Naisina kirjoittavat miehet

Esittelin viime postauksessa Anna Ekbergin Salatun naisen, josta en erityisemmin tykännyt. Kirjalla oli monta ongelmaa, mutta etenkin kirjan naiskuva ja se tosiasia, että Anna Ekbergin nimimerkin takaa paljastuu kaksi tanskalaista mieskirjailijaa, on jollain salakavalalla tavalla vaivannut minua koko viikon.

Ja tiedättekös. Jos ihan totta puhutaan, etenkin tämä viimeksi mainittu asia oikeastaan jurppii minua ihan hillittömästi.

Ilmiö on kansainvälinen ja osa ns. "Girl Who"-kirjojen menestystä maailman kirjamarkkinoilla. Näistä kirjoista on tullut viime vuosina todella suosittuja, ne keikkuvat useammassa maassa myyntitilastojen kärjessä ja osasta on tehty jopa elokuva. Ei siis liene ihme, että miehet haluavat osansa tästä markkinasta.

Ongelmana on vain se, että näiden kirjojen päähenkilöt ovat lähes pääsääntöisesti naisia ja ne käsittelevät naisten kohtaamaa (joskus arkistakin) väkivaltaa. Kun tähän lisätään se tosiseikka, että myös kirjan lukija on todennäköisemmin nainen kuin mies, syntyy aikamoinen dilemma. Voiko mies kirjoittaa uskottavan naisyleisölle suunnatun (psykologisen) trillerin, joka usein käsittelee sitä perustavanlaatuista epävarmuutta, joka syntyy nimenomaan pelkästä naisena olemisesta? Itse sanoisin, että kyllä sitä saa olla aikamoinen taituri kirjailijana, jotta tähän kykenee. Naisnäkökulman saavuttamiseksi kun ei oikeasti riitä se, että pukee päälleen rintsikat, kuten yksi genren mieskirjoittajista on tehnyt.

Ainakin Salatussa naisessa tämä ristiriita tuli hyvinkin selvästi esiin. Kirja pyrki käsittelemään naisvihaa, mutta teki sen jotenkin niin ylimalkaisella tavalla, että ei loppujen lopuksi sanonut asiasta oikein mitään järkevää. Naisvartaloita kuvailtiin kuin objekteja, siinä missä miehet enimmäkseen sivuutettiin. Minun ei tarvinnut edes kaivaa esiin kuka pseudonyymin taakse kätkeytyy, koska tiesin kyllä, että tämmöistä tekstiä ei kukaan nainen kirjoita.

Kaiken takana on toki raha. Ainakin itse valikoisin tästä genrestä mieluiten kirjoja, jotka ovat naiskirjailijan kirjoittamia ja niin tekisi moni muukin. Genressä kirjoittaville mieskirjailijoille on siis edullista häivyttää oma sukupuolensa kirjan kannesta. Tilanteen tekee jotenkin entistä epäreilummaksi se, että etenkin Yhdysvalloissa ja Briteissä kirjailijan miessukupuoli jo yksistään takaa kirjalle enemmän medianäkyvyyttä, kuin jos kirja olisi naisen kirjoittama. On myös viitteitä siitä, että miehen kirjoittama kirja tulee ylipäätään todennäköisemmin julkaistua.

En voi siis sille mitään, että tämän ilmiön kohdatessani näen aina vähän punaista. Mitä te olette mieltä, rakkaat lukijani? Oletteko itse törmänneet tähän ilmiöön ja mitä ajatuksia se herättää?