perjantai 27. joulukuuta 2013

Kuolleiden etsintä on rankkaa puuhaa


Grave Sight - Charlaine Harris

Olin siskoni kanssa kirjakirppiksellä myymässä viikko sitten. Siinä pöydän takana istuskeltuani silmäni osui tähän siskon ostamaan Charlaine Harrisin kirjaan ja aloin kirjaa lueskella myymisen ohessa hiljaisina hetkinä. Tykästyin kirjan lähtökohtiin sen verran, että kirja lähtikin lopulta minun eikä ostajan mukaan.

Harper Connollyyn iski teini-ikäisenä salama. Hän on sen jälkeen pystynyt aistimaan kaikki kuolleet ja on nyt kehittänyt tämän ainutlaatuisen kykynsä ympärille itselleen ammatin. Harper itse näkee ammattinsa palveluksena kuolleiden perheille, mutta muiden ihmisten on väliin vaikea ymmärtää Harperin kykyä. Hän saakin usein osakseen vain haukkuja, vainoa ja vihaa.

Harper ja hänen apulaisenaan toimiva velipuolensa Tolliver on kutsuttu pieneen Sarnen kaupunkiin etsimään puoli vuotta sitten kadonnutta Teenietä. Käy pian selväksi, että Sarnessa ei kaikki ole oikein muutenkaan kohdallaan ja Teenien katoamiseen liittyy mysteeri jos toinenkin. Harper joutuu taistelemaan jopa omasta hengestään, ennenkuin mysteeri selviää.

Olen lukenut aiemmin yhden osan Harrisin Sookie Stackhouse-sarjasta. Pidin siitä, mutta en niinkään rakastunut. Harrisin kirjoitustyyli jäi kuitenkin lähtemättömästi mieleen, koska tunnistin sen hyvin tästäkin kirjasta. Jotenkin sitä olettaa, että tämäntyyppiset kirjat olisivat jotenkin kevyellä ja humoristisella otteella kirjoitettuja. Harris tarjoaa lukijalleen kuitenkin kaikkea muuta. Hän kirjoittaa suorasukaisesti ja rohkeasti vaikeistakin asioista. Kirjan tunnelma on väliin yllättävänkin ahdistava. Harris ei tunnu säästelevän mitään eikä ketään, kaikkein vähiten omia päähenkilöitään.

Kirjan lähtökohta ja Harperin kyky on mielenkiintoinen. Harper ei henkilönä ole mitenkään täydellinen, vaan hänellä on paljon heikkouksia, joiden kanssa yrittää parhaansa mukaan selvitä. Harperilta löytyy onneksi myös aimo annos sisua, joten pelkojen ja heikkouksien kanssa kamppailu ei kuitenkaan ärsytä lukijaa liikaa. Kirjan juoni on suhteellisen hyvin rakennettu. Loppu ei toki tule minään suurena yllätyksenä, mutta suurin osa juonenkäänteistä selviää vasta loppumetreillä.

Aion Harperin seikkailuja lukea enemmänkin. Tämä oli hyvä aloitus sarjalle, joka toistaiseksi (lopullisesti?) on neljän kirjan mittainen.

4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...