sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Jos maailmoja olisikin monta

Siirtymä - Iain Banks

Maailma on jakautunut lukemattomiin rinnakkaistodellisuuksiin, joita pyrkii hallinnoimaan salaperäinen Liittouma. Liittouman agentit kulkevat maailmojen välillä toimeksiantoja suorittaen, yrittäen näennäisesti parantaa niitä ja ohjata kohti parempaa tulevaisuutta. Kaikki eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita siitä, että Liittouma haluaa aina ja kaikkialla vain hyvää. Järjestöstä eronnut rouva Mulverhill nimittäin epäilee, että tavoitteet ovatkin paljon juonikkaammat ja tähtäävät ensisijaisesti liittouman johtajan madame d'Ortolanin vallan kasvattamiseen.

Maailmojen sisällä alkaa vaarallinen ajojahti, jonka tavoitteena on sulkea kaikkien toisinajattelijoiden suut. Ehtiikö rouva Mulverhill kannattajineen horjuttaa madame d'Ortolanin asemaa ennen kuin on liian myöhäistä? Kenellä lopulta on toimilleen suurempi oikeutus?

En ole aiemmin Banksin kirjoja lukenut, vaikka Kulttuuri-sarjan ensimmäiset opukset tuolla hyllyllä keikkuvatkin. Oli siis mielenkiintoista vihdoin tutustua tämän viime vuonna kuolleen kirjailijan tuotantoon ja täytyy sanoa, että Siirtymä oli hyvin pitkälle juuri sellainen kirja, jota voi pitkän uran tehneeltä scifiäkin kirjoittaneelta kirjailijalta odottaa. Siirtymästä ei ole helppoa kirjoittaa arvostelua, koska sen tarina tuntui liikkuvan niin monella eri tasolla. Ylläoleva juonitiivistelmäkin on hyvin yksinkertaistettu versio siitä, mistä Siirtymä oikeasti kertoo.

Tarinaa kerrotaan monella suulla. Osa kertojista on täysin tietämätön siitä suuremmasta pelistä, joka heidän ympärillään pyörii. Osa selkeästi pimittää lukijalta tietoja ja ilmoittautuu epäluotettavaksi kertojaksi. Osa kertoo omasta historiastaan tai kirjan pääjuoneen täysin liittymättömistä tapahtumista. Jotenkin kuitenkin kertomus pysyy hyvin kasassa ja tarina etenee, vaikkei kovin nopeaa kyytiä.

Kirjan luettuani minulle jäi outo tunne siitä, että luin juuri kirjan, jossa ei oikeastaan tapahtunut kovin paljoa mitään, mutta joka piti mielenkiintoni silti oikein hyvin yllä yli 500 sivua. Varsinainen pääjuoni olisikin hyvin lyhyesti kerrottu, kirjan paneutuessa enimmäkseen tapahtumien taustoittamiseen. Pitkät filosofiset pohdinnat pidetään onneksi juuri ja juuri kurissa. Lukija pääsee silti kertomuksen myötä miettimään hyvän ja pahan tarkoitusta, identiteettiä ja yleensäkin ihmisten oikeutusta muuttaa asioita vain sen mukaan, mikä itsestä tuntuu parhaalta.

Loppuratkaisu jätti minut hieman hämmentyneeksi. Siis ihan oikeasti tästäkö oli tosiaan kysymys?? Jos loppuratkaisulla olisi koko tarinan kannalta ollut enemmän merkitystä, olisi se varmasti tuntunut pettymykseltä. Siirtymä on kuitenkin kirja, joka kannattaa lukea enemmän sen tunnelman kuin varsinaisen juonen vuoksi.

Suosittelisin kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea ajatuksia herättävää kirjallisuutta, eivätkä pistä pahakseen pientä scifielementtiä siinä sivussa.

4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...