Menneisyyden salaisuudet

The Violets of March - Sarah Jio

Emily Wilsonilla piti olla kaikki, komea, menestynyt aviomies, jännittävä ura menestyskirjailijana ja hieno asunto keskellä New Yorkia. Kun Emily sitten huomaa muutamia vuosia myöhemmin, ettei ole aikoihin kyennyt kirjoittamaan mitään ja mieskin haluaa avioeron, tuntuu täydellinen elämä murentuvan nopeasti olemattomiin. Päästäkseen yli erosta, päättää Emily matkata mantereen toiselle puolelle Seattlen edustalla olevalle Bainbridgen saarelle, jolla on viettänyt monia ikimuistoisia lapsuudenkesiä. Saarella on vastassa originelli isotäti Bee sekä joukko muita mielenkiintoisia saaren asukkaita, mutta myös perhesalaisuuksia, jotka uhkaavat muuttaa Emilyn käsityksen omista juuristaan täydellisesti.

Violets of Marchia on kehuttu muistaakseni useammassakin ulkomaalaisessa blogissa ja kirjoitukset kuulostivat sen verran hyviltä, että innostuin minäkin tämän lukemaan. Minulla oli kieltämättä kirjaa kohtaan hieman ennakkoasenteita, koska kirjailija on aiemmin työskennellyt toimittajana useammassa naistenlehdessä, mm. Glamourissa, joka ei kaiketi ole varsinaisesti tunnettu korkeakirjallisesta tyylistään.

Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Jio kirjoittaa oikeasti todella hyvin. Hän osaa luoda tarinaan hienon tunnelman ja pystyy kuvailemaan saaren ainutlaatuista luontoa sen verran taidokkaasti, että lukija pystyy helposti kuvittelemaan itsensä paikan päälle. Kirjan keskeisin mysteeri 1940-luvun rakastavaisista Estheristä ja Elliotista on sopivan jännittävä. Lisäksi lukija saa arvailla Emilyn kohtaloa ja tulevaisuutta.

Vaikka tuntuu, että ulkomailla kirja on saanut lähinnä varauksettomasti kehuja, ei se suinkaan ole täydellinen. Loppua kohti tuli ainakin minulle tunne, että Jion uskallus kirjailijana ei kuitenkaan riittänyt luomaan aivan sellaista loppuratkaisua, joka olisi lukijalle kuitenkin ollut se uskottavin ja samalla tuonut tarinaan kaikkein eniten voimaa. "Happy endiä" tavoitellessaan Jio turvautuu juonenkäänteisiin, jotka onnistuvat hipomaan lähes naurettavuuden rajaa epäuskottavuudessaan. Tätä kirjaa vaivaa siis ongelma, johon olen törmännyt aikaisemminkin. Jostain syystä kirjailija luulee, että joka tarinalla on pakko olla täydellisen onnellinen loppu, muistamatta kuitenkaan sitä, että tosielämässä kaikki ei ole ihan niin siistiä ja siloiteltua.

Suosittelen kuitenkin kirjaa henkilöille, jotka pitävät (amerikkalaistyylisistä) lukuromaaneista sillä varauksella, että loppu ei välttämättä ole aivan sitä, mitä olisi voinut toivoa.

4/5

Lue tämä, jos

• olet lukuromaanien ystävä
• Bainbridgen saari miljöönä kiinnostaa
• ripaus romantiikkaa ei haittaa

Tähden traaginen elämä ja kuolema

Goddess, The Secret Lives of Marilyn Monroe - Anthony Summers

Blondin luettuani kiinnostuin Marilyn Monroen elämästä enemmänkin ja hankin käsiini tämän 1985 ilmestyneen elämänkerran. Yritin valita teoksen, jossa olisi mahdollisimman tyhjentävästi kerrottu Monroen elämästä ja tästä kirjasta oli Librarythingissä ainakin jossain määrin pidetty.

Sinänsä suurin osa Monroen elämäntarinasta on aika pitkälle varsin yleisessä tiedossa. Monroe on nainen, josta on kirjoitettu lukuisia elämänkertoja, näytelmiä, tutkimuksia ja kertomakirjallisuutta. Monroen elämässä tuskin on paljoa, josta ei oltaisi vuosikymmenten saatossa keskusteltu, kirjoitettu ja spekuloitu. Hän on kiinnostanut ihmisiä niin paljon, että kaikki hänen sukulaisensa, ystävänsä, tuttavansa, puolituttunsa ja tuntemattomansakin on useampaan kertaan haastateltu ja kuulusteltu. Osa Monroen elokuvista lasketaan yhä kaikkien aikojen parhaisiin. Hänen kuvansa on kaikkialla, ihmisten seinillä, lehdissä, kirjoissa ja mielissä.

Kaikesta tästä huolimatta salaisuudet ja mysteerit verhoavat yhä Monroen elämää. Kysymys, johon moni elämänkertakirjailija haluaa antaa vastauksen on pohjimmiltaan se, kuka Marilyn Monroe todella on. Hän kuuluu kaikille ja kuitenkaan ei kenellekään. Kuuluuko hän edes itselleen?

Odotin Summersin elämänkerralta, että olisin päässyt syventämään tietämystäni Monroen elämästä edes jonkin verran. Kuten kaikki muutkin, tiesin jo ennalta suuret linjat: käytännössä orpona kasvanut tyttö päätyy lehtikuvien kautta yhdeksi rakastetuimmaksi filmitähdeksi, menee naimisiin kolmesti, eroaa kolmesti, kehittää huumeriippuvuuden ja kuolee lopulta olosuhteissa, joiden hämäryyden asteesta on kiistelty Monroen kuolinpäivästä lähtien. Summers ei petä siinä suhteessa, että hän paneutuu Monroen elämän suurimpiinkin arvoituksiin ja yrittää löytää asioihin ratkaisun tutkimustyön ja haastattelujen kautta.

Mutta... Varsinkin kirjan alkuosaa lukiessani minulle tuli hieman tirkistelijämäinen olo. Luin tämän kirjan heti Blondin jälkeen ja sen teemat julkisuuden henkilön hyväksikäytöstä olivat vielä kovasti pinnalla mielessäni. Osittain sen vuoksi minun olikin vaikea lukea Summersin kirjaa, jonka ensimmäinen puolikas oli kuin ylipitkä juorupalsta Marilynin monista miehistä ja muista oletetuista suhteista. Summersia ei muutamaan sataan sivuun tuntunut kiinnostavan juuri mikään muu kuin se, kenen kanssa Marilynillä milloinkin oli suhde ja kuka siitä tiesi. Sen sijaan Monroen elokuvat, jotka minua olisivat kiinnostaneet huomattavasti enemmän, ohitetaan melkein pelkällä maininnalla vuonna 1953 ilmestyneeseen Gentlemen Prefer Blondesiin asti, vaikka Monroe oli ehtinyt esiintyä jo lähes kahdessakymmenessä elokuvassa ennen sitä. Ei sinänsä, että elokuviin kovin paljoa paneudutaan senkään jälkeen. Myös kirjan valokuvaosiossa on muutama otos, joita en olisi niin välittänyt nähdä.

Kirjan kiinnostavuus lisääntyy hieman, kun päästään Monroen viimeisiin vuosiin ja suhteisiin Kennedyn veljesten kanssa. Monroen elämän mennessä huonompaan suuntaan ja huume-/lääkeriippuvuuden muodostuessa yhä vaikeammaksi, tuntuu Summerskin löytävän kirjansa päähenkilöä kohtaan jostain ripauksen sympatiaa, joka on siihen asti puuttunut lähes kokonaan. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että Summers on kirjoittanut koko kirjansa tavalla, jossa itse kohde, Marilyn Monroe, on jotenkin kummallisen ulkopuolinen ja sivullinen. Häntä katsotaan aina ulkopuolelta, muiden ihmisten näkökulmasta ja yllättävän paljon tilaa kirjan sivuilla saavat juuri Monroen erinäiset tuttavat ja heidän elämänkohtalonsa. Ottaen huomioon, että kirjan kirjoitushetkellä Monroe oli ollut kuollut jo kolme vuosikymmentä, ei tietenkään tätä elämänkertaa olisi täysin hänen näkökulmastaan voinutkaan kirjoittaa. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että Summersin kirjoitustyylin vuoksi Monroe on kuin sivuhenkilö omassa tarinassaan.

En siis varsinaisesti suosittele tätä kirjaa kenellekään ensimmäiseksi elämänkerraksi Marilyn Monroesta. Parempiakin täytyy olla. Tämä kirja kannattaa lukea, jos on erityisen kiinnostunut Monroen miessuhteista. Koska tämä aihealue ei juuri minua kiinnostanut, ei teos onnistunut tuomaan juurikaan uutta siihen, mitä jo muutenkin tiesin. Kirjassa on paljon puutteita, varsinkin tuo elokuvien jättäminen pitkälti lähes huomiotta.

Aion lukea vielä yhden kirjan Monroesta ja sitten taitaa kiintiö tästä aiheesta olla täynnä. Sarah Churchwellin "Marilyn Monroen monta elämää" on onneksi aivan erityylinen kirja kuin tämä Summersin elämänkerta, mutta siitä myöhemmin lisää.

3/5

Lue tämä kirja, jos

• haluat tietää enemmän Marilyn Monroesta ja erityisesti hänen miessuhteistaan
• Monroen suhde Kennedyihin kiinnostaa
• haluat lukea jälleen uudentyyppistä spekulaatiota Monroen kuolemasta

Todelliset taskukirjat

Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta uudesta, varsinkin jos sillä on jotain tekemistä kirjojen kanssa. Viime kesänä LibraryThingin uutiskirjeessä esiteltiin uutta kirjaformaattia, Flipbackejä, ja pakkohan niitä oli heti hankkia.

Flipbackit ovat alunperin hollantilainen konsepti. Syksyllä 2009 kustantamo Jongbloedillä oli hallussaan aivan liikaa raamattujen painamisessa käytettävää paperia ja näille täytyi keksiä jotain muuta käyttötarkoitusta. Syntyi ajatus mahdollisimman pieneen tilaan sopivista taskukirjoista, joita olisi kuitenkin helppo lukea. Syntyi Flipback tai hollantilaisittain dwarsligger, joka oli välitön menestys Hollannissa ja alkoi myöhemmin levitä myös ulkomaille.

Itse tilasin Flipbackini mistäs muualtakaan kuin Bookdepositorysta. Hinta oli alle 10 euroa, mutta jonkin verran normaalipokkaria kalliimpi. Kirjat ovat kieltämättä mielenkiintoisia. Teksti kulkee sivulla 90 asteen kulmassa normaalikirjoihin nähden:

 

Flipbackit ovat kevyitä ja niitä todella on helppo kuljettaa mukana. Cloud Atlas on nyt pyörinyt laukkuni pohjalla puolisen vuotta ja täytyy ilokseni sanoa, että kirja ja sen kannet ovat tuntuneet kestävän aika hyvin. Kirjaa on helppo lukea, koska se pysyy pöydällä auki itsestään ilman sen kummempia erikoisjärjestelyjä. Tekstikin on kaikesta huolimatta ihan kohtuullisen kokoista, eikä vaadita suurennuslasia, että kirjaa pystyy lukemaan.

Ajattelin blogata aiheesta, koska näin Flipbackejä viime viikolla Tampereen Akateemisessa. Kannattaa kokeilla!

Tiedot Flipbackeista on otettu Librarythingin State of the Thing uutiskirjeestä kesäkuulta 2011. Lue alkuperäinen artikkeli täältä.

Flipbackien brittiläiset kotisivut löytyvät täältä.

Omakotitalopsykoosi

Juoksuhaudantie - Kari Hotakainen

Olen valmis jälleen tunnustamaan kaksi asiaa. Ensinnäkin sen, että en ole ennen tätä kirjaa lukenut Hotakaista vielä ollenkaan ja toiseksi, että tämä muutaman vuoden takainen Finlandia-voittaja on lojuskellut hyllyssäni jo vuosikaudet, ilman että olen saanut aikaiseksi lukea sen. Oli siis jo aikakin korjata molemmat aukot sivistyksessä ja lukea Juoksuhaudantie.

Tarinan päähenkilö Matti Virtanen (onko suomalaisempaa nimeä?) on juuri menettänyt perheensä puolitahattoman väkivallanteon seurauksena ja päättää tehdä kaikkensa saadakseen sen takaisin. Hän tulee vakuuttuneeksi siitä, että jos ostaa omakotitalon, palaa vaimo pakostakin kotiin ja edessä on vielä vuosikaupalla tyyniä kesäiltoja pihakeinussa omenapuun alla. Toiminnan miehenä Matti ei kaihda keinoja, kun alkaa toteuttaa unelmaansa. Hän päättää perehtyä perinpohjin omakotitaloasumisen mystiseen maailmaan ja alkaa sotilasoperaation tavoin kartoittaa omakotitaloasujien ja kiinteistönvälittäjien arkipäivää. Pian tarinat omakotitaloalueella kiikaroivasta hiipparista kulkeutuvat myös poliisille ja tilanne alkaa vähitellen kärjistyä.

En oikein tiennyt kirjaa lukiessani, olisiko tarinalle pitänyt itkeä vai nauraa. Hotakaisen kirjoitustyyli on sujuvaa ja kaikesta turhasta riisuttua. Juonessa kulkee mukana koko ajan aimo annos mustaa huumoria. Ajoittain koomisimmat tilanteet saavat, jos eivät nyt aivan naurusta ratkeamaan, niin ainakin huvittuneesti hymähtelemään. Matin edesottamukset talokauppoja suunnitellessa ovat toisaalta väliin varsin vaikeaa ja kipeääkin luettavaa, kun Matti sukeltaa yhä syvemmälle oman pakkomielteensä syövereihin.

On aika helppoa ymmärtää, miksi juuri tämä kirja sai Finlandian. Tekstin nerokkuuden tajuaa älyllisellä tasolla välittömästi. Tässä tosin tullaan nyt siihen ongelmaan, jonka kanssa taistelin koko kirjan ajan. Älyllä kyllä ymmärsi, että kirja oli taidokkaasti tehty ja mahtavaa tekstiä, mutta tunnetasolla en päässyt Hotakaisen kanssa samalle aaltopituudelle sitten millään. Kirja ei vaan onnistunut koskettamaan minua, vaikka kuinka yritin. Tarina oli jotenkin niin äijämäisen suorasukainen. Lieneekö ongelmana myös se, että omakotitaloa etsiskelevän perheenisän koettelemukset eivät tälläiselle kerrostalossa asuvalle sinkkutytölle ole oikein arkipäivää, mene ja tiedä. Mielestäni kirjassa ei myös ollut yhtäkään henkilöä, joka ei olisi jollain tapaa onnistunut ärsyttämään.

Vaikka tämä kirja ei ollut ehkä aivan sitä, mitä etukäteen odotin, aion lukea Hotakaisen kirjoja myös jatkossa. Olen myös varma, että löytyy monia, joita tämä kirja onnistuu puhuttelemaan paremmin kuin minua.

3/5

Kirjaa on luettu myös muualla: Hesari, P.S. Rakastan kirjoja, Kirjavinkit.

Lue tämä kirja, jos

• pidät mustasta huumorista
• pidät Hotakaisesta

Tämän jälkeen ei mikään malja näytä enää samalta

How to Read Literature Like a Professor - Thomas C. Foster

Kuka nyt ei muistaisi lukion äidinkielentuntien kirja-aineita, jolloin pää sauhuten täytyi tulkita milloin mitäkin Tsehovin novellia. Tästä kirjasta olisi silloin ollut varmasti huomattavaa etua. Foster käsittelee kirjassaan kirjallisuuden tulkitsemista, sen symboliikkaa, alluusioita ja muita salattuja merkityksiä.

Kirja on jaettu 27:ään lyhyeen kappaleeseen, joissa jokaisessa käsitellään aina yhtä aihealuetta ja sen merkitystä, kuten syömistä ja ruokaa, kuolemista, myyttejä, säätä ja tietenkin Shakespearea. Eri aihealueittain jaetut kappaleet ovat mielenkiintoisia, mutta jotenkin tulee kuitenkin tunne, että Foster unohtaa aina välillä sen, millainen lukijakunta hänen kirjaansa todennäköisesti tarttuu. Foster yrittää nimittäin aika ajoin hieman turhankin laajasti vakuutella yleisöään jonkin teorian todenperäisyydestä yhä uudestaan ja uudestaan. Todennäköisesti kuitenkin kirjan lukija kuuluu porukkaan, joka on tottunut jo jollain tasolla kirjojen symboliikkaa tulkitsemaan ja siten uskoisi Fosterin vakuutteluita vähän vähemmälläkin. Toisaalta sitten joissain aiheissa Foster sortuu aivan päinvastaiseen. Hän sanoo, että X tarkoittaa Y:tä, mutta käyttää lopun kappaletta kertoakseen asiasta vain ylimalkaisella tasolla eikä lukijalle lopulta selviä, miksi nimenomaan Fosterin logiikkaa tässä asiassa pitäisi uskoa.

Eri aihealueitten rinnalla Foster puhuu myös kirjallisuusteoriasta, jonka mukaan koko kirjallisuus on osa yhtä suurta tarinaa, jossa ideat ja teemat ammennetaan aina aikaisemmista teoksista. Täysin omaperäistä tarinaa ei siis ole olemassakaan. Kirjailijan tuotokseen pakkostakin vaikuttaa joko tietoisesti tai tiedostamatta kaikki ne tarinat, joita hän on aikaisemmin lukenut ja kuullut. Fosterin mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia. Kirjojen tematiikka on loppujen lopuksi kieli, joka on yhteistä kaikille kirjojen tai tarinoiden kanssa joskus tekemisissä olleille ja täysin uniikki teos olisi todennäköisesti lukijalleen niin totaalisen vieras, että hän ei pystyisi ymmärtämään tarinaa millään tasolla.

Kirjoitustyyli on hauskaa ja aika kepeää ja tulin kirjasta varmasti viisaammaksi. Pidän siitä, että tarinoissa joita luen on monta tasoa. Liika on kuitenkin liikaa ja ajatuskin siitä ahdistaa, että saisin eteeni kirjan, joka on niin täynnä symboleita ja salattuja merkityksiä, että sen tajutakseen olisi osattava ulkoa kaikki kirjallisuuden myyteistä Shakespeareen saakka ja enemmänkin. Kun sitä kuitenkin lukee enimmäkseen ilokseen, luen loppujen lopuksi mieluummin kirjoja, joissa tarina toimii myös ilman päiväkausien pohtimista ja analysointia. Ehkä olen laiska. Onneksi lukemista ei tarvitse harrastaa kenellekään muulle kuin itselleen.

3/5

Tämä kirja on sinulle, jos

• haluat pikakurssin kirjojen symboliikkaan
• äidinkielentunnin opeista ei ole enää minkäänlaista muistijälkeä 

Mystisiä salaseuroja ja Pohjolan mytologiaa

Strindbergin tähti - Jan Wallentin

Kaipasin vuodenvaihteen jälkeen jotain kevyttä, "aivot narikkaan"-lukemista ja onneksi löysin hyllystäni tämän Wallentinin kirjan. Takakansi lupaa huimaa menoa á la Jules Verne ja Indiana Jones. Mielestäni tämä vaikuttaa kyllä enemmän jälleen yhdeltä Dan Brown-kloonilta ja olin koko lailla oikeassa. Onneksi kirjoitustyyli oli sentään kohtuullisen laadukasta, jos Browniin vertaa.

Kirjan päähenkilö on vähintäänkin erikoinen tapaus. Don Titelman on juutalaistaustainen ruotsalaistutkija, joka on perehtynyt erityisesti natsisymboliikkaan. Hän on myös lääkeaddikti ja kantaa mukanaan kattavaa kokoelmaa erinäisiä psyykelääkkeitä, joita sitten fiiliksen mukaan popsii suuhunsa tarinan edetessä. Kirjan tapahtumiin Titelman sotkeutuu tavatessaan erään Erik Hallin, joka on kaivossukelluksellaan löytänyt merkillisen, egyptiläistä ankhia muistuttavan ristin. Ristiä havittelevat luonnollisesti muutkin ja Hall tapetaan. Titelman on lääkekasseineen murhalle sopiva epäilty.

Salaperäinen saksalainen salajärjestö onnistuu muiluttamaan Titelmanin poliisin kynsistä omiin hyppysiinsä ja Titelmanille selviää, että risti kertoo tien Huippuvuorten tuolla puolella sijaitsevalle aukolle, joka on reitti jonnekin tuntemattomaan. Täytyisi vielä löytää ristiin kuuluva tähti ja salajärjestö saisi jälleen sen, mitä on viimeisen vuosisadan havitellut.

Titelmanin paetessa järjestöä, matka vie hänet kohtuullisen jännittävien käänteiden kautta Belgiaan ja sieltä saksalaiseen natsilinnaan saakka. Tie johtaa lopulta kohti Pohjoisnapaa ristin ja tähden salaisuuden perässä.

Kirja oli oikeastaan juuri sitä, mitä oletinkin. Todellisuuden kanssa tällä oli kovin vähän tekemistä, mutta viis siitä, kun hauskaa on. Tarinan perusjuoni pysyi kohtuullisesti kasassa melkein loppuun asti. Vauhtia pidettiin yllä koko ajan, eikä tylsiä hetkiä kirjassa juurikaan ollut. Titelman ei henkilönä addiktioineen ollut oikein lukijan sympatioita herättävä, mutta häntäkin kesti juuri sen aikaa kuin oli tarpeellista.

Tarinan heikkous oli kuitenkin sen loppu. Fiktion nimissä olen yleensä valmis uskomaan kaikenlaista. Loppua kohden tähden ja ristin salaisuuksista alkoi kuitenkin paljastua toistaan yhä uskomattomampia asioita ja täytyy sanoa, että siinä kohtaa tarina alkoi jopa minulle olla jo vähän liikaa. Luulisi, että vähemmänkin hurjilla juonenkäänteillä olisi päästy suurinpiirtein samaan lopputulokseen.

Kirja oli minulle positiivinen yllätys, varsinkin kun se ei edes yrittänyt olla yhtään mitään muuta kuin oli, eli epäuskottavuutta hipova, viihdyttämään tarkoitettu seikkailutarina. Itse kirjailija kiteyttää tarinan hengen varsin osuvasti loppukiitoksissaan: "Niissä harvoissa kohdissa, joissa romaani poikkeaa todellisuudesta, olisi todellisuuden syytä muuttua."

3/5

P.S. Tämä kirja ei muuten kerro -siitä- Strindbergistä

Kirjaa on luettu muuallakin: Nenä kirjassa, Kirjapeto, Kymen Sanomat.

Tämä kirja on sinulle, jos

• kaipaat vaihteeksi jotain kevyttä, nopeatempoista ja viihdyttävää lukemista
• et lähtökohtaisestikaan odota tarinan olevan korkeakirjallisuutta, vaan lähinnä kevyttä ja hauskaa höttöä
• sinua ei haittaa ainakaan kovin paljoa, jos tarina lentelee väliin jossain ihan omissa epäuskottavuuden sfääreissään

Poika onkin tyttö

The Bone Doll's Twin - Lynn Flewelling

Yksi tämän syksyn lukuintoa hillinneitä kirjoja oli Lynn Flewellingin Tamir-trilogian kakkososa Hidden Warrior. En kuitenkaan aio kertoa nyt siitä, (liikaa spoilereita) vaan ajattelin esitellä muutama vuosi sitten lukemani The Bone Doll's Twinin, joka aloittaa kirjasarjan.

Tamir-trilogia sijoittuu Skalaan, jota on hallinnut vuosisadat ennustus: "Niin kauan kuin Thelatimoksen tytär on vallassa, ei Skalaa pysty alistamaan mikään." Asiat eivät ole kuitenkaan menneet aivan suunnitellusti ja Skalalla on nyt kuningas. Kuningas Erius on salamurhauttanut kaikki naispuoliset sukulaisensa omaa valtaansa pönkittääkseen sisartansa Ariania lukuunottamatta, siitäkin huolimatta, että tämä olisi Skalan laillinen kuningatar.

Ariani vaikuttaa kuitenkin olevan aika tyytyväinen prinsessanosaansa, mutta ongelmia syntyy, kun Ariani tulee raskaaksi. Ennustus sanoo, että Arianin tyttärestä tulee Skalan kuningatar. Kuningas Erius hioo jo veitsiään, joten jotain olisi tehtävä. Ariani synnyttää kaksoset, pojan ja tytön. Taikojen avulla tytölle saadaan pojan olomuoto, mutta maksuna tästä on poikalapsi tapettava. Pojan sielu jää vainoamaan henkiin jäänyttä, poikana elävää Tobinia, joka joutuu varttumaan salaisuuksien ja lasten syntymässä hulluksi tulleen Arianin varjostaessa lapsuuttaan. Koko ajan Tobinia kalvaa aavistus, ettei kaikki ole aivan kohdillaan...

Kirjasarjan lähtökohdat ovat aika mielenkiintoiset. Ensinnäkin vihdoin kirjan päähenkilö on (ainakin periaatteessa) tyttö. Olen lukenut jo ihan tarpeeksi niitä fantasiakirjoja, joissa ainakin alkuun naiivi teini-ikäinen maalaispoika osoittautuukin maailman pelastajaksi. Luulisi myös, että näistä lähtökohdista kirjailija pystyisi sanomaan kaikenlaista mielenkiintoista sukupuolen ja etenkin sukupuoli-identiteetin merkityksestä ihmisen elämään.

Nooh, päästään sarjassa lopulta siihenkin. Ensin on kuitenkin kahlattava läpi tämä trilogian ykkösosa, jossa aika tavallinen, mutta yksinäinen pikkupoika Tobin asuu syrjäisessä linnoituksessa hieman tärähtäneen äitinsä kanssa lähinnä sillä erotuksella normaalielämään, että ajoittain Tobinia kiusaa demoniksi muuttunut Veli. Isä luuhaa maailmalla erinäisissä sodissa ja kotona ollessaan katsoo Tobinia väliin vähän hassusti, kuin odottaen näkevänsä tässä jotain enemmän. Jotta kirjaa voisi kutsua fantasiaksi, muutama velho häärii Tobinin elämän liepeillä, mutta useampaan sataan sivuun mitään kovin erikoista ei tapahdu. Tobin kasvaa, saa kaverin, opettelee miekkailua, seikkailee metsissä jne. jne.

Tarina nytkähtää hieman eteenpäin, kun Tobin liittyy serkkunsa seurueeseen Skalan pääkaupungissa, mutta sitten taas tutustutaan uusiin ystäviin, opetellaan vähän lisää miekkailua, seikkaillaan palatsin alueella jne. jne. Välillä sentään salaperäiset entisten kuningattarien haamut ojentelevat Tobinille vallan merkkinä olevaa miekkaansa.

Jos kirjan arvostelu on tuntunut tähän mennessä jotenkin ivalliselta, niin se johtuu lähinnä siitä, että olen nyt joutunut kestämään kokonaista kaksi osaa hidastempoista fantasiasarjaa, jonka ensimmäinen osa voisi olla melkein minkä tahansa kasvuromaanin aloitus. Poistetaan tarinasta muutama velho ja tämä tuskin on enää edes fantasiaa.

Sarjassa on monia hyviä ideoita sekä henkilöitä ja kirjailija on selkeästi varsin taitava kirjoittamaan. Kakkososaan päästyäni, joka on, jos mahdollista, vieläkin hidastempoisempi kuin ensimmäinen osa, voin melkein nyt jo sanoa, että tämän trilogian suurin ongelma on se, että tässä ei ole jutun juurta trilogiaksi saakka. Jos kaikki turha löpötys ja ylimääräinen tunnelmankehittely jätettäisiin pois, tästä tulisi ihan mukiinmenevä, nopeavauhtinen ja mielenkiintoinen yhden niteen teos, jota olisi todennäköisesti ilo lukea. Nyt sitä vaan toivoo, että tapahtuisi edes jotain, katkaisisi Tobin edes jalkansa, tai mitä tahansa, kunhan ei tätä samaa vanhaa kaveruussuhteiden kehittelyä sivukaupalla.

Kaikesta huolimatta pidin ensimmäisestä osasta aikanaan näköjään 4/5 tähden edestä. En silloin selkeästi tiennyt vielä mitä tuleman pitää. Koko sarjalle kaksi kolmasosaa luettuani en voi antaa 3/5 enempää pisteitä. Siinäkin voi olla liikaa, jos kolmaskin osa on lisää tätä samaa. Sen aion kuitenkin lukea, koska periksihän ei anneta, kun kerran on hommaan ryhdytty!

Tämä kirja on sinulle, jos

• nautit leppoisasta ja syvällisestä juonenkehittelystä
• et kaipaa jatkuvaa toimintaa
• kirjan perusjuoni poikana esiintyvästä tytöstä ja mitä siitä sitten seuraa, kiinnostaa

Kynttilä tuulessa

Blonde - Joyce Carol Oates
suomennettu nimellä Blondi, Otava 2001

Loppuvuosi oli minulle varsin huono lukemisen suhteen. Jumittauduin useankin tiiliskiven pariin, joita en vain saanut luetuksi loppuun ja jo heinäkuusta jatkunut lukumasis ei sittenkään hellittänyt minusta otettaan. Vauhtiin pääsin vasta joulukuussa, jolloin en sitten juuri muuta tehnytkään kuin luin. Onnistuin lukemaan loppuun jopa muutaman noista edellä mainituista ja useamman muun.

Vuodenvaihteen kiehtovampia lukuelämyksiä oli ehdottomasti Joyce Carol Oatesin Blonde, joka kertoo eräästä Norma Jeane Bakerista, josta tuli aikanaan varsin kuuluisa näyttelijä ja yksi aikakautensa ikoneista. Kirja on lojunut hyllyssäni varmaan siitä lähtien kun se n. kymmenen vuotta sitten julkaistiin. Pääsin aikanaan sen lukemisessa jo aika pitkällekin, mutta syystä tai toisesta lukuyritys jäi silloin tosiaan vain yritykseksi. Huomasin kuitenkin, että tästä edellisestä kerrasta oli jo sen verran pitkä aika, että minkäänlaista mielikuvaa kirjan tapahtumista ei ole päähän jäänyt. Pääsin siis kirjan pariin ns. puhtaalta pöydältä.

Blonde teki minuun varsin syvän vaikutuksen. Esipuheessaan Oates varoittaa siitä, että kirjan ei ole missään nimessä tarkoitus olla Marilyn Monroen elämänkerta ja Oates onkin ottanut paljon taiteellisia vapauksia kirjaa kirjoittaessaan. Mm. monien Monroen elämän keskeisten henkilöiden nimet on muutettu aivan muuksi ja Oates on selkeästi korostanut vain tiettyjä tapahtumia Norma Jeanin/Marilynin elämässä. Silti kirjaa pakostakin lukee hieman kuin elämänkertaa, varsinkin kun Oates kuvaa niin todentuntuisesti ja koskettavasti rikkonaisesta perheestä kotoisin olevan yksinäisen pikkutytön kasvun epävarmaksi naiseksi ja vihdoin maailmanluokan tähdeksi, joka haluaisi vain olla rakastettu ja haluttu ja joka kaipaa tietoa tuntemattomasta isästään kirjan viime sivuille saakka. Monta kertaa tulee mieleen, että juuri näin olisi Monroe saattanut todella ajatella ja tuntea.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia teemoja, joiden ansiosta teos kertoo lopulta aivan jostain muusta kuin Norma Jeane Bakerista tai Marilyn Monroesta. Oates tutkiskelee naisena olemista, lapsen suhdetta vanhempiin, julkisuutta ja kulutusyhteiskuntaa, jossa myös ihmiset ovat hyödykkeitä ja joiden tärkein olemassaolon syy on massojen viihdytys. Monet kirjan teemoista ovat varsin kipeää luettavaa. Myös seksi on läsnä lähes tarinan alusta loppuun. Lähes joka sivulla seksiä ajatellaan, siitä keskustellaan tai sitä harrastetaan, jopa siihen pisteeseen asti, että kirjan puoliväliin mennessä lukijakin alkaa koko teemaan puutua. Oates keikkuu koko ajan sillä hiuksenhienolla rajalla, jolloin asiaan alkaa jo todella kyllästyä.

Kirja on vaikuttava, mutta vaatii myös lukijaltaan paljon. Kirjan tyyli jäljittelee usein Norma Jeanin sielunelämää ja peräkkäiset kappaleet saattavat olla varsin erilailla kirjoitettuja. Väliin tyyli on jopa lähes puuduttavan rauhallista ja seuraavassa hetkessa kerronta poukkoilee sivun laidasta laitaan kolibrin tavoin, johon Marilynia kirjassa usein verrataan. Mitä lähemmäs loppua tullaan, sitä kaoottisemmaksi myös teksti muuttuu.

Blonde on mielestäni melkeinpä niin täydellinen kirja, kuin tälläisesta aiheesta ylipäätään voidaan kirjoittaa. Se ei takuuvarmasti miellytä kaikkia, mutta minut se onnistui vakuuttamaan. Kirja oli temaattisesti rikas, ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen. Tämä inspiroi minua lukemaan Monroesta enemmänkin ja jatkossa aion tutustua myös Oatesin muuhun tuotantoon lähemmin.

5/5

Kirjan on lukenut myös Ina.

Tämä kirja on sinulle, jos

• Monroen elämä myös fiktiiviseltä kantilta kiinnostaa
• haluat lukea älykkään kirjan siitä, minkälaista on olla nainen ja seksisymboli miesten maailmassa
• lähes 1000 sivun pituus ei hirvitä

Käsillä tekemisen riemu

 
Kotikutoista: itsetekemisen ihanuudesta - Laura Honkasalo

Näin tämän kirjan Akateemisessa ja näin käsityöihmisenä innostuin heti. Kirja käsitöistä! Pakko lukea!

Kirjan maailma on minullekin niin tuttu. Niin Honkasalo kuin minäkin tulemme suvusta, jossa perheen naiset ovat jo vuosikausien ajan ommelleet, kutoneet, neuloneet, kehränneet, virkanneet jne. Mummon nappipurkit ja matonkuteiden leikkaus kuuluvat lapsuusmuistojen joukkoon.

Kirjan tavoite tuntuu varsin kunnianhimoiselta. Kirjassa on 21 kappaletta, joista lähes jokainen käsittelee aina uutta käsityösuuntausta. Aihepiirejä on sukan kutomisesta burleskiin ja esiliinoista vintagevaatteisiin saakka. Pääpaino kirjassa on käsintekemisen, kierrätyksen ja vanhan arvostuksessa. Kaikesta näkee, että kirjailija on aiheestaan innostunut. Kaikkein antoisinta kirjassa ovat käsillätekijöiden pienet sitaattipätkät. Näitä olisi halunnut lukea enemmänkin.

Kirja on kuitenkin aika lyhyt, vain reilut 170 sivua ja pakostikin tulee mieleen kirjan edistyessä, että Honkasalo on lopulta tullut haukanneeksi vähän turhan suuren palan. Erilaisia käsityön alalajeja kun on niin paljon, että niitä kaikkia ei vain voi millään tuntea kovin syvällisesti. Seurauksena tästä on se, että kirja tuntuu jäävän useissa kuvauksissaan kovin pintapuoliseksi.

Olisi ollut myös varsin mielenkiintoista, jos kirja olisi koostettu hieman eri tavalla. Teos olisi mielestäni toiminut erittäin hyvin myös toimitettuna tarinakokoelmana, jossa jokaista käsityötyyliä edustava himoharrastaja olisi saanut itse kertoa oman harrastuksensa historiasta ja nykytilasta. Myös kuvia olisin kirjaan kaivannut. On ihan eri asia kertoa sanallisesti Muhun saaren upeista perinnekäsitöistä kuin laittaa viereen muutama kuva, joista voi asiaa ihan itse katsoa. Jo mustavalkoiset kuvat olisivat vieneet asiaa eteenpäin.

Kelle sitten tätä kirjaa suosittelisin? Käsitöiden harrastajalle se on ihan mukiinmenevä katsaus käsitöiden monipuoliseen maailmaan ja herätti kiinnostusta mm. kirpputoreilta löytyviä aarteita kohtaan. Myös käsitöistä täysin tietämättömille tämä on ihan hyvää ja kevyttä luettavaa käsityön eri ulottuvuuksiin. Pidin myös siitä, että lähes kaikessa Honkasalo painottaa vintagen ja käsintehdyn työn arvostamista, jota ei tästä maailmasta koskaan löydy liikaa. On myös mielenkiintoista huomata, miten yllättävilläkin aloilla käsityötaitoja tarvitaan.

4/5

Tämä kirja on sinulle, jos

• harrastat itse käsitöitä ja/tai haluaisit tietää niistä lisää mahdollisimman monipuolisesti ja kevyessä paketissa

Tätä kirjaa ei välttämättä kannata lukea, jos

• kaipaat syvällistä ja yksityiskohtaista tietoa erilaisista käsityöharrastuksista. Siihen tämä kirja on valitettavasti liian lyhyt ja laaja-alainen

Hyperbolista virkkausta ja käyntikorttiorigameja

Kiehtova matematiikka: Seikkailu numeroiden ihmemaassa - Alex Bellos

Ihan ensimmäiseksi täytyy tunnustaa, että kuulun varmaan siihen vähemmistöön ihmisistä, jotka ainakin ajoittain ihan oikeasti pitävät matematiikasta. Yksi varhaisimpia lapsuusmuistojani on se, kun viihdytin itseäni joskus alle kouluikäisenä yhteen- ja vähennyslaskuilla, joita isäni oli minua varten tehnyt sivukaupalla ruutuvihkoon. Laskemisesta en juuri muista kuin sen, että metodini oli jotenkin epäloogisen monimutkainen, mutta vastaukset olivat kuitenkin useimmiten oikein.

Ei siis liene ihme, että koin olevani tämänkin kirjan ominta kohderyhmää. Vaikka nykyisessä luonnontieteitä sivuavassa palveluammatissani harvoin joutuu yhtälöitä ratkaisemaan, saan näköjään edelleen kiksejä siitä, kun pääsee pyörittelemään muutamaa x:ää ja y:tä paperilla ja huomaa pääsevänsä ihan yksiselitteiseen vastaukseen.

Kirja itse on hieman omituinen sekoitus matematiikan oppikirjaa ja historiaa. Se käsittelee liiaksi historiaa ollakseen oppikirja ja sisältää liian paljon yhtälöitä ollakseen puhtaasti van historiankirja. Toisaalta harvoin sitä laskutoimitusten esittämiseltä välttyy, jos matematiikasta tai sen historiasta puhuu. Kaikesta näkee myös, että kirjailija on itse ollut varsin innostunut aiheestaan. Hän on välillä kuin lapsi karkkikaupassa, kun esittelee uusia löytöjään matematiikan maailmasta. Kirjan tyyli on varsin rento ja huumorilla höystetty. Jonkin verran täytyy olla matematiikasta kuitenkin kiinnostunut, että tähän teokseen viitsii tarttua. Joskus teoriapuoli menee myös yllättävän vaikeaksi ja ainakin yli minun hilseeni.

Historiaa on käsitelty lyhyehköön kirjaan nähden varsin laajasti. Tarina alkaa Amazonin sademetsien heimoyhteisöjen kuvauksella, jossa laskutoimitukset koostuvat luvuista yksi, kaksi ja monta ja päätyy Vegasin rahapeliautomaattien todennäköisyyslaskujen saloihin sekä alan viimeisimpien löydösten kuvaukseen.
 
Yksi miinuspuolista kirjassa on ehdottomasti kotitehtävien puute. Olisihan sitä nyt ollut mukavaa päästä hieman verestämään vanhoja laskentataitoja. Virkkaamaan nyt kuitenkin pääsi. Tässä n=3 virkattu hyperbolinen taso. Eikös olekin hieno.

Pääsin myös näpertelemään käyntikorttiorigameja. Kuutiosta tuli ihan hauska. Pyydän jo tässä kohtaa anteeksi verorahojen väärinkäyttöä. Asiaa kompensoidakseni mainostan Potku-hanketta.

Kirja oli siis kaikinpuolin ihan mielenkiintoinen. Se myös inspiroi minut kaivamaan esiin vanhan MAOLini ja melkein myös sorruin ostamaan kaupasta jonkun pitkän matematiikan kertauskirjan, jotta olisi päässyt kokeilemaan vieläkö yhtälönpyöritys oikeasti onnistuu. Tässä kohtaa kuitenkin järki voitti. Kaikenlaista hulluutta sitä kuitenkin mieleen tulee.

Lopuksi antaisin vielä hieman pyyhkeitä kirjan kustantajille. Minua häiritsi kirjassa jatkuvasti esiintyvät kirjoitusvirheet. Yleensä en asiasta välitä, mutta tässä ongelma alkoi olemaan silmiinpistävää kun lähes jokaisessa kappaleessa törmäsi virheisiin, jotka nyt kuka tahansa harrastelija olisi pystynyt jollain yksinkertaisella Wordin oikoluvullakin tekstistä löytämään. Myös joistain laskutoimituksista selkeästi puuttui jopa numeroita, joka matematiikkaa käsittelevässä kirjassa on lähes anteeksiantamatonta. Aika suurta huolimattomuutta siis.

4/5

Lue tämä, jos

• matematiikka aiheuttaa enemmän innostuksen kuin inhotuksen väreitä
• matematiikan historia kiinnostaa
• haluat tietää kuka oli vastuussa ihmetystä aiheuttaneesta Puff Daddy -> P. Diddy -> Diddy vaihdoksesta ja ennenkaikkea miksi...