Omakotitalopsykoosi

Juoksuhaudantie - Kari Hotakainen

Olen valmis jälleen tunnustamaan kaksi asiaa. Ensinnäkin sen, että en ole ennen tätä kirjaa lukenut Hotakaista vielä ollenkaan ja toiseksi, että tämä muutaman vuoden takainen Finlandia-voittaja on lojuskellut hyllyssäni jo vuosikaudet, ilman että olen saanut aikaiseksi lukea sen. Oli siis jo aikakin korjata molemmat aukot sivistyksessä ja lukea Juoksuhaudantie.

Tarinan päähenkilö Matti Virtanen (onko suomalaisempaa nimeä?) on juuri menettänyt perheensä puolitahattoman väkivallanteon seurauksena ja päättää tehdä kaikkensa saadakseen sen takaisin. Hän tulee vakuuttuneeksi siitä, että jos ostaa omakotitalon, palaa vaimo pakostakin kotiin ja edessä on vielä vuosikaupalla tyyniä kesäiltoja pihakeinussa omenapuun alla. Toiminnan miehenä Matti ei kaihda keinoja, kun alkaa toteuttaa unelmaansa. Hän päättää perehtyä perinpohjin omakotitaloasumisen mystiseen maailmaan ja alkaa sotilasoperaation tavoin kartoittaa omakotitaloasujien ja kiinteistönvälittäjien arkipäivää. Pian tarinat omakotitaloalueella kiikaroivasta hiipparista kulkeutuvat myös poliisille ja tilanne alkaa vähitellen kärjistyä.

En oikein tiennyt kirjaa lukiessani, olisiko tarinalle pitänyt itkeä vai nauraa. Hotakaisen kirjoitustyyli on sujuvaa ja kaikesta turhasta riisuttua. Juonessa kulkee mukana koko ajan aimo annos mustaa huumoria. Ajoittain koomisimmat tilanteet saavat, jos eivät nyt aivan naurusta ratkeamaan, niin ainakin huvittuneesti hymähtelemään. Matin edesottamukset talokauppoja suunnitellessa ovat toisaalta väliin varsin vaikeaa ja kipeääkin luettavaa, kun Matti sukeltaa yhä syvemmälle oman pakkomielteensä syövereihin.

On aika helppoa ymmärtää, miksi juuri tämä kirja sai Finlandian. Tekstin nerokkuuden tajuaa älyllisellä tasolla välittömästi. Tässä tosin tullaan nyt siihen ongelmaan, jonka kanssa taistelin koko kirjan ajan. Älyllä kyllä ymmärsi, että kirja oli taidokkaasti tehty ja mahtavaa tekstiä, mutta tunnetasolla en päässyt Hotakaisen kanssa samalle aaltopituudelle sitten millään. Kirja ei vaan onnistunut koskettamaan minua, vaikka kuinka yritin. Tarina oli jotenkin niin äijämäisen suorasukainen. Lieneekö ongelmana myös se, että omakotitaloa etsiskelevän perheenisän koettelemukset eivät tälläiselle kerrostalossa asuvalle sinkkutytölle ole oikein arkipäivää, mene ja tiedä. Mielestäni kirjassa ei myös ollut yhtäkään henkilöä, joka ei olisi jollain tapaa onnistunut ärsyttämään.

Vaikka tämä kirja ei ollut ehkä aivan sitä, mitä etukäteen odotin, aion lukea Hotakaisen kirjoja myös jatkossa. Olen myös varma, että löytyy monia, joita tämä kirja onnistuu puhuttelemaan paremmin kuin minua.

3/5

Kirjaa on luettu myös muualla: Hesari, P.S. Rakastan kirjoja, Kirjavinkit.

Lue tämä kirja, jos

• pidät mustasta huumorista
• pidät Hotakaisesta