sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Hyytävän jännittävä Kuokkamummo

Kuokkamummo - Marko Hautala

Niin kauan kuin kukaan muistaa, on Suvikylän nuorison keskuudessa kulkenut legenda Kuokkamummosta. Kuokkamummo vaanii lapsia ja tappaa heitä iskemällä kuokalla selkään, jos ei osaa käyttäytyä. Kuokkamummosta ei puhuta, ei ainakaan aikuisille.

Samuel Aution isä on kuollut ja sen seurauksena Samuelin mieleen vyöryvät muistot nuoruusvuosilta ihanan Julian kanssa. Maisa puolestaan tekee väitöskirjaa ja haluaa päästä Kuokkamummon tarinasta viimein perille. Miksi legenda elää Suvikylässä edelleen niin vahvana vuodesta toiseen, vaikka ikäpolvet vaihtuvat? Jos kaikki on vain tarinaa, miten selittyvät Suvikylässä tapahtuneet, edelleen ratkaisemattomat katoamiset?

Kuokkamummoa on paljon kehuttu blogeissa nyt syksyn aikana. Jo kirjan nimi herättää lukijassa kiinnostuksen, jota suorastaan karmiva kansikuva vielä syventää. Suomessa ei liikaa kirjoiteta kauhua, joten halusin ehdottomasti lukea tämän Hautalan kirjan.

Kun tartun kauhua sisältävään kirjaan, niin odotan selkäpiitä värisyttäviä hetkiä. Jos iltaisin täytyy muutaman kerran käydä tarkistamassa se vaatemytty, kun ei tiedä mikä siellä nurkassa majailee, niin oikein hyvä. Hyvästä kauhusta tulee tunne, että olan yli on kurkistettava kerran jos toisenkin.

Tässä suhteessa ne muutamat suomalaiset kauhukirjat ovat jääneet hieman vajaiksi. Lukemani tarinat ovat olleet jännittäviä, mutta ne eivät ole saaneet minua kuuntelemaan tarkemmin asuntoni rapinoita. Kuokkamummoa lukiessa koin kuitenkin kaipaamiani hyytäviä hetkiä, varsinkin tarinan alussa.

Loppua kohden tarina alkaa kuitenkin käymään ehkä liiankin tutuksi ja sen jännite jonkin verran laimenee. Sinänsä tapahtumat käyvät kyllä hurjemmiksi, mutta ehkä se selittämättömyys vähenee, kun tarinan käänteet voi jo jollain tavalla ihan järjelläkin ymmärtää.

Jännitystä vähensi myös se, että kirjan henkilöistä on hyvin vaikea pitää. Kaikilla on omat luurangot kaapissa ja tarinan henkilöiden maailma tuntuu hyvin pitkälti pyörivän vain oman navan ympärillä. Jos siis Kuokkamummo kokee tarpeelliseksi tämän porukan harventamisen, niin mikäs siinä.

Loppuratkaisussa oli mukavia, genren ylittäviä elementtejä ja loppu miellytti ainakin minua. Hautalan kirjoja voisi ehdottomasti lukea enemmänkin!

3/5

4 kommenttia:

  1. Minä en juuri kauhua lue, kun en pidä pelkäämisestä, mutta Joe Hillin Sydämenmuotoinen rasia pelotti, vaikka luin sitä keskellä kesää kirkkaassa auringonpaisteessa ihmisvilinässä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaimmat kauhukirjat ovatkin juuri tuommoisia, että pelko hiipii iholle, vaikka missä olisi :D Kovin usein en minäkään kauhua lue, mutta joskus on kiva pelotella itseään.

      Poista
  2. Marko Hautalan kirjat on musta loistavia, ihan harvinaista, että tykkään jostain suomalaisesta kirjailijasta yhtä paljon kuin Hautalasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Kiikutin juuri kirjastosta kotiin Torajyvät. Sen juoni vaikuttaa kanssa todella kiehtovalta.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...