sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Ihmismielen pimeimmät sopet

Paha paikka - Gillian Flynn

Libby Day oli seitsemänvuotias, kun hänen äitinsä ja kaksi vanhempaa siskoaan surmattiin. Vankilaan
murhista joutui Libbyn isoveli Ben ja Libby on viimeiset 25 vuotta yrittänyt aktiivisesti unohtaa sekä murhayön tapahtumat, että myös koko perheensä. Libby on sen sijaan tehnyt ketkuttelusta ja selviämisestä taiteenlajin. Libby on itse ensimmäisenä myöntämässä, että ei ole ihmisenä juuri minkään arvoinen ja haluaisi päästä elämässä mahdollisimman vähällä. Eikö maailma ole kuitenkin hänelle paljon velkaa?

Libbyn on kuitenkin uskaltauduttava katsomaan myös menneisyyteen. Lahjoitusrahat, joilla hän on menestyksellisesti elänyt jo vuosikaudet, ovat vihdoin kulumassa loppuun ja Libbyn on keksittävä itselleen muita tulonlähteitä. Kun sitten ratkaisemattomista murhista kiinnostunut Kill Club-niminen kerho on valmis maksamaan Libbylle murhiin liittyvistä tiedoista, näkee Libby helpon tilaisuuden ansaita rahaa. Libbyn on vihdoin päätettävä, haluaako hän todella selvittää murhayön tapahtumat, vaikka totuus olisi kuinka kipeä.

Paha paikka oli minulle Flynnin ensimmäinen kirja. Parhaiten hän on tunnettu Gone Girl-teoksesta (suom. Kiltti tyttö), joka oli pari vuotta sitten aikamoinen hitti kirjamaailmassa. Paha paikka on itseasiassa kirjoitettu jo ennen Gone Girliä. Flynn on käsittääkseni "erikoistunut" hieman vinksahtaneisiin juoniin ja henkilöihin, eikä Paha paikka tee tässä suhteessa poikkeusta. Kirjan henkilöt eivät ole mitään enkeleitä, josta paras esimerkki on tietenkin Libby. Hän on kuitenkin sen verran rehellinen omien puutteidensa suhteen, että Libbystä lähes tahtomattaan alkaa ainakin hieman pitää tarinan aikana.

Kirjan alkuperäinen nimi Dark Places kuvaa kirjan juonta paremmin kuin suomennos. Juonessa pohditaan fyysisten pimeiden paikkojen lisäksi myös niitä mielen sopukoita, joista kaikkein synkimmät ajatukset ja teot kumpuavat. Se pohtii myös sitä, miten pitkälle kukin on valmis menemään omien perheenjäsentensä hyväksi. Myös totuuden käsitteeseen paneudutaan useammastakin näkökulmasta. Onko totuus lopulta se, jota kaikkein suurimpaan ääneen huudellaan?

Tarinassa pääsevät ääneen Libbyn lisäksi myös hänen äitinsä Patty ja veljensä Ben, kun Libbyn selvittelyjen ohella seurataan Dayn perheen viimeiseksi osoittautuvaa vuorokautta. On mielenkiintoista lukea tapahtumista, jotka murhiin johtivat, mutta pakostakin tuli mieleen, että Libbyn tarinassa ei olisi yksineen ollut tarpeeksi sisältöä koko kirjan edestä. Kirjan loppuratkaisulta odotin enemmän. Se oli hyvin dekkarimainen, vaikka muu kirja ei sitä ollutkaan ja moni asia paketoitiin vähän turhankin siistiin pakettiin. Minulle olisi kelvannut myös epämääräisempi loppuratkaisu, eikä kaikkea olisi tarvinnut ihan niin perinpohjaisesti lukijalle selvittää. Pieni mysteeri myös kirjan lopussa olisi sopinut tarinan henkeen ihan hyvin.

Kirja oli lukukokemuksena ihan ok ja Flynnin Gone Girl alkoi sen myötä kiinnostaa. Parempiakin kirjoja olen kuitenkin lukenut.

3/5

4 kommenttia:

  1. Mulla on just kesken Flynnin Kiltti tyttö, ehkä 1/4 takana, enkä ole ihan varma, onko kaiken hehkutuksen arvoinen. No, mieli voi vielä muuttua lukiessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilttiä tyttöä on tosiaan paljon kehuttu. Jospa se on kirja, joka vaatii vähän aikaa käynnistyäkseen? Minullakin on se tosiaan tuolla lukupinossa ja on mielenkiintoista nähdä, onko kirja kaikkien kehujen arvoinen

      Poista
  2. Minulle tuosta kirjasta ja oikeastaan kummastakin jäi hyvin keskinkertainen maku. Ihanaa, että en ole ainoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä Paha paikka-kirjasta ei tosiaan tullut mitään kestosuosikkia. Libbyn persoona oli mukavan itsekeskeinen, mutta olisi sitäkin voinut loppupeleissä korostaa vielä enemmän.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...