Jos et ensimmäisellä kerralla onnistu, niin yritä, yritä uudelleen

Elämä elämältä - Kate Atkinson

Kirjablogit täyttyvät 2014-vuoden koostepostauksista, mutta hei! Tätä vuottahan on vielä kymmenen tuntia jäljellä! Itse yritän epätoivon vimmalla lukea vielä viimeistä kirjaa, jotta saisin lukutilastoja sen osalta kirkastettua. Koostepostauksen sijaan jatketaan siis kirja-arvioilla. Näitäkin on kuluvan vuoden osalta  jonossa vaikka kuinka monta...

Viime postauksessa lupailin arviota Elämä elämältä-kirjasta, josta on monessa blogissa viime aikoina puhuttu. Asia ei sinänsä ole ihme, koska kirja on yksi mielenkiintoisimmista lukukokemuksista koko vuonna.

Ursulaa on koko hänen elämänsä vaivannut omituinen déjà vun tunne. Aivan kuin hän olisi kokenut kaiken jo aikaisemminkin. Tämän tunteen johdattamana Ursulan on lähes pakko tehdä väliin tekoja, joita ei voi itsellekään selittää; saattaa naapurintyttö kotiin sen sijaan, että lähettäisi tämän matkaan yksin, estää kotiapulaisen meno Lontooseen lähes keinolla millä hyvänsä tai kävellä sen hyvännäköisen, kohteliaan miehen ohi tervehtimättä. Ihmisen elämässä nimittäin ne mitättömätkin yksityiskohdat saattavat lopulta ratkaista kaiken. Niin moni asia voi mennä niin monella eri tavalla pieleen.

Ursula saa kuitenkin elää elämäänsä uudelleen kerta toisensa jälkeen. Aivan kuin hänet olisi luotu yrittämään uudelleen niin monta kertaa, että osaa vihdoin tehdä kaikki asiat juuri oikein. Kyky on sekä kirous, että lahja. Ursula joutuu luovimaan läpi 1900-luvun alun Euroopan synkimmät vaiheet parhaansa mukaan samalla perheestään huolehtien. Onnistuuko kaikkea kuitenkaan aina muuttamaan ja jos onnistuu, niin mitkä ovat seuraukset?

Atkinson on kirjoittanut uskomattoman kiehtovan kirjan uudelleensyntymisestä ja kohtalon voimasta. Eloonjääminen saattaa olla lopulta aivan hiuskarvan varassa ja ne pienimmätkin päätökset ovat usein merkittävämpiä kuin voisi uskoakaan. Paljon on lopulta merkitystä sillä, käveleekö esimerkiksi juuri tiettyä katua tietyllä hetkellä, seisooko oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tapaako oikeat ihmiset. Kirja saa miettimään omaakin kuolevaisuutta ja sitä, miten suuri merkitys sattumalla ihmisen elämään kuitenkin on.

Ursulan uudelleenyrittämistä on väliin jopa hauska seurata. 1918-vuoden influenssaepidemialtakaan ei vältytä lopulta kuin äärimmäisten toimien avulla. Uudelleensyntyminen laittaa Ursulan myös vaikeiden valintojen eteen. Jos tiedät, että maailma on menossa kohti katastrofia, mitä olet lopulta valmis tekemään sen estääksesi?

1900-luvun alun Eurooppa kuvautuu sotineen ja muine tapahtumineen Ursulan ja hänen perheensä kautta kirjassa todella loistavasti. Sotien aiheuttamat menetykset menevät lukijallakin ihon alle. Kirja on mahtava ja ajatuksia herättävä lukukokemus, jossa tarinan ytimessä on lopulta perheen ja rakkauden voima. Atkinsonin muita kirjoja lukee tämän jälkeen ihan mielellään lisää.

5/5

Jouluntoivotukset!

Oikein lämmintä ja rauhallista joulua kaikille kirjojen ystäville ja blogin lukijoille! Valitettavasti näiden mobiiliyhteyksien kanssa kuvien yhdistäminen postaukseen ei oikein toimi, mutta kuusi on jo koristeltu ja riisipuurot pistetään kohta tulille.

Hauskaa joulua!

Hiljaiset ne maan perii?

Kuva: Avain

Hiljaiset. Introverttien manifesti - Susan Cain

Tämän päivän blogipostaus piti käsitellä Kate Atkinsonin Elämä elämältä-kirjaa, mutta Lukutoukassa ennätettiin juuri edelle. Jätetään Elämä elämältä siis tuonnemmaksi ja keskitytään joulurauhan teemaan sopien hiljaisiin ihmisiin.

Introvertteja on kaikkialla. Heitä on pelkästään USA:ssa ainakin kolmasosa väestöstä (ja Suomessa varmaankin enemmän). Silti työelämässä ulospäinsuuntautuneisuus on ihanne, johon kaikkien odotetaan pyrkivän. Mitä paremmin osaat itseäsi myydä, sitä parempana ja kyvykkäämpänä ihmisenä sinua pidetään. Kaikki eivät kuitenkaan tähän pysty. Osa ihmisistä suuntaa ajattelunsa sisäänpäin ja sen sijaan, että tämä nähdään heikkoutena, kannattaisi introverttien ainutlaatuisia ominaisuuksia hyödyntää paremmin.

Cain lähtee käsittelemään aihettaan hyvin tieteellisestä näkökulmasta. Hän esittelee kirjassaan useita tutkimuksia, joilla introverttien ja ekstroverttien eroavaisuuksia on pyritty kartoittamaan, niin käytöksen kuin aivojen toiminnan asteella. Hän pyrkii löytämään ne asiat, joissa introverttien vahvuudet piilevät ja antaa samalla jonkin verran vinkkejä myös ulospäinsuuntautuneessa maailmassa pärjäämisessä.

Täytyy sanoa, että varsinkin kirjan alkukappaleista löysin täysin itseni. Tietyt luonteenpiirteeni, joita olen itsekin pitänyt aina jotenkin kummallisina ja poikkeavina, eivät ole suinkaan sitä, vaan osa introverttiä luonnettani. Moni asia, joista Cain kirjassaan puhuu, on ollut minulle ainakin alitajuisesti itsestäänselvyys jo pitkään.

Vaikka kirja oli ainakin tietyllä tasolla jopa elämää mullistava, odotin silti kirjalta vielä jotain enemmän. Kirjan englanninkielinen alaotsikko (The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking) kuvaakin kirjan sisältöä paremmin kuin sen käännös. Näkökulma on nimittäin hyvin Amerikka-keskeinen ja bisnesmaailmaan painottuva. Suomessa, jossa hiljaisuus on edelleen kunniassa, ei introverttiys ole ihan samanlainen ongelma, kuin kulttuureissa, joissa on aina oltava jotain sanottavaa. Toinen toistaan seuraavat tutkimustulokset alkoivat käydä kirjan loppua kohden myös hieman pitkästyttäviksi.

Kirja oli kuitenkin kohtuullisen hyvä ja tärkeästä asiasta kirjoitettu. Joku viimeinen silaus jäi kuitenkin mielestäni vielä puuttumaan ja jäin kaipaamaan jotain lisää. Suosittelen kuitenkin kirjaa kaikille introverteiksi tunnustautuville ja heidän läheisilleen.

4/5

Onnea ei takaa edes lottovoitto

Kaikki oikein - Anna-Leena Härkönen

Eevi puurtaa päivästä toiseen kosmetologin työssä, josta ei ole oikein löytänyt iloa elämäänsä vuosikausiin. Eevin mies Kari soittaa bändissä ja juo aika ajoin liikaa. Hän on kuitenkin enimmäkseen niin hauskaa seuraa, ettei se Eeviä niin haittaa.

Eevi on elänyt ankean lapsuuden, josta on jäänyt mieleen vain jatkuva säästäminen ja koulukiusatuksi tuleminen. Kovin paljoa rahaa ei ole nytkään, mutta pieniä palkintoja voi itselleen silti aina joskus hankkia. Hetken mielijohteesta Eevi lottoaa yhden rivin ja voittaa.

Raha saa pariskunnan pään pyörälle. Eevi pystyy viimein hankkimaan itselleen sen kaiken, josta on aiemmin jäänyt paisi. Tekeekö raha kuitenkaan onnelliseksi, kun kateus tuntuu valtaavan sukulaiset ja ystävät? Karillekin viina maistuu yhä tiheämmin. Olisiko entinen köyhä elämä ollut sittenkin helpompaa?

Kirja oli ihan hauska makupala varsinkin Ikuisuusvuonon profeettojen jälkeen, joka souti väliin varsin syvissä vesissä. Juoni oli suoraviivainen ja samalla myös osin ennalta arvattava. Toisaalta kuka nyt haluaisi lukea kirjaa lottovoittajista, joille onni hymyilee myös voiton jälkeen?

Härkösen kirjassa käydään läpi niin yllättävän rikastumisen kirot kuin sivutaan myös naiseuden syvintä olemusta ja mietitään yleisemmin myös avioliittoa. Väliin lottovoitto tuntuukin olevan vain taustatarinaa avioliiton ja ystävyyden teemojen käsittelemiselle. Mitä kaikkea rakkaus ja ystävyys kestää? Mikä tekee perheen ja voiko täyttä elämää elää myös ilman materiaa? Eevin kuluttamisvimmalle naureskellaan ja jatkuva shoppailu tuntuu lopulta niin Eevistä kuin lukijastakin ilottomalta ja tyhjältä.

Oli muuten hauskaa lukea Eevin suusta ajatuksia, joita tiesi Härkösen omiksi mielipiteiksi. Kolumnikokoelmien Härkönen paistoi läpi useassa kohtaa.

Kaikki oikein oli mukavaa välipalalukemista, mutta sen sanoma oli liian tuttu. Ihan kohtalaisen hyvä kirja Härköseltä, mutta ehkä ei kuitenkaan hänen parhaitaan.

3/5

Pimeä ja kylmä Grönlanti

Kuva: Otava

Ikuisuusvuonon profeetat - Kim Leine

Morten Falck on helpottunut, kun pääsee vihdoin kotoaan, pienestä Lierin norjalaiskylästä suurempaan maailmaan. Hän matkustaa opiskelemaan teologiaa 1700-luvun lopun Kööpenhaminaan. Morten haluaisi ryhtyä lääkäriksi, mutta opiskelut maksava isä on halunnut Mortenista aina pappia.

Kööpenhamina näyttää Mortenille sekä hyvät että huonot puolensa. Ihmisluonnosta kiinnostunut Morten tutustuu myös Kööpenhaminan pimeään puoleen ja samalla löytää pimeyden myös itsestään. Paikkaansa maailmasta Morten ei sen sijaan tahdo löytävän millään. Hän kihlautuu, kun ei oikein tiedä mitä muutakaan tekisi. Paikka lähetyssaarnaajana Grönlannissa kuitenkin vetää Mortenia selittämättömällä tavalla puoleensa ja hän päättää tämän vuoksi jättää koko entisen elämänsä taakseen.

Grönlannissa Morten löytää kuitenkin jotain täysin muuta, kuin mitä osasi odottaa. Jumalan sanasta kiinnostuneiden alkuasukkaiden sijaan Grönlannissa on vain nälkää ja kylmyyttä. Tanskalaiset käyttävät aikansa irstailuun, alkuasukkaat ovat epäileväisiä, eikä heidän todellisista ajatuksistaan pääse selville. Kuuden Grönlannissa viettämänsä vuoden aikana Mortenista tulee katkera ja lannistunut mies. Miten intoa puhkuvalle lähetyssaarnaajalle on päässyt käymään näin?

Ikuisuusvuonon profeetat oli jälleen yksi kirjaston pikalainoista, joten luin sen muutamassa päivässä ja hyvä niin. Voi olla, että jos olisin liikaa pysähtynyt pohtimaan kirjan tapahtumia, olisi lukemisen tahti saattanut hiipua olemattomiin. Tarina on nimittäin todella laaja ja monisyinen. Grönlanti karuine luontoineen ja siirtokunnan arki 1700-luvun lopulla kuvataan mielenkiintoisesti, mutta hikeä, verta ja kyyneleitä säästelemättä. Alkuasukkaiden ja tanskalaisten välisiin konflikteihin päästään hyvin sisälle.

Jotenkin Morten henkilönä jättää kuitenkin kylmäksi. En oikein pitänyt hänestä missään kirjan vaiheessa ja varsinkin kirjan alkupuolella hän oli hyvinkin itsekeskeisen oloinen. Grönlanti tosin onnistuu parantamaan hänet tästä synnistä ainakin osittain.

Kirja on juonellisesti hyvin runsas, ehkä jopa liikaakin. Tarina kestäisi hyvin uudelleenlukua. En tosin ihmettele, että kirja on voittanut Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnon.

4/5

Kekseliästä fantasiaa nuorille Kalevalan hengessä

Tuliterä - Timo Parvela

"Olette varmaan kuulleet Sammosta?"

"Joo! Minulla on siellä tili."

Muun muassa näillä hauskoilla sanakäänteillä lähtee liikkeelle Kalevan maailmaan sijoittuva nuorille tarkoitettu Sammon vartijat-fantasiatrilogia. Jykevästä kanteleensoitosta käynnistyy tapahtumaketju, jonka seurauksena ystävykset Ilmari, Ahti ja Anni ystävineen lähtevät etsimään Sammon viimeisiä kappaleita, ennen kuin Louhi juonikkaine suunnitelmineen ehtii väliin.

Maailmaa koettelee ennennäkemätön helleaalto. Puhutaan ilmastonmuutoksesta ja intiaanikesästä, mutta nuoret saavatkin kuulla, että syy ilmaston lämpenemiseen on Louhessa ja siinä, että hän on haalinut itselleen lähes kaikki viimeiset Sammon palaset. Louhi haluaa rakentaa Sammon uudelleen, vaikka maailmanloppuhan siitä seuraisi. Ilmarin ja Ahdin perheet ovat vuosisatoja suojelleet Sammon kappaleita, jottei näin pääsisi käymään. Sammon vartiointi on kuitenkin vaativaa työtä ja vastapuoli on sekä juonikas että vaarallinen. Tarvitaan apua hyvin yllättäviltä tahoilta, jotta taistelu Louhen suunnitelmia vastaan onnistuu.

Kuulin Sammon vartijat-kirjasarjasta jo muutama vuosi sitten ja jo silloin tarina kiehtoi minua. Olin hyvin kiinnostunut näkemään, miten Parvela onnistuu tuomaan Kalevalan maailman nykypäivään ja etenkin nuorten kirjallisuuteen. En joutunut tässä suhteessa pettymään. Juoni on punottu todella taidokkaasti ja Kalevalaa tuodaan esiin lähes salakavalalla tavalla, jolloin alkuperäisestä tarinasta oppii kuin huomaamattaan koko ajan. Tekstikatkelmia Kalevalasta on upotettu kirjan kertomukseen sinne tänne. Kalevalaa esitellään kirjassa hyvin vetävässä muodossa ja itsellekin tuli tunne, että olisikohan jo aika lukea kirja.

Hauskuutta ja nokkelaa sanailua ei ole unohdettu. Juoni on kepeä ja myös sopivan jännittävä, jotta mielenkiinto säilyy koko tarinan ajan. Voisin ajatella, että etenkin sellaisille 10+ pojille ja tytöille tämä olisi hyvinkin tarina paikallaan.

Sarja jatkuu Tiera-kirjassa, jonka olen kirjastosta jo lainannut odottamaan.

4/5

Vaihtoehtoista historiaa parhaimmillaan

Perhonen ja jaguaari - Aliette de Bodard

Vietnamilaistautainen Aliette de Bodard on luonut kiehtovan maailman, jossa kiinalaiset ovat ehtineet Amerikan mantereelle ennen eurooppalaisia, atsteekkien kulttuuri on saanut rauhassa kukoistaa ja Yhdysvallat on vain pieni, köyhä, muukalaisvihainen valtio Pohjois-Amerikan itäosissa. Kiinalaisten löytöretkeilijöiden jälkeläiset ovat perustaneet mahtavan Xuyan valtion ja tähtienvälinen matkustus on tullut mahdolliseksi xuyalaisten keksintöjen myötä.

Tähän maailmankaikkeuteen de Bodard sijoittaa Perhosen ja jaguaarin novellit. Kirja jakautuu kahteen osaan, jossa ensimmäisissä tarinoissa tutustutaan Xuyan ja Suur-Mexican valtioihin ja elämänmenoon eri näkökulmista. Ensimmäisen osan novelleista moni ottaa jännityskertomuksen muodon. Rikoksia ratkotaan ja samalla päästään kurkistamaan niin ylhäisön kuin tavallisen kansankin elämään de Bodardin muodostamassa maailmassa. Novellien päähenkilöt ovat enimmäkseen naisia, jotka ovat muutosten äärellä, etsimässä itseään. Xuya tiukkoine luokkarajoineen ja Suur-Mexica verisine atsteekkikulttuureineen ovat äärettömän mielenkiintoisia ja loistavasti rakennettuja tapahtumamiljöitä.

Toisessa osassa liikutaan avaruudessa. Avaruusasemien maailma ei sitten enää onnistukaan kiehtomaan yhtä voimakkaasti kuin elämä maapallon pinnalla. Ajattelevien ja tuntevien avaruusalusten maailma jää etäiseksi, eikä kirjan loppupään tarinoista pääse samalla tavalla viehättymään.

Kirja on upea kokoelma novelleja, joita ei suomeksi ole aiemmin julkaistu. Suomennokset ovat sujuvia ja yhdenmukaisia, vaikka suomentajia on ollut kirjaa tekemässä kaksi. Novellikokoelma on todellinen helmi kenelle tahansa scififanille. Xuyasta olisin halunnut lukea vielä lisää. Onneksi minulla on de Bodardin atsteekkien maailmaan sijoittuva kirjatrilogia Obsidian and Blood hyllyssä odottamassa.

4/5

Koskaan ei voi olla liian vanha lukemaan hyviä satuja!

Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille - Sari Peltoniemi

Peltoniemi on jälkikirjoituksensa mukaan aina ollut intohimoinen satujen ystävä. Hän on vuosia miettinyt oman satuteoksen kirjoittamista ja sai nyt pienen patistelun myötä sellaisen aikaiseksi.

Miehestä syntynyt koostuu 15:stä lyhyestä sadusta. Tarinoiden inspiraationa ovat ainakin osittain olleet vanhat sadut, jotka Peltoniemi on tuonut nykyaikaan ja joille hän on antanut omaleimaisen tyylinsä. Olin tunnistavinani ainakin Siniparran ja Tuhkimon saduista. Kaikkien satujen alkuperäisversiota en kuitenkaan tunnistanut, olisiko Peltoniemi kirjoittanut siis muutaman ihan omankin?

Henkilöt ovat useista perinteisistä saduista tuttuja. Löytyy prinssejä ja prinsessoja, köyhiä, työmiehiä, puhuvia eläimiä ja ilkeitä äitipuolia. Joskus vaan saattaa tosin olla niin, että prinssit ovatkin kiinteistövälittäjiä ja pääministereitä, uljaina ratsuinaan vesiskootterit ja Kia Sorentot. Kodeissa kasvatetaan trendikkäästi luomuohraa ja virkataan pipoja myyntiin.

Jokainen saduista on kieli poskessa huumorilla kirjoitettu. Sadut ovat ilahduttavan hauskoja ja jatkuvasti saa hykerrellä milloin millekin mehukkaalle yksityiskohdalle. Kaikki tarinat ovat tasaisen hyviä, floppeja ei mukaan mahdu. Kirja on lyhyt, eikä satuihin ehdi kyllästyä. Kirja olisi mielestäni omiaan päivän piristykseksi esim. työmatkoille. Voisiko päivä enää paremmin alkaa kuin satujen merkeissä?

Suosittelen tätä kirjaa oikein lämpimästi kaikille niille, joille satujen aika ei vielä ole ohi. Peltoniemen kirja kestää uudelleenlukemista ja varmasti jatkossa ainakin minun tekee mieli palata sen ääreen vielä uudestaan.

5/5

Ihana Ove!

Kuva: Atena

Mies, joka rakasti järjestystä - Fredrik Backman

Ove on mies, joka on ollut "äreä vanha ukko jo kansakouluikäisestä". Hän ei ole pyytänyt elämältä paljoa ja on tyytynyt vähään. Oven elämän keskipisteenä on viimeiset neljäkymmentä vuotta ollut vaimo Sonja, joka on kuitenkin puoli vuotta aikaisemmin kuollut syöpään.

Ove ei näe enää mitään mieltä jatkaa tyhjää elämäänsä. Suunnitelmat on jo tehty, lehtitilaukset ja sähkö katkaistu ja hirttosilmukka solmittu. Mikään ei mene kuitenkaan Oven säntillisten suunnitelmien mukaan, kun naapuriin muuttanut tomppeli peruuttaa peräkärrynsä päin Oven postilaatikkoa. "Tähän on maailma tullut", Ove ajattelee. "Hyödyllisiä taitoja, kuten peräkärryn peruutusta ei osaa enää kukaan." Ove käy peruuttamassa kärryn, tutustuu tomppelin raskaana olevaan vaimoon ja lähes huomaamatta Oven elämä alkaa muuttua. Itsemurhasuunnitelmat on laitettava syrjään kerta toisensa jälkeen, kun naapurustossa milloin mikäkin kriisi vaatii Oven apua.

Lukuisan Laura suositteli minulle tätä kirjaa loppukesästä ja tarina kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että pitihän se kirjastosta lainata. Pikaluin tämän kirjan lopulta kahdessa päivässä kirjaston laina-aikojen takia. Olisin varmasti lukenut kirjan kertaistumalta muutenkin, mutta tarinaan olisi ollut mukavaa paneutua myös ajan kanssa, niin hyvin Oven ja hänen uusien ystäviensä seurassa viihdyin.

Kirjan juoni ja itse Ove ovat lyhyesti sanottuna aivan mahtavia. Tarina vuoroin naurattaa ja sitten taas särkee sydämen. Koko naapurustokaarti on sympaattista porukkaa (muutamaa Ovenkin inhokkia lukuunottamatta) ja todellakin toivoo, että ongelmat ratkeaisivat lopulta parhain päin.

Voi olla, että jonkun makuun kirja on ajoittain turhan sentimentaalinen ja siirappinen. Itse kuitenkin totesin, että jos kirja saa minut itkeskelemään ihan antaumuksella ei pelkästään loppuratkaisun kohdalla vaan vielä siinäkin vaiheessa, kun luin muiden kirjoittamia arvioita kirjasta, niin tarinan täytyi olla todella hyvä. Suosittelen oikein lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat luettavakseen hyvän mielen kirjaa!

(Ostin muuten kirjan pokkarina itselleni ja takuulla luen sen vielä joskus uudestaan)

5/5

Marraskuun luetut 2014

Kuinka se joulukuu tulikin eteen näin nopeaan, kun juuri oli juhannus? Joulu on onneksi kohta käsillä ja sen myötä ylellinen parin viikon loma, jolloin varmasti ehtii lukea myös muutaman kirjan. Lukemista tässä kuussa riittää, koska useammassa kirjaston kirjassa on uusimiskerrat täynnä, joten ne on nyt viimeistään luettava, jos meinaa.

Marraskuun saldo oli oikein hyvä, 7 luettua kirjaa. Kolme näistä oli tosin Librarythingistä arvioitavaksi saatua lyhyttä hömppäkirjaa, mutta kuitenkin... Kaikki lasketaan! :D Eniten minua ilahdutti se, että saavutin jo tässä kuussa monen vuoden lukutavoitteeni eli 60 kirjaa! Kaikki tästä eteenpäin on pelkkää plussaa.

Marraskuussa lukaisin:

Hiljaiset. Introverttien manifesti - Susan Cain: Loistavaa luettavaa kaikille introverteille tai heidän läheisilleen.
Teräs - Silvia Avallone: Ajoittain kipeä kertomus aikuiseksi kasvamisen tuskasta pienessä italialaisessa teollisuuskaupungissa. Tykkäsin!
Kakkua, kiitos! - Catharina Ingelman-Sundberg: Huimiin juonenkäänteisiin yltävä kertomus palvelutalon asukkaista, jotka kyllästyvät oloihinsa. Ei kuitenkaan päihittänyt ehtoolehtolaisia sympaattisuudessa.
The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry - Rachel Joyce: Hyvänmielen kertomuksena alkanut tarina sukeltaa lopulta hyvin syvälle. Koskettava
Dante's Fire - Jennifer Probst: Librarythingin kautta saatu lyhyt kirja. Paranormaalia romantiikkaa sivuava juoni. Toisaalta pidin tästä, toisaalta niskakarvat nousee vieläkin pystyyn päähenkilön stalkkeritaipumusten vuoksi.
Stopping Short - Mindy Klasky: LT:stä saadut baseball-romanssit jatkuvat. Tämä oli toistaiseksi paras!
The Empress of Ireland - Jennifer Conner: Myös LT:stä. Tarina oli hyvin lyhyt, mutta henkilöt sympaattisia. Olisi hyötynyt sadasta lisäsivusta.

Seuraavan kuun kasa onkin sitten aika vaikuttava.

Useampi kirja on kyllä aloitettu, mutta pahasti kesken. Kuokkamummon sentään jo luin, mutta kaikki nuo kirjat kasassa sen alla täytyy ennen vuodenvaihdetta palauttaa kirjastoon. Eihän siinä nyt ole kuin kahdeksan kirjaa. Ihan helppo juttu! :p Valontuojat on minulla ollut kesken jo pari kuukautta, mutta en ole sitä aiemmin näihin postauksiin tuonut. Syy on todennäköisesti siinä, että olen epäillyt sen luku-urakkaa epätoivoiseksi jo alusta alkaen.

Mitä kirjoja teillä on tälle kuulle odottamassa?