On niitä M-hiukkasia Tampereen Haiharassakin

Harjukaupungin salakäytävät - Pasi Ilmari Jääskeläinen

Olli Suominen elää mukavan tasaista elämää Jyväskylässä pienen poikansa ja vaimonsa Ainon kanssa. Hän on arvostettu kustantaja ja kirkkovaltuuston jäsen, jota kosiskellaan useasti myös muihin luottamustoimiin. Kuin huomaamattaan Olli alkaa kuitenkin muuttua. Kun Aino antaa Ollille hääpäivälahjaksi Elokuvallinen elämänopas-kirjan, alkaa kirjassa esitelty elämäntyyli luikerrella Ollinkin elämään kuin varkain. Tilannetta ei helpota se, että menestyskirjan kirjoittaja Kerttu Kara on aikoinaan ollut Ollin ensimmäinen rakastettu.

M-hiukkasten suuri määrä on havaittavissa varsinkin Haiharan kartanon takakuistin seudussa. Paikka on kuin luotu romanttisia kohtaamisia silmällä pitäen. Maisemaa täydentää upea näköala koivukujaa pitkin järvelle.

Kerttu ja Olli alkavat lähetellä toisilleen viestejä Facebookin kautta ja pian Olli huomaa olevansa Kertun seuraavan kirjan kustannustoimittaja. Jyväskylästä kertova Maaginen kaupunkiopas-kirja käy läpi paikkoja, joissa elokuvallinen elämäntyyli onnistuu kaikkein sujuvammin ja siten erityisiä merkityksellisyyshiukkasia saattaa varmimmin kohdata. Kun Kerttu sitten saapuu itse Jyväskylään, alkaa tosissaan tapahtua.

Isolammen rannan maisemat ovat kuin suoraan Suomi-Filmistä, vain Tauno Palo puuttuu.

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Kieli oli erittäin sujuvaa, eikä juoni käynyt tylsäksi missään kohtaa. Seesteiset jaksot tarinassa eivät kestä kauaa, vaan juonta kuljetetaan pian johonkin suuntaan lähes hengästyttävällä vauhdilla. Tämä on yksi niistä asioista, jonka vuoksi istuin kuin kirjaan liimattuna kahteen asti yöllä, koska halusin tietää kuinka kaikki päättyy.

Haiharankadun koivukujalla voi edelleen kuulla hevosrattaiden jylyn, kun ne sunnuntaikirkon jälkeen kiirehtivät kartanolle. Koivukujalla M-hiukkaset suorastaan kasaantuvat, kunhan et katsele päinvastaiseen suuntaan eli Pub Kivitaskuun päin.

Kirjaa on mielestäni hyvin vaikeaa laittaa mihinkään tiettyyn kategoriaan. Muistan Jääskeläisen teini-ajoiltani, jolloin luin intohimoisesti Portti-lehteä. Jääskeläinen voitti sen novellikilpailun useana vuonna peräkkäin. Osasin siis odottaa jonkinlaisia fantasian elementtejä. Tarinaan sekoittuu myös paljon unia ja lapsuusmuistoja, jotka noin lähtökohtaisesti muotoutuvat helposti ajan kultaamana aika maagisiksi muutenkin. Muistojen, unien ja todellisuuden raja tässä kirjassa on siis sen verran häilyvä, että ei oikein voi sanoa, etteikö suurin osa sen tapahtumista voisi olla tottakin. En siis oikein voi luonnehtia tätä fantasiakirjaksi. Maaginen realismi voisi olla lähempänä totuutta.

Haiharan vanhan tuulimyllyn juurella on kohtaamispaikka, jossa M-hiukkasten säteily on erityisen voimakasta.

Elokuvallisen elämänoppaan ajatus kirjassa on aivan hurjan nerokas. Ihan tekisi jopa mieli lukea tämä fiktiivinen kirja. Jääskeläinen on sen perusideaan löytänyt paljon asioita, jotka ovat aika pitkälle tottakin. Maagista kaupunkiopasta kirjoittava Kerttu kartoittaa Jyväskylän merkityksellisimpiä paikkoja ja niinhän se on, että elämä joissain paikoissa vaan tuntuu erilaiselta kuin toisissa. Itse olen ainakin seissyt milloin missäkin upeassa paikassa, ihaillut maisemaa ja samalla todennut, että tässä maisemassa pitäisi oikeasti tapahtua jotain hyvin merkittävää. Se on sitten eri asia, onko koskaan tapahtunut...

Valitettavasti Tauno Palo ei ilmestynyt edes tähän M-hiukkasia täynnä olevaan Isolammen maisemaan, vaikka kuinka vartosin.

Kirjan loppu (ne molemmat) sen sijaan jätti minut hieman hämmentyneeksi. Olisin ehkä kaivannut jotain muuta, mutta todennäköisesti loppuratkaisut noudattelivat hyvin pitkälle elokuvista tuttuja draaman kaaria, eikä tarina olisi oikein muuten voinut loppuakaan. En varsinaisesti voi siis sanoa, että olisin ollut pettynyt kirjan loppuun. Ehkä ihan vähän olen pettynyt paremminkin itseeni, koska turhaan odotin jotain muuta, vaikka alitajuisesti kyllä tiesin etten sitä koskaan saa.

Lopuksi vielä asiaan mitenkään liittymätön kärpässieni.

Sanoisin, että loppujen lopuksi kirjaa voisi kuvailla sanalla vaikuttava. Vaikutuksen se tosissaan minuun tekikin. Ensinnäkin kirjan tarina tunkeutui jo omiinkin uniin. Toisekseen minusta tuntuu, että olen kirjan luettuani vieläkin vähän sekaisin ja pöllämystynyt sen tapahtumista, kuten ehkä tämän postauksen kuvituksesta ja kuvateksteistä voitte päätellä. Suosittelen kirjaa kuitenkin lämpimästi varsinkin niille, jotka eivät niin pistä pahakseen pieniä maagisia ja fantastisia elementtejä lukemissaan kirjoissa. Lisäksi voin nyt hyvillä mielin mainostaa Jääskeläisen ensi kuussa julkaistavaa Sielut kulkevat sateessa-romaania, jonka olen takuulla ensimmäisten joukossa nyt hankkimassa.

5/5

Lue tämä, jos

• haluat lukea yhden taidokkaimmista kotimaisista kirjoista, joita viime vuosina on kirjoitettu
• haluat valmistautua Jääskeläisen seuraavaan romaaniin