Pilkunviilaajan pahin painajainen

Kuva: Teos

Syysvieraita - Elina Halttunen

Aili Plyhm on elänyt pitkän elämän, joka hiljalleen lähestyy loppuaan. Elämä on ollut täynnä surua ja menetyksiä, mutta myös onnen hetkiä. Ailin elämää onkin muovannut Falkin perhe ja etenkin perheen päämies Oskari, joka ehti olla Ailin rakastajana yli neljäkymmentä vuotta. Vanhoja kaunoja haudotaan perheen jäsenten kesken vieläkin. Menneisyyden virheillä on yllättävän pitkäkestoiset vaikutukset ja ne uhkaavat tuhota Falkin perheenjäsenten elämän vielä usean sukupolven jälkeenkin. Alkaa olla lopullisen tilinteon aika. Kenties kuitenkin aika todella parantaa haavat ja anteeksiantokin on mahdollista.

Syysvieraita on kirja, josta ihan tosissani halusin pitää. Ajattelin kirjan sopivan hyvin jo nimensäkin puolesta syksyn pimeneviin iltoihin fiilistelylukemiseksi ja olinkin aika hyvin oikeassa. Kirjan kansi on myös varsin puoleensavetävä, ehdottomasti yksi kauneimmista, joita olen vähään aikaan nähnyt.

Tarina itsessään on mielenkiintoinen. Kirjailija on luonut jännittävän kertomuksen siitä, miten muutaman ihmisen virheet saattavat vaikuttaa perheenjäsenten elämään vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Falkin perheen jäsenet ovat kiinnostavia ja heidän kohtaloistaan haluaa tietää koko ajan enemmän. Kirjan henkilöt ovat juuri sopivan sympaattisia, jotta heidän kohtalonsa koskettaa. Tarina antaa myös paljon ajateltavaa.

Sitten se kuuluisa mutta... En päässyt oikein sinuiksi kirjan tyylin kanssa missään vaiheessa. Kaikesta näkee, että Halttunen on tottunut kirjoittamaan tv-sarjoja. Melodraaman tällä puolen pysytään usein vain vaivoin ja lipsahduksiakin sattuu. Tarinaa ja sen henkilöitä viedään myös paikasta toiseen välillä niin hengästyttävällä vauhdilla, että lukija ei oikein tahdo pysyä perässä siitä, kuka milloinkin puhuu ja missä nyt ollaan. Halttunen ei pysähdy selittelemään miljöötä tai sen vaihtumista kovinkaan tarkkaan. Toisaalta paradoksaalisesti hän sitten selittelee kaikkea muuta kyllä senkin edestä. Dialogi on yllättävän harvassa ja suurimman osan aikaa kirjan henkilöt vain muistelevat jotain, eli toisin sanoen infodumppaavat kirjan juonta. Lisätään tähän vielä vähän väliä toistuvat kirjoitusvirheet ja puuttuvat sanat, niin uskoni tämän kirjan todelliseen laatuun on jo hieman hatara.

Kaikki tämä olisi vielä kestettävissä, mutta kamelin selän katkaisee se kaikkein pahin virhe, mitä mielestäni missään kirjassa voi ikinä olla, eli jatkumo-ongelmat. (No okei, mitäänsanomaton, tylsä juoni on vieläkin pahempaa.) Juonen jatkumo ei Syysvieraissa nimittäin ole missään nimessä aukoton, vaan siinä on aina väliin sellaisia elefantinmentäviä reikiä, jotka nostavat ainakin minun ärsytyskäyräni nollasta sataan niin nopeaan, että vain humina käy. En vain voi sille mitään, että olen yksityiskohtiin fanaattisesti takertuva pilkunviilaaja ja jos asiat eivät ole kauniisti järjestyksessä, huomaan sen välittömästi.

Luulisi nyt kirjailijan itse muistavan, että kuka on jo kuollut (tai ei vielä ole) ja mikä tärkeä tavara on jo annettu kellekin, ettei sitä tarvitse enää toiseen kertaan antaa. Näissä tilanteissa tulee pakostikin mieleen, että kukaan ei ole lukenut kirjaa huolella läpi kertaakaan, ennen kuin se on mennyt painoon. Valitettavasti tämä vaan saa minut epäilemään sekä kirjailijan että etenkin kustannustoimittajan ammattitaitoa. Tiedän kyllä, että tämä kaikki on varmaankin vain henkilökohtainen ongelmani, eivätkä muut ole huomanneet kirjassa mitään outoa. Tuskin tälläiset asiat edes kaikkia haittaavat. Ne kuitenkin torpedoivat minun lukukokemukseni yleensä täysin ja näistä kirjoista tulee niitä, joita tekee mieli heitellä kesken lukemisen pitkin seiniä, kun se kahdeskymmenes virhe pistää jälleen silmään.

Tulipa taas paasattua. Summa summarum: Kirja ei sovi yksityiskohtiin takertujille niinkuin minä, mutta kaikille muille tämä on varmasti oikein miellyttävä lukukokemus ja mielenkiintoinen tarina yhden perheen vaiheista vuosikymmenten aikana.

3/5

Lue tämä, jos

• pidät perhesaagoista ja tykkäät lukea perheensisäisestä monimutkaisesta dynamiikasta
• pienet virheet juonessa eivät saa verenpainettasi nousemaan