Menneisyyden salaisuudet

The Violets of March - Sarah Jio

Emily Wilsonilla piti olla kaikki, komea, menestynyt aviomies, jännittävä ura menestyskirjailijana ja hieno asunto keskellä New Yorkia. Kun Emily sitten huomaa muutamia vuosia myöhemmin, ettei ole aikoihin kyennyt kirjoittamaan mitään ja mieskin haluaa avioeron, tuntuu täydellinen elämä murentuvan nopeasti olemattomiin. Päästäkseen yli erosta, päättää Emily matkata mantereen toiselle puolelle Seattlen edustalla olevalle Bainbridgen saarelle, jolla on viettänyt monia ikimuistoisia lapsuudenkesiä. Saarella on vastassa originelli isotäti Bee sekä joukko muita mielenkiintoisia saaren asukkaita, mutta myös perhesalaisuuksia, jotka uhkaavat muuttaa Emilyn käsityksen omista juuristaan täydellisesti.

Violets of Marchia on kehuttu muistaakseni useammassakin ulkomaalaisessa blogissa ja kirjoitukset kuulostivat sen verran hyviltä, että innostuin minäkin tämän lukemaan. Minulla oli kieltämättä kirjaa kohtaan hieman ennakkoasenteita, koska kirjailija on aiemmin työskennellyt toimittajana useammassa naistenlehdessä, mm. Glamourissa, joka ei kaiketi ole varsinaisesti tunnettu korkeakirjallisesta tyylistään.

Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Jio kirjoittaa oikeasti todella hyvin. Hän osaa luoda tarinaan hienon tunnelman ja pystyy kuvailemaan saaren ainutlaatuista luontoa sen verran taidokkaasti, että lukija pystyy helposti kuvittelemaan itsensä paikan päälle. Kirjan keskeisin mysteeri 1940-luvun rakastavaisista Estheristä ja Elliotista on sopivan jännittävä. Lisäksi lukija saa arvailla Emilyn kohtaloa ja tulevaisuutta.

Vaikka tuntuu, että ulkomailla kirja on saanut lähinnä varauksettomasti kehuja, ei se suinkaan ole täydellinen. Loppua kohti tuli ainakin minulle tunne, että Jion uskallus kirjailijana ei kuitenkaan riittänyt luomaan aivan sellaista loppuratkaisua, joka olisi lukijalle kuitenkin ollut se uskottavin ja samalla tuonut tarinaan kaikkein eniten voimaa. "Happy endiä" tavoitellessaan Jio turvautuu juonenkäänteisiin, jotka onnistuvat hipomaan lähes naurettavuuden rajaa epäuskottavuudessaan. Tätä kirjaa vaivaa siis ongelma, johon olen törmännyt aikaisemminkin. Jostain syystä kirjailija luulee, että joka tarinalla on pakko olla täydellisen onnellinen loppu, muistamatta kuitenkaan sitä, että tosielämässä kaikki ei ole ihan niin siistiä ja siloiteltua.

Suosittelen kuitenkin kirjaa henkilöille, jotka pitävät (amerikkalaistyylisistä) lukuromaaneista sillä varauksella, että loppu ei välttämättä ole aivan sitä, mitä olisi voinut toivoa.

4/5

Lue tämä, jos

• olet lukuromaanien ystävä
• Bainbridgen saari miljöönä kiinnostaa
• ripaus romantiikkaa ei haittaa