Kai se on sitten pakko uskoa, vaikka vähän tiukkaa tekeekin

"Et kuitenkaan usko...", Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä - Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä ja Juha Metso

Ville Haapasalo on nähnyt Venäjän vuosinaan paljon: Neuvostoliiton viimeiset päivät, maan yksityistämisen, raharikkaiden nousun valtaan ja Venäjän 90-luvun villit vuodet, jolloin mikä vain oli sallittua, jos vain rahaa löytyi tarpeeksi. Uskomattomien tapahtumien keskellä myös eräs suomalainen näyttelijänalku eli omaa uskomatonta tarinaansa. Venäjää sanaakaan osaamaton nuori Ville Haapasalo tuskin osasi odottaa, että jonain päivänä hän olisi yksi Venäjän rakastetuimmista näyttelijöistä. "Et kuitenkaan usko..."-kirja on kirjoitettu kahden päivän aikana tapahtuneen haastattelun pohjalta, jossa Haapasalo muistelee Kauko Röyhkän avustuksella ensimmäisiä vuosiaan Venäjällä. Kirjaa kuvittavat Juha Metson upeat valokuvat.

Tein sen virheen, että aloin lukea tätä kirjaa eilen illalla kymmenen jälkeen, kun olisi paremminkin pitänyt mennä nukkumaan. Kolme tuntia myöhemmin silmät ristissä käänsin kirjasta viimeisen sivun ja ensimmäinen ajatukseni oli, "Olen sanaton." Haapasalon kertomus on niin mahtava, käsittämätön, hauska ja peloton (näitä adjektiivejahan riittäisi), että vähän aikaa täytyi haukkoa henkeä kuin kala kuivalla maalla, kun sain tämän päätökseen. Mieletön kirja, mieletön kokemus!

Haapasalon tarina on todella hurja. Sitä lukee väliin kuin parastakin jännitysnäytelmää. Täytyy kyllä sanoa, että jos en olisi Parikan kirjaa juuri lukenut, voisi Haapasalon kertomuksessa olla vieläkin enemmän ihmettelemistä. Nytkin on tosiaan siinä ja siinä, että uskoisiko tätä kaikkea todella. Toisaalta Haapasalo kertoo koettelemuksistaan vilpittömästi ja kirjan formaatti, joka on todella kuin yksi pitkä haastattelu, vielä korostaa tätä vaikutelmaa. Haapasalon ja Röyhkän keskustelu on väliin kuin parin hyvän kaverin jutustelua seuraisi.

Juha Metson valokuvat kruunaavat kokonaisuuden. Ne ovat uskomattoman hyviä. Useammasta kuvasta löytyy itse Haapasalo, mutta pääosaa esittää lopulta kuviin ikuistetut tavalliset venäläiset. Miten Metso onkin löytänyt kuviinsa juuri nämä tilanteet ja ihmiset? Metso on kuvissaan onnistunut tavoittamaan hyvin niin Venäjän ytimen kuin sen äärilaidatkin.

Lukekaa tämä kirja! Tarina on hengästyttävä, eikä se takuulla jätä ketään kylmäksi. Yhtenä hetkenä naurat katketaksesi ja sitten taas toisena sydämesi särkyy. Vaikuttavaa.

5/5