Pidän fantasiasta varmaan enemmän kuin mistään muusta kirjallisuuden lajista ja on aina hauskaa löytää uusia kirjasarjoja. Aina on myös etuna, jos niitä ei jo lähtökohtaisestikin kaavailla 15-osaiseksi (Wheel of Time, puhun nyt sinusta). Siksi aloinkin ihan ilomielin lukea tätä Brettin Demon Cycle-sarjan ensimmäistä osaa, sarja kun on ajalteltu vain viiden kirjan mittaiseksi.
Kirjassa demoneita vuosituhansia vastaan käyty sota on pikkuhiljaa kääntymässä demoneiden eduksi. Ne ovat ottaneet haltuunsa pimeän ajan, jolloin ne tappavat kaikki, jotka käsiinsä saavat. Ainoa tapa säästyä ikävältä kuolemalta demonien käsissä on suojata asuinrakennukset ja kaupungit erityisillä suojariimuilla, jotka tosin ovat väliin valitettavan epäluotettavia. Joskus oli myös aika, jolloin ihmiskunta pystyi suojautumisen sijaan myös taistelemaan demoneita vastaan, mutta taisteluriimut ovat aikoja sitten unohtuneet.
Pienessä kylässä nuori Arlen Bales näkee äitinsä kuolevan demoneilta saatuihin haavoihin ja hän päättää elää elämänsä jotenkin toisin kuin piiloutumalla. Arlen karkaa kotoa isompaan kaupunkiin, joka on sinänsä varsin riskaabeli teko, koska pitkän matkan varrelta ei suojaa demoneilta välttämättä löydy. Arlen ei kuitenkaan näistä vaaroista välitä, koska hän on vakuuttunut siitä, että jostain on löydyttävä keinot demoneiden kukistamiseen.
Pidin kirjan lähtökohdista. Jotenkin minua kiehtoi se, että Arlenin maailman taika on täysin sidottu erilaisiin kuviin ja riimuihin, joita taitavasti käyttämällä demoneiden kukistaminen saattaisi olla mahdollista. Toisaalta jos yleisesti fantasiakirjallisuutta ajattelee, niin eihän tässä kirjassa muuten kauheasti mitään uutta ollut, vaan tämä oli lopulta aika perinteistä fantasiaa. Köyhä maalaispoika joutuu puoliksi tahtomattaan suureen maailmaan, jossa hänellä on isompi rooli kuin voisi uskoakaan. Koettelemusten ja vastoinkäymisten kautta hän oppii paremmin puolustamaan itseään ja muita, päätyen lopulta maailman pelastajaksi. Kyseinen perusjuoni kuvailee ihan yhtä hyvin tätä Painted Man-kirjaa, kuin puoltatusinaa muuta lukemaani kirjasarjaa aina sieltä ensimmäisistä Eddingseistä Jordanin Wheel of Timeen. Mikä ihme tässä maalaispojan messiastarinassa on niin ihmeellistä, että se täytyy kirjoittaa aina vaan uudestaan? Eikö joskus päähenkilö voisi olla edes tyttö? Kai niitäkin on kirjoitettu, mutta eivät ole minulle vielä vastaan tulleet.
Jokatapauksessa, aavistuksen aiheesta hairahdettuani täytyy sanoa, että pidin tästä kirjasta kuitenkin aika paljon. Arlen oli henkilönä mielenkiintoinen ja juonenkäänteiden myötä hänen hahmonsa vain syvenee ja monimutkaistuu. Tarina veti hyvin mukaansa ja kirjassa pääsee seuraamaan myös muita tulevan sarjan päähenkilöitä Arlenin lisäksi. Riimujärjestelmä on jotenkin yhtä kiehtova kuin etukäteen ajattelinkin. Painted Man on hyvä alku sarjalle ja mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Tämä ensimmäinen osa oli kuitenkin aika pitkälle alkuasetelmien luontia ja vähän tuntuu, että tästä se nyt varsinaisesti sitten vasta lähtee.
4/5
Lue tämä kirja, jos
- haluat aloittaa uuden fantasiasarjan
- et pistä pahaksesi ainaista nuoresta pojasta kehittyy sankari-kuviota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti