lauantai 7. maaliskuuta 2015

Suojattomat pitää otteessaan loppumetreille asti

Suojattomat - Kati Hiekkapelto

Julkaistu: Otava 2014
Sivumäärä: 298 s.
Kansi: Timo Tervoja

Kirjastosta

Anna Fekete on juuri selvinnyt edellisen kirjan tapahtumista, kun uutta rikosepäilyä pukkaa. Vanhan miehen yli on talvisena iltana ajettu, mutta miksi mies oli jo maassa makaamassa ennen yliajoaan ja miksei onnettomuuspaikalle johda yhtäkään jalanjälkeä? Annan työpari Esko on sen sijaan saanut KRP:ltä tehtävän selvittää Black Cobra-jengiin kuuluvan henkilön liikkeitä ja parhaansa mukaan häiritä jengin johtoportaan toimia, jottei se pääsisi rantautumaan Suomeen. Kaiken tämän keskellä on vielä pakolaispoika Sammy, joka kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan on yrittänyt piilotella poliisilta parhaansa mukaan.

Annan oma elämäkään ei ole varsinaisesti kuosissa. Levottomuus ja koti-ikävä vaivaavat, mutta missä se koti varsinaisesti edes on? Myös Esko kamppailee pahentuvan alkoholiongelmansa ja heikentyvän terveytensä kanssa. Kirja loppuu taas niin mielenkiintoisesti, että jatko-osa on pakko lukea.

Suojattomat voitti Vuoden johtolanka-palkinnon, eikä syyttä. Pidin aika tavalla jo sarjan aloitusosasta, jonka jäljissä Suojattomat jatkaa viihdyttävästi. Pidän edelleen sarjan päähenkilöstä Annasta ja muutenkin kirjasarja tuntuu minusta varsin tuoreesta näkökulmasta kirjoitetulta. Anna on erittäin monimutkainen ja ristiriitainen hahmo, jonka angsti ujuttautuu useasti myös lukijan ihon alle, tehden lukemisesta aika ajoin jopa hieman epämiellyttävää. Toivoisin tosin, että Anna löytäisi vähitellen myös jonkinlaista mielenrauhaa demoneiltaan, koska jatkuvasti ahdistuneen päähenkilön käänteiden seuraaminen kirjasta toiseen saattaa ennen pitkää käydä puuduttavaksi. Anna pyörii yksityiselämässään nimittäin Suojattomissa aika pitkälle samojen ongelmien ympärillä kuin Kolibrissakin.

Juoni on jännittävä, eikä sen kaikkia kiemuroita voi ennen loppua mitenkään arvata. Maahanmuuttajapolitiikkaa kritisoidaan tavalla, joka todella saa ajattelemaan, joskin myös maahanmuuton varjopuolia käsitellään.

Jatko-osaa odotan oikein innolla! Toivottavasti sellainen ilmestyy pian!

4/5

4 kommenttia:

  1. Minäkin toivon kovasti että jatkoa tulisi pian. :) Kati Hiekkapelto on kyllä huippu, ja niinkuin sanoit: ei syyttä tämä kirja saanut Vuoden johtolanka palkintoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Tämä pääsee ihan samalle viivalle jopa ruotsalaisten dekkarimestarien kanssa. Toivotaan pikaista jatkoa :)

      Poista
  2. Minäkin pidin Suojattomista, jopa esikoisdekkaria enemmän. Maahanmuuttajan näkökulma on tervetullut ja ajatuksiakin antava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samanlaisia ajatuksia oli minullakin! Hiekkapelto tuntuu todella perehtyneen aiheeseensa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...