Olen ollut Kaari Utrio-fani siitä lähtien, kun joskus teini-iän kynnyksellä kiinnostuin hänen historiallisista romaaneistaan. Kun sitten Utrio joitakin vuosia sitten hylkäsi kuohuvan intohimoisen keskiajan ja alkoi (jälleen) kirjoittaa sivistyneemmästä 1800-luvun Suomesta, olin alkuun hieman epäileväinen. Onneksi epäilyt olivat perusteettomia ja jo Ruma kreivitär aikoinaan hurmasi minut lempeällä huumorillaan.
Vaitelias perillinen jatkaa samoilla linjoilla. Rautialan kartanoa on kohdannut epäonni ja kuolemantapausten vuoksi kartanon ja Rautialan lasiruukin ainoaksi perilliseksi on jäänyt jo vuosia Venäjän armeijan palveluksessa toiminut Robert Bravert. Rautialassa Robert muistetaan hiljaisena, kömpelönä ja hieman hitaana poikana, jonka ei täten onneksi odoteta sotkeentuvan liikaa lasiruukin asioihin ja etenkin Robertin sedän Axel Hallenburgin ruukkia koskeviin suunnitelmiin. Asiat tuntuvatkin sujuvan odotusten mukaan ja Robert vaikuttaa sopivan mukautuvalta setänsä ja äitinsä neuvoihin.
Kaikkien yllätykseksi perintöoikeutta saapuu vaatimaan myös Robertin serkun leski, paronitar Claudia Bravert, jonka mukaan hänen pojalleen Fredrikille kuuluu ruukista ja muusta sukuomaisuudesta puolet. Pian Claudia perheineen uhkaa sekoittaa Rautialan siihen asti rauhallisen elämänmenon kokonaan. Salaisuudet uhkaavat paljastua, eikä kohta mikään ole enää ennallaan.
Näissä Utrion viimeaikaisissa 1800-luvulle sijoittuvissa romaaneissa, joita hän itse kutsuu epookkikomedioiksi, on mielestäni hieno tunnelma. Ne eivät ehkä saa lukijaa hihittelemaan ääneen, mutta niissä on joitain lämpimän humoristista, jonka vuoksi lukija tuntee usein sympatiaa jopa kirjan pahimpia roistoja kohtaan. Kankeat yläluokan käyttäytymissäännöt on kuvattu hauskasti ja silti osoittelematta. Utrion kirjoja lukee ilokseen ja ne saavat ainakin minut hyvälle tuulelle.
Kirjaa lukiessa huomaa, että Utriolla on takanaan usean vuosikymmenen kokemus kirjailijana. Teksti on sujuvaa ja luontevaa. Historialliset yksityiskohdat tarinassa tuntuvat olevan tarkkaan selvitetty ja miljöö on kuvattu kiinnostavasti. Ongelmiakin toki on. Infodumppaukseen turvaudutaan liiankin usein ja tarinan loppuratkaisu tuntuu tulevan vähän turhan helposti. Vaiteliaan perillisen ja Ruman kreivittären luettuani pelkään myös, että kirjat alkavat juonen osalta noudattaa samaa kaavaa, jossa rikas, hiljattain paikkakunnalle muuttanut (aatelis)mies pelastaa hädästä köyhän aatelisneitosen, menee tämän kanssa naimisiin ja ratkaisee tämän rahahuolet näin kertaheitolla. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä.
4/5
Luettu muuallakin: Kirjapedon mainio arvostelu ja Keskisuomalainen
Lue tämä kirja, jos
- pidät Kaari Utrion muistakin kirjoista
- 1800-luvun yläluokan elämä Suomessa kiinnostaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti