The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry - Rachel Joycesuom. nimellä Harold Fryn odottamaton toivioretki
Haroldin elämä on eläköitymisen jälkeen ollut hiljaista ja tapahtumaköyhää. Vaimon kanssa ei ole paljoakaan puhuttavaa, eikä nurmikkoakaan ihan joka päivä tarvitse ajaa. Pientä vaihtelua elämään tuo vain naapurin Rex, joka hänkään ei haluaisi muusta puhua kuin nurmikosta ja kuolleesta vaimostaan Elisabethista.
Eräänä päivänä Harold saa kirjeen vanhalta työkaveriltaan Queenielta. Queenie on kuolemassa ja haluaa 20 vuoden jälkeen kiittää Haroldia siitä ystävyydestä, joka heillä kerran oli. Haroldin on pakko vastata kirjeeseen, mutta matkalla postilaatikolle Harold päättääkin jatkaa matkaansa seuraavalle laatikolle, sitten postitoimistolle, seuraavaan kaupunkiin...
Kirjeen lähettäminen unohtuu ja kuin huomaamattaan Harold päättää kävellä Queenien luo aivan toiselle puolelle Englantia. Alkaa Haroldin toivioretki, jonka aikana hän törmää moneen ihmiskohtaloon, mutta joutuu myös käymään läpi omaa elämäänsä. Harold palaa retkensä aikana hyviin aikoihin, mutta joutuu kohtaamaan myös ne kipeät virheet, joita elämänsä aikana on tehnyt.
Kirjassa oli hyvin rauhallinen ja pohdiskeleva tahti. Varsinkin kirjan alkupuolisko oli todella mukavaa ja leppoisaa iltalukemista. Tämän tarinan tahtiin oli todella mukava päättää päivä. Loppua kohden sävy käy kuitenkin huomattavasti synkemmäksi ja paikoitellen jopa ahdistavaksi.
Mietin, että Haroldin kaltaisia elämänkohtaloita on varmasti maailma täynnä ja siksi tarina oli lopulta minusta niin sydäntäsärkevä. Harold kuvataan yksinäisenä ihmisenä, joka kuin sattumalta löytää onnen ja rakkauden vaimonsa kanssa. Kohtalo kuitenkin laittaa sormensa peliin ja kaikki rikkoutuu aivan käsittämättömällä tavalla.
Joyce tuntuu pyrkivän näyttämään ihmiskunnan kaikessa monimuotoisuudessaan Haroldin silmin. Myös ystävyyttä ja anteliaisuutta vielä löytyy, vaikka maailma on muuten muuttunut niin kylmäksi paikaksi. Hiljattain kirjalle ilmestyi muuten jatko-osa, jossa Queenie kertoo oman puolensa tarinasta. Haroldin osuus oli sen verran vaikuttavaa luettavaa, että varmasti jatko-osakin olisi hyvin mielenkiintoinen.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti