Vaarallinen runous

Sokeat linnut - Ursula Poznanski

Jatketaan edellisen kirjoituksen jälkeen vähän iloisemmissa tunnelmissa, jos nyt kasa ruumiita voidaan sellaiseksi laskea. Kävin kirjastossa toistamiseen ja löysin sieltä ilokseni Poznanskin uutuuskirjan Sokeat linnut. Vii5ikin on vielä lukematta, mutta eihän tälläistä mahdollisuutta voinut ohittaa.

Sokeat linnut alkaa, kun leirintäalueelta läheltä Salzburgia löytyy kaksi ruumista, mies ja nainen. Nopeasti katsottuna näyttäisi siltä, että mies on ensin kuristanut naisen ja sen jälkeen ampunut itsensä. Rikospoliisin etsivä Beatrice Kasparyn mielestä kaikki ei kuitenkaan täsmää ja hän alkaa tutkia tapausta murhana. Tapaus käy entistä hämmentävämmäksi kun käy ilmi, että ainoa asia, joka uhreja yhdistää, on Facebookin rauhallinen runoryhmä. Kun sitten ryhmäläisiä kuolee enemmänkin, saa Bean teoria yhä enemmän vahvistusta.

Mitä niin vaarallista voi runoissa olla, että joku on valmis tappamaan niiden vuoksi?

Sokeat linnut on minulle vuoden ensimmäinen dekkari ja se osui täydelliseen saumaan. Uppouduin kirjan maailmaan niin täysin, että minulta oli jäädä jalkapallon MM-kisojen pronssipelikin ihan väliin! Käsittämätön asia tällaiselle intohimoiselle penkkiurheilijalle. Kirjan tarina kuitenkin vei minut mukanaan heti ensimmäisestä sivusta alkaen, eikä päästänyt otteestaan ennen loppua.

Kirja oli taiten kirjoitettu. Jännitystä ja vauhtia piisasi juuri sopivassa määrin. Tylsiä kohtia ei ollut käytännössä ollenkaan vaan tapahtumat seurasivat toisiaan sopivalla intensiteetillä. Kirjan mysteeri oli monimutkainen ja lukija pysyi mukavasti kuutamolla pitkän aikaa. Pidin myös siitä, että päähenkilöt eivät joutuneet rikosta selvittäessään turvautumaan kovin mielikuvituksellisiin päättelyketjuihin vaan lopputulos selvisi loogisella tavalla.

Pidin kirjasta tosi paljon, mutta mietin myös olisiko tämä ollut yhtä viihdyttävä lukukokemus sellaiselle, joka dekkareita lukee enemmänkin. Tuskin. Hänelle tämä olisi saattanut olla enemmän siellä keskinkertaisten joukossa. Hyvä lukukokemus, muttei mitään maata mullistavaa. Kirjan tarinaa ei myöskään kannata tarkastella kovin syvällisesti, koska mm. uhrien käytös ja heidän tekemänsä valinnat saattavat silloin tuntua aika hassuilta. Loppuratkaisukin menee juuri ja juuri uskottavan paremmalle puolelle, vaikka voikin jonkun mielestä olla vähän kaukaa haettu.

Jos ei kuitenkaan anna pikku yksityiskohtien häiritä, on Sokeat linnut oikein viihdyttävä dekkari ja voin sitä suositella. Onkohan pohjoismaisten dekkarien jälkeen kohta saksankielisten aika? Berliinin ja Wienin kirjakaupoissa on nimittäin useitakin mielenkiintoiselta vaikuttavia kirjasarjoja vain odottamasta kääntämistä. Itse haluaisin ainakin lukea enemmän vaikka alppimaisemiin sijoittuvaa rikoskirjallisuutta.

4/5