tiistai 16. joulukuuta 2014

Pimeä ja kylmä Grönlanti

Kuva: Otava
Ikuisuusvuonon profeetat - Kim Leine

Morten Falck on helpottunut, kun pääsee vihdoin kotoaan, pienestä Lierin norjalaiskylästä suurempaan maailmaan. Hän matkustaa opiskelemaan teologiaa 1700-luvun lopun Kööpenhaminaan. Morten haluaisi ryhtyä lääkäriksi, mutta opiskelut maksava isä on halunnut Mortenista aina pappia.

Kööpenhamina näyttää Mortenille sekä hyvät että huonot puolensa. Ihmisluonnosta kiinnostunut Morten tutustuu myös Kööpenhaminan pimeään puoleen ja samalla löytää pimeyden myös itsestään. Paikkaansa maailmasta Morten ei sen sijaan tahdo löytävän millään. Hän kihlautuu, kun ei oikein tiedä mitä muutakaan tekisi. Paikka lähetyssaarnaajana Grönlannissa kuitenkin vetää Mortenia selittämättömällä tavalla puoleensa ja hän päättää tämän vuoksi jättää koko entisen elämänsä taakseen.

Grönlannissa Morten löytää kuitenkin jotain täysin muuta, kuin mitä osasi odottaa. Jumalan sanasta kiinnostuneiden alkuasukkaiden sijaan Grönlannissa on vain nälkää ja kylmyyttä. Tanskalaiset käyttävät aikansa irstailuun, alkuasukkaat ovat epäileväisiä, eikä heidän todellisista ajatuksistaan pääse selville. Kuuden Grönlannissa viettämänsä vuoden aikana Mortenista tulee katkera ja lannistunut mies. Miten intoa puhkuvalle lähetyssaarnaajalle on päässyt käymään näin?

Ikuisuusvuonon profeetat oli jälleen yksi kirjaston pikalainoista, joten luin sen muutamassa päivässä ja hyvä niin. Voi olla, että jos olisin liikaa pysähtynyt pohtimaan kirjan tapahtumia, olisi lukemisen tahti saattanut hiipua olemattomiin. Tarina on nimittäin todella laaja ja monisyinen. Grönlanti karuine luontoineen ja siirtokunnan arki 1700-luvun lopulla kuvataan mielenkiintoisesti, mutta hikeä, verta ja kyyneleitä säästelemättä. Alkuasukkaiden ja tanskalaisten välisiin konflikteihin päästään hyvin sisälle.

Jotenkin Morten henkilönä jättää kuitenkin kylmäksi. En oikein pitänyt hänestä missään kirjan vaiheessa ja varsinkin kirjan alkupuolella hän oli hyvinkin itsekeskeisen oloinen. Grönlanti tosin onnistuu parantamaan hänet tästä synnistä ainakin osittain.

Kirja on juonellisesti hyvin runsas, ehkä jopa liikaakin. Tarina kestäisi hyvin uudelleenlukua. En tosin ihmettele, että kirja on voittanut Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnon.

4/5

6 kommenttia:

  1. Yritän kerätä rohkeutta tarttua tuohon paksukaiseen. Jos jouluna..., on hankala kuljettaa mukana, ikävä tiiliskivi sängyssä, ei etene taukolukemisena eli seliseli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa rohkaistua! Kirja on kyllä lukemisen arvoinen kaikessa, noh, kursailemattomuudessaan. Onnistuin ahtamaan tämän omaan kassiini silloin kun kirjan luin, mutta kieltämättä se kassi painoi sitten 10 kg :D

      Poista
  2. Kiitos kirjoituksesta, olen silmäillyt kirjaa pariinkin kertaan kirjastossa mutta jättänyt vielä hyllyyn, nyt kyllä tuli fiilis että se on lainattava. Olen lähdössä muutamaksi päiväksi Lappiin hiihtämään parin viikon päästä, kotimatka junalla on yksinäinen ja 15 tuntia pitkä joten tässä on yksi varteenotettava seuralainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä riittäisi hyvin luettavaa junamatkan ajaksi! Kirja ei välttämättä ole maailman helpoin, mutta piti ainakin minun mielenkiintoni hyvin yllä viimeiselle sivulle asti.

      Poista
    2. Hahaa, oli kirjastossa hyllyssä :) Aamulehden kritiikissä tänään kirja sai 5/5 eli alkaa olla tilanne että maltanko odottaa junamatkaan asti...

      Poista
    3. Kieltämättä on kaikki tähdet kohdallaan tämän kirjan lukemisen suhteen :D Mikäs sitä estää aloittelemasta, löytyyhän sitä sitten muitakin kirjoja, jos tämä tulee ennen reissua lukaistua.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...