Kerjäläinen ja jänis - Tuomas Kyrö
Vatanescu tulee Suomeen vain yhtä tarkoitusta varten: tarjotakseen pojalleen paremman elämän nappulakenkien muodossa. Saavuttaakseen haaveensa Vatanescu on jättänyt kotimaansa Romanian, ostanut ihmiskauppias Jegor Kugarilta kyydityksen ja ryhtynyt kerjäämään Helsingin kaduilla. Ei kuitenkaan kestä kauaa, kun asiat menevät pieleen. Vatanescu saa tarpeekseen Kugarin kohtelusta ja lähtee karkumatkalle. Matkakaverikseen hän saa töölöläisen jäniksen. Pakomatka kuljettaa Vatanescua ja jänistä halki Suomen ja takaisin, mutta nappulakenkiä Vatanescu ei vaan tahdo saada hankittua. Mikä lopulta on onnen mitta ja määrä? Riittääkö onneen pelkät nappulakengät?
Ei varmaan liene kellekään epäselvää, että Kyrö on ottanut kirjaansa varten vahvasti vaikutteita Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta. Kerrankin voin sanoa, että olen jopa lukenut sen! Jäniksen vuoden lukemisesta on tosin jo niin monta vuotta, että en siitä kovin kirkkaasti mitään muista. Sen verran on kuitenkin jäänyt mieleen, että voi sanoa Kyrön teoksen saaneen Paasilinnan kirjasta, jos ei nyt suinkaan koko juontansa, niin ainakin ideakehyksen. Mielestäni siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Vaikka mm. Vatanescun nimi ja matka Suomen halki nyökkäävät vahvasti Paasilinnan suuntaan, on tarinan sisältö, viesti ja sen henkilöiden motiivit jotain aivan muuta kuin Paasilinnalla. Yhteistä toki on se, että sekä Paasilinnan että Kyrön päähenkilö haluaa irtaantua tietyllä tavalla arkitodellisuudesta ja on hakemassa elämäänsä jotain parempaa.
Kyrö kirjoittaa todella hyvin. Olen lukenut kirjailijalta aiemmin vain Mielensäpahoittajan kaksi osaa ja jännitin sitä, miten huumori välittyy tälläiseen pidempään kertomukseen. Kirjan alussa jo vähän aikaa pelkäsin, etten pääse oikein sinuiksi tarinan kanssa. Tarinankuljetus tuntui osaltani tyssäävän heti alkuunsa Hotakaisilmiöön: huumori tuntui minusta taas liian äijämäiseltä. Tästä päästiin onneksi nopeasti yli ja kun tarina vei mennessään, se tosiaan myös vei.
Pidin Vatanescusta ja hänen ajattelutavastaan. Kyröllä onkin loistava tilaisuus näyttää köyhän romanialaisen silmin suomalainen elämänmeno sen oikeassa valossa. Mielestäni Kyrö onnistuu tässä hyvin. Huumorin taakse kätkeytyy paljon osuvaa yhteiskuntakritiikkiä. Onko todella onnen mitta lopulta kauppakeskus, uudet nappulakengät, talo Nurmijärvellä ja kaasugrilli?
Kerjäläinen ja jänis osoittautui loistavaksi ja hauskaksi kirjaksi, jolla on paljon sanottavaa. Suosittelen!
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti