maanantai 9. maaliskuuta 2015

Voi sitä Geraltia!

Viimeinen toivomus - Andrzej Sapkowski

Julkaistu: WSOY 2010
Alkuperäinen nimi: Ostatnie žyczenie, 1993 (puola)
Suomentanut: Tapani Kärkkäinen
Sivumäärä 333 s.

Kirjastosta

Geralt Rivialainen on noituri, joka matkustaa maailmalla ja hoitaa erinäisiä "hirviö-ongelmia" maksua vastaan. Työ on vaativaa, vaarallista ja epäkiitollista. Ihmisten suojelemisesta saa harvoin muuta palkkaa kuin vihat niskoilleen ja häädön kaupungista. Mitä muutakaan sitä kuitenkaan tekisi? Noiturin ammatti on kuitenkin kutsumus, jota varten on joutunut maksamaan kovan hinnan.

Viimeinen toivomus on novellikokoelma, jonka yhteensitovana tekijänä toimii lyhyt kehyskertomus. Novelleissa valotetaan pitkälti Geraltin taustaa, noiturin ammatin vaatimuksia ja varjopuolia. Tarinoissa ollaan tekemisissä niin vampyyyreiden, velhojen, haltioiden kuin ihmisen sisällä asuvien hirviöiden kanssa. Geralt joutuu usein heitetyksi keskelle hankalaa tilannetta, johon hänen on keksittävä usein kaikkea muuta kuin täydellinen ja kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Ensimmäinen tutustumiseni Geraltiin tapahtui, kuten varmasti monella muullakin, Witcher-pelin kautta. Jo pelissä Geralt oli kaikessa epätäydellisyydessään hyvin mielenkiintoinen hahmo. Pelissä Geralt tuotiin esille yksinäisenä sutena, hyvin yrmynä miehenä, joka mielellään hoitaa kaiken itse, jotta se tulee hoidetuksi. Olikin siksi hauskaa päästä kirjan kautta enemmän Geraltin pään sisälle ja tutustua Geraltiin sellaisena, kuin Sapkowski on hänet alun perin kirjoittanut.

Kirjan Geralt ei nimittäin ole yhtään niin jyrkkä hahmo kuin peli antaa ymmärtää, vaan hän on useassa tarinassa suorastaan symppis (sana, josta Geralt tuskin itse ilahtuisi). Paremminkin Geraltissa on surullisen hahmon ritarin aineksia. Vaikka Geralt kuinka tekisi työn parhain päin, ihmisten parasta ajatellen, niin joku löytää aina syyn ajaa miehen kaupungista ulos. Kiitollisuutta saa todella hakemalla hakea.

Käännöstä, joka on tehty suoraan puolasta on kehuttu paljon, eikä syyttä. Luulen, että on osittain nimenomaan käännöksen ansiota, että kieli on juuri niin kepeää kuin se on. Henkilöiden välinen sanailu on suoraa ja humoristista. Puhutaan mm. kuksimisesta ja kiksauttamisesta, vaikka kuvittelisin, että ainakin englanninkielinen käännös saattaisi tässä kohtaa käyttää paljon suoraviivaisempaa ja siten tylsempää termistöä. Teksti saa hymyilemään vähän väliä.

Seuraavissa osissa Geraltin tarina muuttuu novelleista enemmän romaanimuotoon. Olisin jo kirjastosta lainannut kirjasarjan toisen osan, mutta sitä ei valitettavasti ole siellä näkynyt. Sarjasta on hiljattain ilmestynyt myös uusi painos, joiden ostamista edelleen harkitsen. Noituri-sarja on jo tämän ensimmäisen osansa ansiosta yksi mielenkiintoisimmista fantasiasarjoista, johon olen hetkeen törmännyt.

4/5

(Tämän kirjan myötä sain muuten vihdoin kerrottua kaikista 2014 lukemistani kirjoista, jee! Vihdoin pääsen tämän vuoden puolelle, eikä vielä olla edes maaliskuun puolivälissä!)

2 kommenttia:

  1. Luin tämän äskettäin ja tykkäsin, välillä melkein nauratti ääneen vaikka kuinka olikin jännittäviä tapahtumia :) Peli ei ole itselleni tuttu - vielä. Mutta kertakaikkiaan tykästyin Geraltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama täällä! Kirjassa oli mahtavaa huumoria ja Geralt on aivan loistava!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...