riittää nyt vähäksi aikaa. Uutuuksiakin tuntuu löytyvän tasaiseen tahtiin, eikä niitä nyt sinne kirjastoonkaan voi jättää... Syyskuun luetuissa on siis hyvin paljon kirjaston aarteita.

Tulen suurimmasta osasta kirjoja kirjoittamaan vielä kunnon arvostelun tänne blogiin, mutta tässä ensitunnelmia:

Kati Hiekkapelto - Kolibri: oikein mielenkiintoinen uusi dekkarituttavuus, päähenkilö oli kiinnostava
Riikka Takala - Ole hyvä: luettuani suorastaan vihasin tätä ensin ja sitten kuitenkin ihastuin. Kirja, joka varmasti herättää paljon keskustelua
Minna Maijala - Herkkä, hellä, hehkuvainen, Minna Canth: todella hyvä elämänkerta yhdestä tärkeimmistä suomalaisista kirjailijoista
Christine Merrill - The Inconvenient Duchess: historiallista romantiikkaa á la Harlekiini. Oli kohtuullisen hyvä.
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia: luin, ihastuin ja ehdin kirjoittaa tästä jo blogiinkin.
Fredrik Backman - Mies, joka rakasti järjestystä: luin kirjan Lukuisan Lauran suosituksesta. Itkin ja nauroin, nauroin ja itkin. Aivan ihana kirja!
Sari Peltoniemi - Miehestä syntynyt: lyhyt aikuisille tarkoitettu satukirja oli tosi mukavaa luettavaa. Huom., vaikka sisältää aikuisten satuja, ei sisällä "aikuisten satuja".
Aliette de Bodard - Perhonen ja jaguaari: de Bodardin luoma maailma oli novellikokoelman parasta antia ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin

Kokonaisuudessaan kirjakuukausi oli hyvä ja monipuolinen. Yhtään floppia lukemieni kirjojen joukkoon ei kuulunut, kun Takalan kirjastakin päätin sitten lopulta pitää.

Seuraavaksi kuukaudeksi voisi ajatella vaikka tällaista kasaa:


Osan olen jo lukenutkin, mutta osa vielä odottaa vuoroaan. Lokakuusta tulee varmasti yhtä hyvä kuukausi kuin syyskuustakin! (ja juu, kyllä siellä kuvassa vielä isompi kasa kirjaston kirjoja pilkottaa taka-alalla)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kulutusyhteiskunnan ensiaskeleet

Consuming Passions - Judith Flanders

1800-luvun Englannissa rakennettiin perustuksia nykyisen malliselle kulutusyhteiskunnalle. Muutoksen tekivät
mahdolliseksi uudet keksinnöt, kuten rautatie ja teollistumisen myötä syntynyt massatuotanto. Oli mahdollista valmistaa yhä suurempia määriä tavaraa yhä halvemmalla.

Samaan aikaan työväenluokan työolosuhteet paranivat, vapaa-aika lisääntyi ja alempien luokkien varallisuus kasvoi. Kauppiaat huomasivat, että omaisuuksia ei välttämättä enää tehtäisikään ainutkertaisten esineiden ja palveluiden tarjoamisesta yläluokille, vaan keski- ja työväenluokallakin oli rahaa, jota he halusivat käyttää huvituksiin ja muihin elämän perustarpeiksi muodostuneisiin tuotteisiin, jotka aiemmin olivat olleet vain harvojen ylellisyyttä. Kun sitten rautateiden myötä sekä ihmiset, että tavarat pääsivät liikkumaan aivan ennennäkemättömän vapaasti, aukesi kauppiaille uusia markkinoita, joista ei oltu aikaisemmin pystytty edes haaveilemaan.

Consuming Passions kertoo kulutusyhteiskunnan synnystä Brittein saarten näkökulmasta. Voisi aika pitkälle sanoa, että laajamittainen kuluttaminen sai kuitenkin alkunsa juuri sieltä teollistumisen myötä. Kirjan alaotsikko, Leasure and Pleasure in Victorian Britain antaa ymmärtää, että ilmiö olisi jotenkin täysin viktoriaaninen, mutta todellisuudessa kirja kattaa ajanjakson 1700-luvun puolelta 1800-luvun loppuun.

Kirja kertoo aiheestaan erittäin perinpohjaisesti. Flanders ei jätä pois varmaankaan yhtäkään tuoteryhmää, johon rahojaan on voinut laittaa, vaan ostamisen historiaa tarkastellaan niin ruoan, muodin, matkailun, viihteen, taiteen, kirjallisuuden kuin urheilunkin näkökulmasta. Myös jouluun liittyviin ilmiöihin paneudutaan. Kirja vilisee tuttuja nimiä ja sen myötä päästään tutustumaan mm. siihen, miten Louis Vuitton, Wedgwoodin posliini ja Thomas Cookin matkatoimisto ovat saaneet alkunsa. Monella brittiläisellä kauppaketjulla ja tavaratalolla on myös juurensa tässä aikakaudessa.

Flanders ei jätä yhtäkään kiveä kääntämättä, joten teksti on hyvin perinpohjaista ja siten ajoittain myös puuduttavaa ja ehkä hivenen kuivaa. Tätä kirjaa ei todellakaan lueta hetkessä ja väliin on hyvä hengähtää. Kirja on kuitenkin aivan uskomattoman laaja tietopaketti useimpien kulutushyödykkeiden tulosta markkinoille ja jos aihealue suinkaan kiinnostaa kannattaa tähän kirjaan tutustua.

4/5

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Chakroja ja pahoja henkiä

Valkoinen aura - Mia Vänskä

Iina on aikuistumisen ja uuden elämän kynnyksellä. Hän on juuri aloittamassa hoitajaopintoja ja muuttaa ensimmäistä kertaa omilleen. Kaiken pitäisi olla uutta ja hauskaa, opiskelijaelämän huoletonta.

Iinaa vaivaavat kuitenkin selittämättömät painajaiset. Jostain syystä opiskelija-asuntolan ylin kerros ja varsinkin yksi sen asunnoista vetää Iinaa vastuttamattomasti puoleensa. Onko vuosia sitten asuntolassa murhatulla opiskelijatytöllä jotain osuutta asiaan? Opiskelija-asuntolan rauhaa rikkovat pian uudet kuolemat. Mitä Iinan pitäisi tehdä, kun myös hänen omat tuntemuksensa vain vahvistuvat ja käyvät yhä pelottavammiksi?

Suomalaista kauhukirjallisuutta ei mitenkään liikaa tule vastaan, joten olen näistä Vänskän kirjoista yleensä ollut aika innoissani. Musta kuu on vielä lukematta, mutta Vänskän esikoisesta Saattajasta pidin aika paljon. Valkoisen auran löysin kirjastosta ja haalin sen välittömästi mukaani.

Siinä missä Vänskän esikoiseen on sekoitettu mukaan suomalaista mystiikkaa ja kansantaruja, mennään Valkoisessa aurassa tällä kertaa henkiparantamisen ja chakrojen maailmaan. Teema on kirjassa ihan mielenkiintoinen ja luo kohtuullisen uskottavan pohjan kirjan tapahtumille.

Tunnelmaa rakennellaan kirjan alkumetreiltä lähtien ja sen verran jännittävä kirja on, että luin sen käytännössä yhdeltä istumalta. Tarinan rakentelu on taiten tehty, mutta Valkoista auraa vaivasi sama ongelma kuin Saattajaakin, eli loppu oli tarinan heikoin osa. En oikein osaa sanoa, miksi se ei minua oikein miellyttänyt, mutta jotain siitä jäi kuitenkin puuttumaan. En oikein osannut pelätä kirjan henkilöiden puolesta tosissani. He jäivät minulle muutenkin etäisiksi, enkä päässyt kunnolla samaistumaan esimerkiksi Iinaan ollenkaan.

Kirja oli kuitenkin oikein viihdyttävä ja varmasti luen Vänskän kirjoja jatkossakin. Mustaa kuuta ollaan aika paljon kehuttu, joten on mielenkiintoista nähdä, millainen lukuelämys siitä tulee. Ihan sivuhuomautuksena vielä: minulle tuli Valkoisesta aurasta mieleen Tumma vesi-elokuva, jossa myös pelätään asuinrakennuksen ylempää kerrosta. Tunnelmassa on hyvin paljon samaa.

3/5

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kissa vieköön, mikä kirja!

Kuva: Otava
Kissani Jugoslavia - Pajtim Statovci

Kosovolainen Emine viettää rauhallisia nuoruuden päiviä kotikylässään. Päivät ovat yksitoikkoisia ja seuraavat toinen toistaan aina samanlaisina. Eminen elämä muuttuu kuitenkin salamannopeasti, kun komea Bajram iskee silmänsä tyttöön. Häitä vietetään pian ja Eminen on opittava uudenlainen elämä väliin kiivaan Bajramin rinnalla. Sodan syttyessä perhe joutuu pakenemaan maasta ja he päätyvät Suomeen.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Eminen ja Bajramin poika Bekim etsii yhä itseään. Bekim ei tiedä mihin kuuluu, hän on suomalaiseksi kasvanut, muttei suomalainen täysin kuitenkaan. Tulevaisuus  vaikuttaa monimutkaiselta, eikä oikein mihinkään saa tartuttua. Bekim hankkii lemmikikseen kuningasboan ja tapaa pian tämän jälkeen baarireissulla kissan, jonka kanssa aloittaa suhteen. Elämä kissan kanssa ei ole kuitenkaan helppoa ja Bekim joutuu pohtimaan suhdetta elämäänsä ja syntyperäänsä aivan uudella tavalla.

Kissani Jugoslavia herätti mielenkiintoni jo pian ilmestymisen jälkeen. Kun sitten muutama blogikirjoitus näytti kirjalle vihreää valoa, oli kirja pakko lukea. Kirjan nimikin on jo niin mielenkiintoinen, että pakkohan sitä oli ottaa selvää, mistä tässä on kyse.

Hämmästelin kirjaa lukiessani varmasti muutaman sivun välein, että ihanko totta tämä on parikymppisen miehen esikoiskirja? Teksti on nimittäin aivan käsittämättömän kypsää ja taidokasta. Varsinkin Eminen vaiheita Statovci kuvaa tarkasti ja niin nuoren naisen ihon alle päästen, että siihen ei kovin moni kokeneempikaan kirjailija pysty.

Kirjalla on muutamia kantavia teemoja, joista yksi on maahanmuuttajien asema Suomessa. Statovcilla on painavaa sanottavaa nyky-Suomen byrokratiaviidakosta, johon maahanmuuttava ihminen uppoaa. Eristäytyminen muusta yhteiskunnasta on helppoa, koska suomalaiseen kulttuuriin ei kovin helposti sisälle päästetä. Ihminen saattaakin yhtäkkiä olla tilanteessa, jossa ei kuulu oikein mihinkään, ei uuteen asuinmaahansa, eikä oikein enää entiseenkään.

Eminen tarina on kirjan vahvinta osuutta. Myös Bekimin vaiheet ovat kiehtovaa luettavaa, joskin en ihan päässyt perille siitä, mitä symbolista merkitystä kissa & poika-kuvio kirjassa edusti. Tarinassa on kuitenkin selkeästi monia tasoja ja kirja hyötyisi uudelleenlukemisesta. Kieli on todella kaunista, suorastaan runollista.

Kirjan lopussa tuli ihan tippa silmään, ei tosin siksi, että loppu olisi edes ollut mitenkään surullinen, vaan enemmän tekstin kauneuden vuoksi. Tässä on varmasti yksi tämän syksyn kirjatapauksista ja mielestäni ansaitsisi jopa jonkinlaisen palkinnon.

Joko jugoslavialaiset kissat ovat vallanneet teidänkin kotinne?

5/5
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...